Ihmiset & kulttuuri

Maalaistalon pihapiirin liiterissä oli pieni sitkeä elämä – lue Onni-löytökissan tarina

Ihmiset & kulttuuri 06.12.2018

MT:n joulukalenterin kuudennessa luukussa orpo Onni löytää kodin.


Tuula Väänänen
Ottopoika Onni ja astmapakolainen Muta.

"Melkein päivälleen seitsemän vuotta siitä on aikaa. Oli kylmä lokakuinen ilta, talvi teki jo tuloaan. Syystuulet olivat jo puistelleet lehdet puista ja luonto valmistautui pitkään kylmään talveen.

Maisema näytti kuolleelta, mutta erään maalaistalon pihapiirin liiterissä oli pieni sitkeä elämä, se naukui nälkäänsä ja yksinäisyyttään. Talon isäntä löysi pienen orvon kissanpennun ja hyväsydämisenä yritti auttaa sitä.

Mies puhui löytyneestä pennusta kyläkahvilassa, jossa ystäväni oli töissä. Ystäväni oli jo aiemminkin osallistunut kissojen pelastustöihin ja oli valmis etsimään orpopennulle kodin.

Hän soitti minulle, ja kysyi ottaisinko löytöpennun sijaiskotiin siksi aikaa, kunnes sille löytyisi hyvä pysyvä loppuelämän koti. Vastasin välittömästi: "Otan!", ja jo samana iltana menimme kuljetuskopan kanssa noutamaan tuota pientä orpoa koditonta lasta ensikotina toimineesta liiteristä.

Pentu oli yllättävän kesy ja turvautui ihmiseen. Hyväsydäminen mies oli pitänyt sille seuraa ja yrittänyt syöttää sille kaloja, pentu oli arviolta 6 viikon ikäinen. Sinä iltana Onni tuli taloon.

Sen massu kupli ja porisi ja aloitin ruokinnan äidinmaitokorvikkeella ja pentujen märkäruualla. Onni piti minua emonaan ja sai vierihoidosta lohtua. Luulen, että se olisi jo kohta opetellut puhumaan ihmistä, jollei vanha viisas Miirumaaruska Tassula olisi opettanut Onnille kissaa ja kissan tapoja, kuten kuinka nuollaan tassut puhtaiksi ja turkki kiiltäväksi.

Olin jo menettänyt sydämeni tuolle pienelle Onni-pojalle, kun varovasti otin puheeksi mieheni kanssa aiheen, milloin Onnille pitäisi alkaa etsimää uutta kotia?

Hän vastasi heti empimättä, mitä olin salaa toivonutkin: "Eiköhän Onnilla ole jo koti", ja niin Onni jäi ottopojaksi meidän kotiimme. Onnista on kasvanut upea ja hieno kissaherra. Vielä iltaisin Onnille tulee lapsuusajat mieleen ja se tulee mielellään vierihoitoon keinoäidin kainaloon ja kehrää tyytyväisenä, kuten minäkin.

Myöhemmin jouduimme luopumaan vanhasta viisaasta Miirumaaruskasta, Onnin kissanoppi-äidistä. Onni sai kuitenkin uuden kaverin ikäisestään Muta-kissasta, joka tuli meille adoptioon paetessaan edelliseen kotiinsa muuttanutta astmaa. Tassulassa kaikki hyvin."

Tarinan lähetti Tuula Väänänen Luhangasta.

Kerro meille oma eläintarinasi ja lähetä siihen liittyvä kuva tästä!

Eläinlajilla ei ole väliä. Tarinaan voi yhtä hyvin liittyä lemmikki, hyötyeläin, lintulaudan vieras tai metsän eläin.

Parhaat tarinat kuvineen julkaistaan MT:n joulukalenterissa joulukuun aikana.

Aiemmat luukut löydät osoitteesta mt.fi/joulukalenteri.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT