Ihmiset & kulttuuri

Matti Nykänen oli lapsuuden ystäväni – hänen 13-vuotiaana lausumansa sanat jäivät pikkupojalle mieleen loppuelämäksi

Martti Kainulainen / Lehtikuva
"Muistan tavanneeni Matin keväällä 1981, kun hän oli tuore nuorten maailmanmestari. Ihailin hänen nahkaisia mäkihyppyhanskoja, joissa oli Suomen lippu. Ajattelin, että sellaisia ei anneta ihan kenelle tahansa hyppääjälle."

Matti Nykänen tupsahti elämääni 1970-luvun puolivälissä, kun äitini alkoi seurustella hänen enonsa kanssa.

Olin neljävuotias. Isäni oli menehtynyt tapaturmaisesti muutama vuosi aiemmin ja olin ainoa lapsi. Kahdeksan vuotta vanhemmasta Matista tuli minulle puolittainen isovelihahmo.

Pakkanen paukkui, kun katselimme huussin oviaukosta yllemme avautuvaa tähtitaivasta.

Nykäsen sisarusparven ainoa poika oli mukana useilla perheeni viikonloppu- ja lomareissuilla. Useimmat niistä suuntautuivat maaseudun mummoloihin.

Matin mummola oli Laukaan Tiituspohjassa ja minun Keihärinkoskella Viitasaarella.

Keihärinkosken mummolassa oli muutama lypsävä ja hevonen. Siellä Matti pääsi hyppimään heinäkasoihin, kalastamaan ja nauttimaan hevoskyydistä.

Matti oli kohtelias ja hyväsydäminen nuori mies.

Edesmenneet isovanhempani muistelivat jälkeen päin lämmöllä pellavapäistä ikiliikkujaa, joka ”kiipeili navetan katolla ja palotikkailla”.

Mieleeni on jäänyt muutama muisto.

Totisia poikia. Minä ja Matti tivolissa Jyväskylässä joskus 1970-luvun puolivälissä. Matilla on kädessä onginnasta voitettu palkinto.

Minä ja Matti olimme käymässä nukkumaan mummolan vintin sivukammariin. Katsoimme rintamamiestalon pienestä sivuikkunasta, kuinka iltausvan seasta viereiselle viljapellolle ilmestyi hirviä. Puhuimme kuiskaten, etteivät hirvet pelästyisi. Sipinä ei auttanut, sillä enoni kävi häätämässä hirvet tiehensä rummuttamalla kattilan kansia yhteen.

Kerran matkasimme Viitasaaren mummolaan mustalla Ford Zephyrillä. Hirvaskankaan kohdalla pysähdyimme ison soramontun viereen. Eikä mennyt kauankaan, kun Matti syöksyi alas lähes pystysuoraa hiekkaseinämää riemusta kiljuen.

Sain seurata aitiopaikalta myös, kuinka Matti hyppi lumihankeen Tiituspohjan mummolan katolta Jenny-mummonsa kauhuksi.

Vanhemmillemme aiheutimme sydämentykytyksiä eräissä syntymäpäiväjuhlissa Jyväskylän laitamilla.

Kakkukahvien jälkeen lähdimme Matin kanssa ulos leikkimään. Kun meitä ei kuulunut takaisin, meitä alettiin etsiä lähimaastosta. Kuinka ollakaan karkulaiset löytyivät läheisen junatunnelin uumenista.…

1980-luvulle tultaessa äitini ja Matin sedän suhde hiipui. Samoihin aikoihin Matti alkoi tehdä tuloaan mäkikuninkaaksi.

Muistan tavanneeni Matin keväällä 1981, kun hän oli tuore nuorten maailmanmestari. Ihailin hänen nahkaisia mäkihyppyhanskoja, joissa oli Suomen lippu. Ajattelin, että sellaisia ei anneta ihan kenelle tahansa hyppääjälle.

Matti oli tuolloin lähinnä paikallinen kuuluisuus. Seuraavana vuonna hän oli olympiavoittaja ja kansallissankari.…

Viimeisen kerran tapasin Matin 90-luvun alkupuolella yhteisen illanvieton merkeissä Jyväskylässä. Ilta oli suruvireinen.

Matin hyppyura oli jo päättynyt ja hänen elämänsä oli käymistilassa. Alkoholia kului reippaanlaisesti ja siipiveikot päivystivät ympärillä. Tuuli oli yltynyt vaarallisen kovaksi ja riepotteli häntä jonnekin sumuverhojen taa. …

Suut täynnä makeaa. Minä ja Matti syntymäpäiväjuhlissani meidän kotona Jyväskylän Kortepohjassa vuonna 1975.

Matti oli poikkeuksellisen herkkä ihminen.

Muistan hetken Matin mummolassa. Minulle iski vessahätä ennen nukkumaanmenoa. Matti lähti käyttämään minua sivurakennuksessa sijaitsevassa ulkohuussissa, koska eihän pikkupoikaa voinut lasken yksin pimeään.

Pakkanen paukkui, kun katselimme huussin oviaukosta yllemme avautuvaa tähtitaivasta.

Matti sanoi tietävänsä, missä edesmennyt isäni on. Perään hän osoitti taivaalle ja sanoi, että se on jossain noista tähdistä ja katselee sinua sieltä.

Nuo Matin kolmetoistavuotiaana lausumat sanat ovat säilyneet mielessäni ja olen niistä yhä kiitollinen hänelle.

Nyt lapsuuden toveri on poissa, tuolla tähtitaivaalla.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden avustaja, joka vietti palan lapsuuttaan Matti Nykäsen seurassa.

Artikkelin aikaisemmassa versiossa oli tekninen ongelma, eikä se avautunut. Pahoittelemme virhettä.

Korjattu jutta 5.3.2019 klo 9.50: Äiti seurusteli Matin isän veljen, eli sedän eikä enon, kanssa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Nykäsen omaiset saapuivat kappelille – mäkimiehistä paikalla Ahonen ja Weissflog

Mäkihyppäääjä Matti Nykänen haudataan tänään, hautajaissaattoa voi tervehtiä Jyväskylässä reitin varrelta

Budjetti enintään 20 000 euroa – Seiska: Valtio osallistuu Matti Nykäsen hautajaiskuluihin