Ihmiset & kulttuuri

Työ, talo ja suomen kieli auttoivat afgaaniperhettä kotoutumaan Kyyjärvelle – pelkona yhä pakkopalautus

Kyyjärvellä toivotaan, että Azimin perhe saisi jäädä asumaan paikkakunnalle.
Petteri Kivimäki
Eismatullah ja Victoria Azimin nuorin lapsi Rahmatullah on syntynyt Suomessa.

Afganistanilaiset Eismatullah ja Victoria Azimi saapuivat Suomeen ja Kyyjärvelle tammikuussa 2016 turvapaikanhakijoina.

Eismatullah alkoi saman vuoden keväänä työskennellä paikallisessa Betset-elementtitehtaassa, josta sai myöhemmin vakituisen työpaikan.

Perheessä on neljä lasta, joista nuorimmainen on syntynyt Suomessa. Vanhemmat lapset käyvät koulua Kyyjärvellä.

”Lapsemme ovat olleet täällä 2,5 vuotta koulussa ja olemme hyvin sopeutuneet elämään paikkakunnalla. Olemme saaneet täältä ystäviä ja meidät on otettu hyvin vastaan”, Victoria Azimi kertoo.

Azimit ovat sunnimuslimeita, mutta he ovat siitä huolimatta osallistuneet Kyyjärven kristillisen seurakunnan toimintaan. He käyvät säännöllisesti kirkossa.

Elementtitehtaalla työskentelevä Eismatullah oli Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa asuessaan töissä kirjapainossa. Victoria oli kotiäitinä, kuten nyt Suomessakin.

Kun turvapaikanhakijaperheitä alkoi saapua Kyyjärvelle, jokainen sai oman ystäväperheen.

Azimien ystäväperheen ­Riitta Holmberg on seurannut afganistanilaisten elämää paikkakunnalla alusta asti.

”Perheiden kotouttaminen Kyyjärvellä on onnistunut erinomaisesti. Mielestäni on suorastaan tyrmistyttävää, että koko perhe saatetaan vielä palauttaa pakolla takaisin Afganistaniin”, Holmberg puuskahtaa.

Azimit ovat saaneet jo yhden kielteisen turvapaikkapäätöksen, josta on valitettu. Kukaan ei tiedä, koska perhe saa tiedon siitä, saavatko he jäädä Kyyjärvelle.

”Perhe on täysin integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. He puhuvat suomea, lapset ovat koulussa täällä ja käyvät paikallisissa harrastuksissa. Poliitikkojen pitäisi ymmärtää, etteivät perheet muodosta turvallisuusuhkaa”, Holmberg painottaa.

Azimien perhe sekä Eismatullahin sisko pakenivat Afganistanista vuonna 2015, kun perhe oli alkanut pelätä turvallisuutensa puolesta.

”Talibanit uhkailivat jatkuvasti, että kaappaavat siskoni ja lapseni. Tilanne kärjistyi lopulta siihen pisteeseen, että näimme ainoaksi vaihtoehdoksi lähteä.”

Eismatullahin ystävällä oli kontakteja venäläisiin mafiamiehiin, joiden kautta hän sai hankittua perheelle rahaa vastaan paperit, joilla Azimit siirtyivät Tadžikistaniin.

Sieltä matka jatkui ensin Kazakstaniin ja sitten Kirgisiaan, jossa perhe majaili vajaan kuukauden.

”Sen jälkeen siirryimme Venäjälle. Välillä taitoimme matkaa auton kyydissä ja välillä kävellen. Lopulta saavuimme Moskovaan”, Eismatullah kertoo.

Siellä Eismatullah kertoo joutuneensa vaikeuksiin miliisin kanssa. ”Minut pahoinpideltiin ja jouduin antamaan heille rahaa, jotta sain passini takaisin.”

Mafiakytkösten avulla Azimien matka jatkui seuraavaksi Muurmanskiin.

Tähän mennessä rahaa oli palanut perheen säästöistä jo noin 40 000 dollaria.

”Seuraavaksi pyrimme Suomeen. Rajan ylittäminen Suomen puolelle oli hankalaa, mutta kun annoin lahjuksia oikealle henkilölle rajalla, se lopulta onnistui”, Eismatullah kertoo.

Kun perhe astui Suomen kamaralle, perheen isä oli tarjoamassa rajavartijalle heti rahatukkoa.

”Kun siitä kieltäydyttiin, olin ihmeissäni. Huomasin nopeasti, että Suomessa poliisit ovat auttavaisia eivätkä ota lahjuksia vastaan. Suomen ero Venäjään verrattuna oli kuin yö ja päivä”, afganistanilaismies sanoo.

Azimit ylittivät Suomen rajan Sallassa. Heidät vietiin ensin Tornioon, josta matka jatkui Kyyjärvelle.

He asuivat parin vuoden ajan kunnan rivitaloasunnossa. Viime kesänä Eismatullah osti perheelle omakotitalon Kyyjärven keskustaajamasta.

”Olemme remontoineet taloa, ja se projekti on vielä vähän kesken”, mies sanoo.

Kyyjärven sivistysjohtaja Maija-Liisa Immonen toivoo, että perhe saisi jäädä paikkakunnalle.

”Me todella tarvitsemme tänne lapsiperheitä, ja he ovat osoittaneet kaikella toiminnallaan kotiutuneensa. Kuvittelisi, että lasten oikeuksilla tai sillä, että perheen isä on vakituisessa työssä täällä, olisi jotain merkitystä. Vaan eipä ole”, Immonen hämmästelee.

Hakeakseen työperustaista oleskelulupaa Azimien olisi ensin palattava Afganistaniin ja haettava lupaa Suomessa työskentelyyn sieltä käsin.

”Tästä touhusta on maalaisjärki kaukana. Jos perhe palautetaan Afganistaniin, ratkaisu on käsittämätön”, Riitta Holmberg toteaa.

Victoria Azimi sanoo, ettei usko sopeutuvansa enää Afganistaniin.

”Naisten asema Suomessa on aivan erilainen kuin siellä. En osaisi enää asua siellä, kun naiset eivät saa tehdä juuri mitään vapaasti.”

Perhettä myös pelottaa maan turvallisuustilanne.

”Jouduimme pakenemaan talibaneja. On ahdistava ajatus, että joutuisimme palaamaan samaan tilanteeseen. Henkisesti minulle on raskainta, kun lapset kysyvät, että saadaanko jäädä Suomeen. En voi vastata siihen kuin että en tiedä”, mies miettii.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Toimittajalta: Jutta Urpilaisella on edessään isot haasteet – ruokaturva ja ilmastopakolaisuus kaipaavat ratkaisuja

Urpilaisen salkku keveni

Jokainen ihmiselämä on mittaamattoman arvokas, oli kyse muslimista tai kristitystä