Ihmiset & kulttuuri

Lue tai kuuntele Joulupukin Muorin tarinoita: Korvatunturin lumiukko

Korvatunturilla nuoret tontut rakentavat mielellään lumiukkoja aina, kun vain lumen laatu antaa siihen mahdollisuuksia.
Jukka Pasonen
Eräänä aamuna Korvatunturille ilmestyi valkoinen vieras.

Viime talvenakin Korvatunturin pihalla seisoi komea lumiukko: Hiilisilmäinen, hiilihampainen ja hiilinappinen. Kädessään se piti jostain nurkasta löytynyttä kulunutta luutaa ja päähineenä sillä oli, kuinkas muuten, punainen tonttumyssy.

Kun ukko oli valmistunut, Korvatunturin aina uteliaat kuukkelit lennähtivät välittömästi tutustumaan pihan uuteen tulokkaaseen.

"Oikein komea. Kuka sinä olet", rohkein kuukkeleista kyseli.

Mutta lumiukko nökötti hiljaa paikallaan.

Seuraavana yönä porot alkoivat harjoitella joulukauden lentoja varten. Kun porojen sorkat kopsahtelivat taivaankanteen, revontulet leimusivat taivaalla niin kuin aina ennenkin. Kaikilla oli hauskaa.

Korvatunturin pihamaallakin alkoi tapahtua. Revontulten pölyä tippui taivaalta lumiukon päälle. Se ravisteli hartioitaan: enää se ei ollut pelkkä lumesta rakenneltu patsas.

Lumiukko käänteli päätään. Se aivan selvästi ihmetteli, minkälaiseen paikkaan se oli joutunut. Edessään se näki lumisen pihamaan ja kauempana oli hirsirakennuksia täällä ja tuolla. Rakennuksia näytti yhdistävän lyhtyjen valaisemat polut ja niiden ikkunoista tuikki valoja Lapin joulukuiseen hämärään. Taivaalla leimusivat revontulet ja aina välillä niiden lomasta pilkahti hurjaa vauhtia kiitävä poro.

Revontulten energialla herännyt lumiukko ei oikein tiennyt, miten suhtautuisi itseensä ja ympärillään olevaan näkymään. Tutun näköistä valkoista ainetta oli kaikkialla sen ympärillä.

"Parempi on ensin vähän miettiä", lumiukko tuumi, ja nukahti niille sijoilleen.

"Eikös meillä olekin tänä vuonna hieno lumiukko", nuoret tontut Santtu ja Meeri kyselivät innostuneina tupsahtaessaan Korvatunturin isoon tupaan.

Katsoin ikkunasta. "Oikein hieno onkin. Luudankin olette sille löytäneet."

"Porotallin nurkassa oli. Saimme kyllä Santerilta luvan", Santtu ja Meeri kiirehtivät kilvan vakuuttamaan.

"Olettekos suunnitelleet pihamaalle muutakin? Tässä on jouluun vielä aikaa, ja kun te joka päivä olette siellä muutenkin puuhailemassa", ehdotin heille.

"Ei vielä. Mitähän tuonne voisi rakennella", Santtu ja Meeri pohtivat.

"Hei, eikös olisi kiva, jos veisimme kuukkeleille tarkoitetun kauralyhteen tuonne lumiukon lähelle", keksi Meeri.

Saman tien tontut pyyhälsivät ulos ja kohti porotallia suunnitelmaansa toteuttamaan.

Pian lumiukon suuntaan käveli kolme tonttua kantamuksinaan komea lyhde ja epämääräistä puutavaraa. Porojenhoitaja Santeri oli lähtenyt nuorempien mukaan varmistamaan, että lyhde varmasti pysyisi tukevasti paikoillaan, kun linnut siinä vierailevat.

Kun lyhde oli saatu paikoilleen, Santtu ja Meeri näkyivät vielä puuhailevan jotakin lumesta. Kohta Santtu tulikin uudelleen tupaan.

"Tuletkos katsomaan, kuinka hienon lyhdyn me rakensimme."

"Tottakai. Otan samalla kynttilän mukaan, niin saamme sinne valon. Ulkona onkin jo aika pimeää."

Lumilyhty olikin oikein komea. Sytytin sinne kynttilän, ja katselimme kuinka hienosti valo näkyi lumipallojen väleistä. Taivaalta alkoi leijailla lunta.

Aamulla koko piha oli uuden lumen peitossa. Lumiukko, lyhty ja lyhdekin olivat saaneet hentoisen lumivaipan.

Mutta jotain kummallista oli tapahtunut. Minun mielestäni luuta oli illalla ollut lumiukon vasemmassa kädessä. Nyt se aivan selvästi oli ukon oikeassa kädessä.

"Jollain on ollut aikaa ja viitseliäisyyttä käydä tekemässä vähän jäynää", ajattelin ja jatkoin aamupuuron keittoa.

Tontut tulivat aamupalalle, nuorimmaiset viimeisinä. Muu väki oli jo ehtinyt omille töilleen.

"Kyllä meillä on sitten hieno asetelma", Meeri ja Santtu tuumailivat, kun he katselivat pihan yli lumiukkoa.

"Huomaattekos te siellä mitään erityistä", kysyin heiltä.

"Ei, eikös ukko ole niin kuin eilenkin. Luntahan siellä tietysti on satanut", nuoret katselivat.

Sinä päivänä Meeri ja Santtu olivat Joulupukin konttorilla auttamassa kirjeenvaihdon arkistoinnissa ja lasten toiveiden kirjaamisessa, eivätkä he ehtineet pihalle katsomaan, olivatko kuukkelit kelpuuttaneet lyhteen.

Seuraavana aamuna minusta näytti, että lyhde oli yön aikana siirtynyt pois paikoiltaan.

"Käykääpäs ensi töiksenne katsomassa, onko lyhde kunnolla kiinni. Minusta näyttää, että se on nyt jotenkin erinäköinen kuin eilen", sanoin Meerille ja Santulle, kun he olivat lähdössä Joulupukin konttorille.

Vilkaisin ikkunasta, kun he pääsivät lyhteelle. Jotakin outoa siellä taisi olla, koska he hetken aikaa korjailivat lyhteen asentoa ja katselivat sitten pihaa kummissaan. He lähtivät juoksemaan tuvan suuntaan.

"Muori, Muori." Heidän äänensä kuului jo ulkoa.

"Pihaan on yön aikana ilmestynyt labyrintti, tule heti katsomaan", he huusivat yhteen ääneen, kun pääsivät tuvan ovelle.

Kyllä tuli minuunkin vauhtia. Samassa jo kiskoin huopatöppösiä jalkaan ja vedin takkia ylle ja lähdin ulos Meerin ja Santun perässä.

Ilmeisesti en ollut edellisenä aamuna mitään höpöjä nähnytkään, kun olin ihmetellyt lumiukon luutaa.

"Ohhoh. No jopas, on täällä labyrintti." Hämmästyin, kun pääsin lumiukon luokse.

"Niinhän me sanoimme." Meeri ja Santtu kuulostivat tuskastuneilta, kun he epäilivät, että heitä ei ensin oltu uskottu.

Maassa lumiukon edessä oli hieno labyrintti, ihan lumettomaksi luudittu. Ja kauralyhde. Se oli nyt labyrintin keskiympyrässä.

Lumiukko seisoi liikkumatta omalla paikallaan, mutta nyt sillä oli luuta taas oikeassa kädessä.

"Tällä lumiukkoalueella on koko ajan tapahtunut kummallisia. Eilen aamulla näytti siltä, että luuta oli lumiukon oikeassa kädessä ja nyt tämä labyrintti", ihmettelin Meerille ja Santulle.

"Olettekos te huomanneet täällä mitään erikoista", kyselin heiltä.

"Emme. Tiedäthän, että olimme eilen koko päivän konttorilla, emmekä ehtineet tänne ollenkaan."

Emme siinä ehtineet keskenämme pitkään pohdiskella, kun yksi Korvatunturin kuukkeleista pyrähti lyhteelle.

"Huomenta", toivotin sille, "Oletkos nähnyt näissä osissa pihaa viime päivinä jotakin erikoista", kysyin siltä, ennen kuin se ehti maistaa ensimmäistäkään jyvää.

"Huomenta", se toivotti ja maistoi kauraa. "Oikein hyviä kauroja olettekin tuoneet", se jatkoi kysymyksestäni välittämättä.

"Oletko siis seurannut, mitä täällä on mahtanut tapahtua", kysyin kuukkelilta uudelleen. "Tänne kun on ilmestynyt tämmöinen labyrintti. Tiedätkö sinä tästä jotakin", täsmensin kysymystäni.

"Niin, onhan tässä ollut kaikenlaista kuhinaa, ettei oikein ole rohjennut kauraa maistamaan", kuukkeli kierteli vastaustaan.

"Millaista kuhinaa", tivasin edelleen.

"Niin, on tässä yksi lumiukko luutinut yökaudet", kuukkeli sanoi ja jatkoi kaurojen maistelua.

"Vai on lumiukko luutinut yökaudet", käännyin lumiukkoa kohti.

"No niin, alapas heräillä. Mistä on kysymys", patistelin sitä.

Näytti siltä, että lumiukko olisi raottanut toista hiilisilmäänsä kuin ihmetellen äkillistä metakkaa ja kiihtyneitä äänensävyjä.

"Vastauksia, toivon", sanoin sille.

"Ei näin kesken unien", lumiukko murahteli.

"Selitäpäs, mikä tämä on", näytin lumiukon edessä olevaa labyrinttia.

"Se on labyrintti", lumiukko vastasi kuin ihmetellen, oliko labyrintti muille tuntematon ilmiö.

"Kyllä me sen tiedämme, mutta miksi se on tässä", jatkoin.

"Heräsin, kun revontulten pölyä tippui päälleni. Minusta tuntui, että minun piti tehdä jotakin. Minulla oli luuta kädessäni, ja niinpä sitten luudin tällaisen", lumiukko selitti kuin itsestään selvää kerraten.

"Mutta onko sillä joku tarkoitus", kyselin edelleen.

"On sillä, siinä on tarkoitus leikkiä", lumiukko sanoi. "Sieltä vaan lyhdyn luota liikkeelle ja kohti keskiympyrää ja lyhdettä", hän vielä opasti.

Sinä talvena koko Korvatunturin väki olikin kiertämässä labyrinttiä aina kun töiltään ehti. Korkeimpien hankien aikana vain tonttulakit vilahtelivat nietosten lomasta, ja kaikilla oli hauskaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lue tai kuuntele Joulupukin muorin tarinoita: Vieraileva tähti Korvatunturilla

Lue tai kuuntele Joulupukin Muorin tarinoita: Reki vaarassa

Luukku 24: Joulurauha tuli maitotilallekin, vaikka keskuslämmitys hajosi – "Mieleeni tuli seimen lapsi ja miten henkäys oli lämmittänyt pientä elämän alkua"