Ihmiset & kulttuuri

Hanna Nikkanen: "Ilmastonmuutoksessa kyse ei ole vain merivirtojen muutoksesta vaan kulttuurin muutoksesta, kaiken muutoksesta"

Ihmiset & kulttuuri 25.02.2019

Toimittaja Hanna Nikkanen halusi selittää, mihin kaikkeen ilmastonmuutos vaikuttaa. Lopputuloksena syntyi palkittu ilmastokirja.


Sanne Katainen
Long Play -verkkojulkaisua päätoimittava Hanna Nikkanen on yksi Suomen eniten ilmastoasioihin perehtyneistä toimittajista.

Kun napajäätiköt sulavat, niihin varastoitunut makea vesi laskee maailman valtamerten suolapitoisuutta. Suolapitoisuuden lasku vaikuttaa merivirtoihin, jotka puolestaan vaikuttavat ilma­virtoihin.

Ilmaston yhtälössä on tuhansia liikkuvia osia. Kun yksi niistä alkaa liikkua uudella tavalla, se vaikuttaa jokaisen muunkin osan liikkeisiin. Osa muutoksista voi olla ihmiselämän kannalta katastrofaalisia.

Toimittaja Hanna Nikkanen oli lukiossa käsittäessään ilmaston monimutkaisuuden. Yhden ilmiön sijasta kyseessä oli valtava joukko toisiinsa vaikuttavia ilmiöitä ja loppumaton sarja kerrannaisvaikutuksia.

Ajatus kiehtoi lukioikäistä Nikkasta. Samalla se myös ahdisti häntä.

Vuosia myöhemmin Nikkanen oli aloittamassa journalistiikan vierailijaprofessuuria Tampereen yliopistossa. Pestiä edeltävällä äitiyslomalla hänellä oli runsaasti aikaa lukea. Luku­listalla oli pelkkää scifiä.

”Olin miettinyt, millaista projektia haluaisin professuurini aikana vetää. Mielessäni oli pyörinyt parikin eri aihetta.”

”Samaan aikaan satuin lukemaan paljon uutta tieteiskirjallisuutta. Huomasin, että kaunokirjallisuus tavoitti ilmastonmuutoksen vaikutusten moni­mutkaisuuden. Journalismi taas harvemmin onnistuu siinä. Kyse ei ole vain merivirtojen muutoksesta vaan kulttuurin muutoksesta, kaiken muutoksesta.”

Nikkanen havahtui kysymään, voisiko aihetta käsitellä myös journalismin keinoin. Ajatus professuurin kruunaavasta Hyvän sään aikana -ilmasto­kirjasta alkoi kiteytyä.

Long Play -verkkojulkaisua päätoimittava Hanna Nikkanen on yksi Suomen eniten ilmastoasioihin perehtyneistä toimittajista. Siitä huolimatta hänen on hankala kertoa siitä lyhyesti ja ytimekkäästi. Puhe polveilee yhdestä asiasta toiseen, kolmanteen ja neljänteen.

”On vaikea listata kolmea pointtia, jotka ilmastonmuutoksesta pitäisi ainakin tietää. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että se ei ole scifiä vaan vaikuttaa jo nyt työelämään, teollisuuteen ja talouteen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole pelkkää ympäristöpolitiikkaa, vaan se tulee myös ’kovan politiikan’ alueelle.”

Myös maanviljely vääjäämättä muuttuu ilmastonmuutoksen seurauksena.

Etelä-Euroopan viljelyolot ovat jo kurjistuneet. Suomalaisen viljelijän vastuu oman maan ruokkimisesta kasvaa entisestään. Nikkasen mukaan ilmastonmuutos on vahva peruste suomalaiselle ruuantuotannolle.

”Kuluttajien pitäisi myös asennoitua siihen, että ruuan hinta nousee nykyisestä. Toisaalta paine vähentää päästöjä kaikkialla yhteiskunnassa panee kysymään, missä ja miten paljon vaikkapa lihaa ja maitoa kannattaa tuottaa.”

Nikkasen mukaan pitäisi pohtia myös, millaisia muita palveluita kuin ruuantuotantoa maatalous voi yhteiskunnalle tarjota. Hiilensidonta ja erilaiset biotooppipalvelut voitaisiin esimerkiksi ottaa huomioon maataloustuissa.

”Meillä on kuitenkin paljon maanomistajia, joilla on todella tiukka tilanne. Se ei kannusta kokeilemaan uutta, vaikka juuri nyt pitäisi uudistua. Kannattaako esimerkiksi pelastaa kannattamattomia tiloja, jotta niiden toiminta saataisiin uudistetuksi?”

Tulevien vuosikymmenten aikana elinkeinoelämän on uudistuttava perinpohjaisesti. Nikkasen mukaan poliitikoilla on suuri vastuu ohjata viisaasti tätä rakennemuutosta. Siihen näytään havahtuneen eduskunnassakin.

Ilmastokysymykset eivät enää ole pelkkä vihreiden yksinoikeus.

Silti keskustelu rakentuu monesti elinkeinojen ja ilmaston vastakkainasettelun varaan. Nikkasen mielestä Suomen kaltaisessa korkeasti koulutetussa maassa ilmastonmuutoksen hillitseminen on lopulta elinkeinoelämän etu.

Toisaalta ne alat, joille rakennemuutos on kaikkein vaikein, usein myös tarvitsevat sitä kaikkein kipeimmin. Nikkanen ottaa esimerkiksi metsätalouden.

”Olen seurannut tuskastuneena metsistä käytävää keskustelua. Uskon silti, että metsätalouden ja ilmastonmuutoksen ristiriitaan voidaan löytää ratkaisu.”

”Pitää kysyä, mitä metsän kannattaa tuottaa? Hyvää selluako? Vai hyvää puuta sadaksi vuodeksi? Mielestäni metsälle ei kannata antaa lyhyttä elinkaarta.”

Ilmastopuheessa ollaan Nikkasen mukaan pääsemässä hiljalleen yli ilmaston ja elinkeinon välille rakennetusta joko tai -asetelmasta. Silti julkisessa keskustelussa tupataan edelleen hakemaan vaikeisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja.

Vaikeista asioista puhuminen kääntyy myös usein toisten syyttelyksi.

”Se näyttää minusta aika lapselliselta. Naapurin ilmastosynneistä kantelu on vain keino välttää itselle vaikeiden asioiden käsittelyä.”

Toisten ilmastosyntien kyttääminen saattaa myös pitää yllä ajatusta yksilön vastuusta. Vaikka ilmastotyö vaatii jokaisen osallistumista, yhden ihmisen sijaan huomio tulisi kiinnittää yhteisöiden, yhteiskuntien ja poliitikkojen rooliin.

Poliitikoille ilmastonmuutos on kuitenkin hankala aihe. Nyt tehtävät päätökset kun vaikuttavat kaikkein eniten niihin äänestäjiin, jotka eivät ole vielä edes syntyneet.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT