Ihmiset & kulttuuri

Katso video: Valmentaja Jussi Laakso loi korishuuman Kauhajoelle

Koripallosta on tullut urheilua suurempi asia pohjalaispitäjässä.
Johannes Tervo
Mestaruutta puolustavan Karhubasketin kuluva kausi on ollut vuoristoratamainen. ”Tällä hetkellä peli kulkee paremmin kuin kertaakaan kauden aikana. Pelaajat ovat motivoituneita ja nauttivat toistensa seurasta. Se tekee valmentamisesta helpompaa”, Jussi Laakso toteaa.

Jussi Laakso valmensi Karhubasketin seurahistoriansa ensimmäiseen Suomen mestaruuteen Kauhajoella.

Palataan viime kevääseen. Karhubasket voittaa Korisliigan mestaruuden kaatamalla Salon Vilppaan kuudennessa finaali­ottelussa jatkoajan jälkeen. Kauhajoen kaupunki järjestää koripallokullan kunniaksi kansan­juhlan.

Valmentaja Jussi Laakso ja pelaajat kiertävät avoauto­letkassa kylän raittia tuhansien ihmisten hurratessa.

”Vastaanotto tuntui aika uskomattomalta, vaikka tiesin, että täällä ollaan fanaattisia. On upeaa olla mukana asiassa, joka tuottaa näin paljon iloa tavalliselle kaduntallaajalle”, Laakso tunnelmoi kahdeksan kuukautta myöhemmin.

Lakeuksille Laakso päätyi mutkien kautta. Riihimäellä syntynyt mies muutti lapsena pankinjohtajaisän työn perässä kaupungista toiseen.

Koripalloinnostus leimahti Forssassa, jonne perhe muutti pojan ollessa seitsemän.

”Forssassa melkein kaikki luokka­kaverini pelasivat korista, joten minäkin liityin Forssan Koripoikiin. Aloitin valmentamisen 14-vuotiaana, kun muutimme takaisin Riihimäelle. Olen valmentanut ammatikseni 18 viime vuotta. Koen olleeni etuoikeutettu, kun olen saanut harrastuksesta ammatin.”

Valmennuspestit ovat vieneet miestä Tampereelle, Lappeenrantaan ja pääkaupunkiseudulle. Vuonna 2015 hän siirtyi Karhu­basketin apuvalmentajaksi. Viime kaudesta alkaen hän on toiminut päävalmentajana.

Laakso oli käynyt vain kerran Kauhajoella ennen muuttoa. Paikkakunta on yllättänyt hänet myönteisesti.

Aito välittäminen ja ystävällisyys ovat tehneet mieheen suuren vaikutuksen. Monet paikalliset ovat kutsuneet hänet syömään ja saunomaan.

”Elämä maaseutupaikkakunnalla näkyy asioiden helppoutena. Kun uimahalli on kiinni, voimme soittaa kaupungin liikuntatoimenjohtajalle ja pyytää avaamaan sen pelaajien lihas­palauttelua varten.”

Laaksolla kesti hetken aikaa totutella siihen, että pienellä paikkakunnalla valmentaja ja pelaajat ovat julkisuuden henkilöitä.

Koriskoutsin kauppareissut venyvät helposti pitkiksi, kun kuulumisia vaihdetaan vastaantulijoiden kanssa.

”Se ei haittaa minua. Olen sosiaalinen ihminen ja jään helposti suustani kiinni. Kohtaamiset ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Usein kysellään joukkueen kuulumisia ja sitä, miten pelit ovat menneet.”

”Kauhajoella koripallo kiinnostaa aidosti ihmisiä. Suurissa kaupungeissa on tarjolla enemmän vaihtoehtoja, mutta täällä se on selkeä ykköslaji.”

Valmentajana Laakso on tunnettu rauhallisuudesta. Hänen valmennustapansa on keskusteleva ja ohjaava.

”Kiltteydestä puhutaan usein negatiiviseen sävyyn valmentamisen yhteydessä. Pelaajien vaatimustason pitää olla korkealla, mutta on eri asia, kuinka sitä ylläpidetään. Näen oman roolini pelaajien tukijana.”

”Tärkeintä on, että valmentaja on aito ja rehellinen. Jos alkaa vetää roolia, pelaajat aistivat sen.”

Laakso sanoo elävänsä eräänlaisessa koripallokuplassa. Hänellä ei ole omaa perhettä, ja suurin osa ystävistä asuu kaukana Kauhajoelta.

”Tietty tasapaino puuttuu elämästäni juuri nyt. Olen koko kropallani mukana valmennustouhussa. Jos pelit menevät huonosti, yöunet ja ruokahalut saattavat mennä.”

”Tässä ammatissa tunnepuolen nousut ja laskut ovat jyrkkiä, eikä koskaan ole kahta samanlaista päivää. On muistettava urheilun perusajatus: vastaavia tunnetiloja ei saa mistään muualta.”

Koripalloa on pelattu Kauhajoella 1940-luvulta saakka. Lajin ympärille on muodostunut perheyhteisö. Kaupunki ja useat alueen yritykset tukevat vahvasti toimintaa.

Valmentaja Laakso on saanut seurata aitiopaikalta seuran fani­toiminnan kehittymistä.

”Kaksi vuotta sitten hävisimme ratkaisevan seitsemännen semifinaaliottelun Salossa. Kauha­joelta oli paikalla kaksisataa fania. Ottelun jälkeen he lähtivät kättelemään paikallisia katsojia. Hetki oli yksi hienoimmista, jonka olen kokenut koko valmentajaurallani.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

IKH:n toimitusjohtaja on pientilan poika: "Myös yrityksen on muistettava juurensa"

Provinssi käynnistyy tänään Seinäjoella – tapahtuma tuo seudulle kymmeniätuhansia festivaalikävijöitä ja jopa 11 miljoonaa euroa

Diakoniatyössä kohdataan ihminen monesti heikoimmillaan – pimeänä hetkenä ajatus toivosta lohduttaa