Ihmiset & kulttuuri

Lauri Tähkä rimpuilee irti pohjalaisuudesta: "Se, että ollaan hyviä miehiä, kun tapellaan, huudetaan ja möykätään, on minulle väärä tapa ja ahdistavaa”

Metsä on tähdelle turvapaikka, ja asuminen lähellä kaupunkia tärkeää. "Ahdistun pienissä pitäjissä."
Päivi Sivonen
Lauri Tähkä sanoo olevansa ”aina vähän matkalla”, vaikka se on tarkoittanut riskejä ja yksityisyyden menetystä. ”Asiat menevät aina johonkin pisteeseen, ja sitten alkaa uusi polku. Olisin paljon surullisempi ja katkerampi hahmo keinutuolissa ilman tätä kaikkea. Olen aika jees. Tätä mä rakastan tehdä.”

Kun sanoo nimen Lauri Tähkä, useimmille taitaa tulla mieleen peltomaisema ja korvissa alkaa hyristä pohojalaanen puheenpoljento.

Ei ihme, sillä vaikka Tähkä ja Elonkerjuu-yhtye olivat tehneet kymmeniä kipaleita aiemminkin, kokoonpano löi läpi vuonna 2007 Pauhaava sydän -kappaleella. Sen musiikkivideolla Tähkä laulaa ohrapellossa ja rokkaa ladossa jäyhälle pohjalaisväelle.

Saman levyn murrekielinen Hetkeksi en sulle rupia ei ainakaan vähentänyt vaikutelmaa artistin syvistä juurista eteläpohjalaiseen multaan.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon, hiveleviä ja kirveleviä asioita. Tähkän ja Elonkerjuun tiet ovat eronneet, pari avioliittoa kariutunut, lapset kasvaneet, palkintoja ropissut, kiertueita ja konsertteja pidetty ja sooloura Revohka-yhtyeen kanssa tuonut vakiopaikan soittolistojen kärjessä.

Pohjalaisuuskin näyttää karisseen matkalla, sillä puhe ja laulu ovat vaihtuneet yleissuomeksi.

”Suhteeni pohjalaisuuteen on hyvä. Mutta se on verenperintönä niin vahvasti minussa, että sen kanssa pitää pelata joka päivä ja yrittää tulla ittensä kanssa toimeen”, Lauri Tähkä sanoo MT:n haastattelussa.

”Eteläpohjalaisissa lauluissa mies uhoaa, on kova, sillä on kädet nyrkissä ja se ei saatana itke! Ollaan hyviä miehiä, kun tapellaan, huudetaan ja möykätään. Minulle se on väärä tapa ja ahdistavaa”, Tähkä sanoo.

”Olen yrittänyt oppia olemaan vähän avoimempi ja joustavampi. Se periksiantamattomuus, johon minutkin on kasvatettu, on ollut väärä kulma. Pitää voida antaa periksi ja olla heikko.”

Murteesta luopuminen lauluissa vuonna 2007 oli myös pieni pakko, sillä Tähkä tähtäsi korkealle.

”Mutta eihän me pääsy aluksi Savon puolelle lainkaan. Piti olla isompi hitti eli Pauhaava sydän, joka räjäytti kaiken. Alkuvaiheessa oli vaikeaa päästä myös Helsinkiin. Maakunnat tekivät meistä ensin ison.”

Esiintyminen pohjalaisuuden perikuvana on muutenkin ohi.

”Olisi outoa, jos mä vielä 45-vuotiaana heiluisin helavyö päällä ja nahkahousut jalassa ja puhuisin leviää koko ajan. Kyllä se jotenkin oudolta kuulostaisi.”

Tähkä vietti nuoruutensa Etelä-Pohjanmaalla Teuvalla ja käy siellä vanhempiensa luona edelleen.

”Aina tuntuu hyvältä, kun vaihtuu Etelä-Pohjanmaan kyltti. Se maisema tuntuu omalta, siinä on paljon selittämätöntä ja ihmiset ihania”, Tähkä sanoo.

”Mutta en mä pystyisi siellä asumaan. Mun pitää olla lähellä Helsinkiä, työni takia. Asun ihan maaseudulla, mutta kaupunkiin pitää päästä kymmenessä minuutissa. Kyllä se niin on, että ahdistun pienissä pitäjissä.”

Tähkä on asunut jo 23 vuotta omakotitalossa Turun Paattisilla, missä ”ei ole muuta kuin kirkko, koulu ja Sale”.

Enemmän hän viettää aikaa töissä Helsingissä ja pidemmät tauot vaikka Italiassa.

”Kotitöllin takaa alkaa mettä, joka on erittäin rauhoittava. Suhde luontoon ja metsään on minulle merkittävä, jotta ajatukseni, järkeni ja mieleni säilyvät, kun teen hommia aika nopeasyklisessä elämässä. Ne ovat minulle turvapaikka.”

Tähkä onkin nähty sienimetsässä kotinsa liepeillä.

Toinen tytär asuu vielä kotona, mutta tuvan tyhjetessä parin vuoden sisällä Tähkä päättää, lähteekö hänkin.

Kappaleet syntyvät Tähkältä yleensä aina niin, että ensin syntyy sävellys ja sitten vasta sanat. Joskus sanat ja sävel tulevat yhtä aikaa ”syvistä tuntemattomista vesistä”, kuten uudessa Napolin moottoritiessä.

”Laulun tekeminen on minulle enemmän elämäntapa kuin työ. Mulla on vielä intohimoa tehdä ja olen ottanut riskejä, jotka ovat pitäneet minut nälkäisenä. Turvallisuus on kaikessa tekemisessä enemmänkin pelottavaa kuin turvallista.”

Osa itsensä haastamista oli lähtö soolouralle.

”Tein jo Elonkerjuun aikana 95 prosenttia biiseistä. En halunnut jatkaa sinne, minne olin matkalla, olisin menettänyt luovuuteni samaa peltoa kyntäen.”

Tarkka kuulija tunnistaa matkat ja matkojen mutkat myös lauluissa: että rakkaus on roihunnut Morsianta tai Sinä olet minun -laulua tehdessä, kun taas uuden levyn Mä en pelkää -kappale antaa luvan täyttää patjan painauman toisella ihmisellä ja Palavaa vettä kyselee, onko rakkautta olemassa ollenkaan.

Kuinka tiiviisti kriisit ja onnen huippuhetket liittyvät uuden luomiseen?

”Totta kai kaikki välittyy musaan, ja olisi outoa, jos tämä uusi albumi olisi jotenkin onnen levy kaiken elämässä tapahtuneen jälkeen”, Tähkä vastaa.

”Mutta olen kyllä erittäin luova muutenkin, ja pystyn tällä iällä jo menemään 20 vuoden takaisiin tunnelmiin. Me esiartistit olemme ihmisille väylä mennä heidän omiin tuntemuksiinsa. Ihmisille tapahtuu samoja asioita kuin mulle on tapahtunut.”

Vaikka Mä en pelkää kertoo kuolemasta, joku voi kuulla sen erolauluna. Tähkä kutsuu sitä voimalauluksi.

Sinä olet minun on taas kuvaus suuren rakkauden äkillisestä lähdöstä, josta ei pääse yli. Jokainen saa kuitenkin kuunnella ja tehdä tulkintoja oman mielen- ja elämäntilanteensa mukaan.

Muina ”esi-itkijöinä” Tähkä mainitsee J. Karjalaisen, Tuure Kilpeläisen, Juha Tapion, Kaija Koon ja Jenni Vartiaisen.

Tähkä on koulutukseltaan kokki, mutta ei ole tehnyt sitä työtä päivääkään ammatikseen.

Kotona hän kokkaa, mutta ei syö lihaa eikä tutki juuri alkuperämerkintöjäkään kaupassa.

”Mistä edes tiedän, mikä on suomalaista ruokaa? Kansainvälisyys on niin jokapäiväistä, ja olen sen verran maailmankansalainen, että otan sen mitä haluan, eikä tämä maa tuota kaikkea, kuten kiivihedelmiä. Mutta lähikaupassa ostan paattislaista salaattia.”

”Maanviljelijä ja lauluntekijä ovat tietyllä tavalla yhtä ahtaalla, toimeentulo pieninä palasina. Mielikuvani voi olla väärä, kun en tiedä, mitä maanviljelijät nykyään tekevät”, Tähkä sanoo.

”Mutta musiikkiin on tullut Spotify, levymyynti romahtanut ja olemme koko ajan muutoksessa. Aika vähissä ovat ne, jotka tässä maassa elättävät musiikilla itsensä.”

Moni silti mielii tähdeksi.

”Paras neuvo on, ettei ajattele tähteyttä, vaan tekee vain. Tarvitset hyviä ihmisiä ympärillesi, ja yksikin, joka uskoo sinuun, voi viedä eteenpäin. Sitten vaaditaan aivan helvetisti työtä ja paljon puheluja, vaikka olisit jo mielestäsi saavuttanut jotakin.”

Jos menestyy, menettää yksityisyyttään. Tähkä sanoo viihtyvänsä paremmin omissa oloissaan kuin julkisuudessa.

”Joskus pitääkin mennä baariin ja olla ihmisten kanssa. Ja käydä bändiläisten kanssa karaokessa maakuntakeikalla.”

Laulatko karaokessa Tähkää?

”Jos joku tunnistaa minut, voin käydä vetämässä dueton. Se on suurta huvia, kun ollaan rundilla.”

Entä se itselle rakkain kappale?

”Kaikille biiseille olen antanut paljon ja kaikilla on merkitystä. Pauhaava sydän on ollut käänteentekevä, sitten Lempo ja Morsian ja nämä uudet. Olen aina tehnyt lauluja henkilökohtaisesti, en vain katsellut kapakan nurkasta, miten ihmiset voivat. Kyllä ne tulevat täältä”, hän sanoo ja taputtaa rintaansa.

FAKTA

Lauri Tähkä, oikealta nimeltään Jarkko Tapani Suo.

Syntynyt 9. marraskuuta 1973 Vaasassa, asuu Turun Paattisilla.

Koulutukseltaan kokki, ääni- ja valosuunnittelija.

Ammatiltaan muusikko, säveltää, sanoittaa, laulaa ja soittaa kitaraa.

Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä.

Aloitti uransa Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeessä.

On tehnyt soolouraa vuodesta 2011 Revohka- yhtyeensä kanssa.

Palkittiin helmikuussa Iskelmä-gaalassa vuoden miesartistina ja Mä en pelkää vuoden iskelmänä.

Julkaisee tänään 1.3. uuden albumin Meidän tulevat päivät ja aloittaa 7.3. Palavaa vettä -kiertueen 24 paikkakunnalla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Video: Harvinainen yhteishaastattelu: 20-vuotias Elonkerjuu juhlii "elämän pisintä ihmissuhdetta", vaikka lopettaminenkin on ollut lähellä

Vain elämää palaa perjantaina kotisohville – kauden artistit nähdään sarjassa jo toista kertaa

Pohjalaisuus käy kaupaksi – seinäjokinen yrittäjä: "Heimoista vain meillä on oma väri, mitä tunnustamme eli Jussipaidan salmiakki-kuvio"