Ihmiset & kulttuuri

Eläkkeelle jäänyt järjestöagrologi: ”Hevosala vaatii intohimoa ja sitkeyttä"

Ihmiset & kulttuuri 04.03.2019 Pori

MTK:ssa järjestö­agrologi Maarit Hollmén on raivannut tietä paitsi hevosille myös naisille järjestön työntekijöinä.


Sanne Katainen
”Hevosasia on minulle sisäsyntyistä. Se on tullut verenperintönä ja liittynyt elämääni myös avioliiton kautta”, sanoo Maarit Hollmén vierellään Viikilän Erämies veljensä, ammattivalmentaja Tuomo Ojanperän tallista. Maaritin edesmenneen puolison Eero Hollménin Maria-tytär jatkaa miehensä kanssa maatilan ja hoitohevosten pitoa Luvialla.

Hevosväki kaipaisi itsetunnon kohennusta, kannustaa Maarit Hollmén.

”Sanon tämän kunnioituksesta niin hevoskasvattajia kuin muitakin alalla toimivia kohtaan. Ala vaatii intohimoa ja sitkeyttä.”

Sitä on vaatinut myös edunvalvontatyö, hän myöntää.

Hollmén jäi maaliskuun alusta eläkkeelle MTK-Satakunnan järjestöagrologin tehtävästä. Aloittaessaan vuonna 1982 hän oli ensimmäisiä naisia tuottajaliittojen kenttätyössä. Nyt naisia on jo yli puolet.

Hän oli ensimmäinen järjestön hevosasiamiehenä, jonka tehtävää hän hoiti vuodesta 2003 maatalouden edunvalvonnan rinnalla.

Hevosalalla toimivista suuri osa joutuu hankkimaan toimeentuloa myös muualta. Puhtaasti taloudellisin mittarein hevostoiminta kannattaa heikosti tai ei lainkaan.

”Vaikka toiminta on kuinka ammattimaista, toimija sanoo itse, että tämä on ’vain harrastus’. Jos siis uskoo hevoseen, uskoisi sitten myös elinkeinoon”, Hollmén kuvaa asetelmaa.

Vähättely on omiaan ylläpitämään yleistä ajatusta, ettei hevostalous ole todellinen elinkeino. Juuri sen eteen Hollmén on saanut tehdä töitä, myös järjestön omissa riveissä.

”Tyhmiä hevosvitsejä viljeltiin alussa, nyt ei enää. Otti se joskus luonnollekin, kun mielestäni minulla on huumorintajua ja pystyn suhteuttamaan asioita. Mutta tuntui, ettei oteta tosissaan.”

Hevosen ja hevosyrittäjyyden asema on silti muuttunut 15 vuodessa oleellisesti. Se näkyy myös paikallisesti.

”Enää ei ajatella niin, että on ratsuihmiset ja ravi-ihmiset ja erikseen MTK, vaan toimitaan ja vaikutetaan yhdessä”, Hollmén syttyy jopa hymyilemään.

Kuntapäättäjiä lähestytään yhdessä esimerkiksi maankäytön ja ympäristöhallinnon sekä elinkeinopolitiikan teemoilla.

Arjen realismi palaa kuitenkin haastateltavan puheeseen. ”Toki on varmaan vielä niitäkin paikkakuntia, joissa yhteistyö junnaa. Aina olisi edunvalvonnassa niin kuin elämässä yleisemminkin hyvästä nähdä asiat niin kuin ne ovat, eikä niin kuin toivoisi niiden olevan.”

Kenttätyössä jää siis jatkajalle Johanna Anderssonille tehtävää yhdessä hevosjärjestöjen kanssa.

Hollmén arvioi, että enemmän hyötyä olisi saatavissa Euroopan tuottajajärjestön Copan hevostyöryhmästä.

”EU:sta tulee hevosalallekin lainsäädäntöä, ja hevostalous on hyvin erilaista eri jäsenmaissa. Yhteistyöhön olisi mahdollisuuksia myös Ruotsin sisarjärjestön LRF:n kanssa.”

MT:n soittokierros vahvistaa Maarit Hollménista kuvan rakentavana verkostoitujana, jonka laaja-alainen maaseudun lainsäädännön tuntemus on vienyt hevosalan yhteistyötä eteenpäin. Hänet on palkittu muun muassa Suomen Hippoksen kultaisella ansiomerkillä.

Sen jälkeen kun Hippos, Suomen Ratsastajain Liitto (SRL) ja MTK löysivät toisensa viime vuosikymmenen alussa hevosyrittäjyyden tiimoilta, yhteistyötä on tehty etenkin hevosalan osaamiskeskus Hippoliksen puitteissa.

Lisäksi Hollménin osaamista kiitetään erityisesti hevostilojen lomitukseen liittyvissä asioissa sekä hevosenlannan ravinne- ja energiakäytön edistämisessä. Myös tallimääräysten kiristyminen vuonna 2014 oli asia, jossa MTK:sta saatu tietämys oli tärkeää.

Yksi ristiriita MTK:n ja hevosjärjestöjen väleissä piilee edelleen, ja se vähän surettaa Hollménia. Yhteisiä pelisääntöjä ei ole täysin löytynyt siitä, kuinka tulkitaan yksityisteiden käyttöä ja jokamiehen oikeuksia yksityismailla liikkumisessa, kun on kysymys elinkeinotoiminnasta.

Kun MTK:n lisäksi henkilöstömuutoksia on vuoden sisään nähty niin Hippoliksessa, Hippoksessa kuin SRL:ssä, Maarit Hollmén toivoo yhteistyön silti säilyttävän paikkansa.

”Vaikka jokaisella onkin oma nurkkansa ja jäsenistönsä erilaiset tarpeet, niin asiat ovat laajasti katsoen yhteisiä. Kun ne pitää mielessä koko ajan, pystytään asioita hoitamaan yhteiseksi ja maaseudun hyväksi.”

Suomenhevosen ja laajemmin koko hevoskasvatuksen alamäki on Maarit Hollménin mukaan asia, johon tulisi herätä myös päättäjien ja virkamiehistön.

”Suomenhevosen ravipuolella on toki valoa. Kun oikein osataan menetellä, niin rotumme voi olla maailman nopein kylmäverirotu ihan lähitulevaisuudessa.”

Ongelmana on kuitenkin sukupohjan kapeneminen. Kun kasvattajia on vähän ja toiminta pienimuotoista, jalostus keskittyy muutamiin samoihin huippusukuihin. Lisäksi ratsusuunnan suomenhevosten astutukset romahtivat kolmanneksen viime vuonna.

”Haluaisin uskoa, että tuo pudotus ei ole jatkuva trendi. Mutta se kertoo osaltaan, että hevospuolella pitkäjänteisyys on kateissa monessa kohtaa – eikä siis vain suomenhevosen suhteen.”

Hevoskasvatuksessa olisi sijaa palvelutuotannolle, kun hevosten omistaminen on laajentunut.

”Se toisi tiloille myös kaivattuja ulkopuolisia tuloja, sillä oma kasvatustoiminta ei ole itsessään kovin kannattavaa.”

Esimerkiksi maatalouden investointi- ja aloittamistuista päätettäessä palvelutuotanto olisi sisällytettävä selkeästi kasvatustoiminnan määritelmiin, hän lisää.

Puolison poismenon jälkeen Maarit Hollmén luopui omien hevosten pidosta kotona muttei hevosten omistamisesta. Eläkeläisravuri Holmeri palvelee nyt tutun tytön harrastehevosena, ja lisäksi Maarit on mukana kahden suomenhevosravurin kimpoissa.

Millä miettein itse eläkkeelle?

”Tunnen olevani kohtuullisissa voimissa. En sulje pois, että voin vielä tehdä palkkatöitä, jos sopiva tarjous tulee”, hän tuumii.

”Mutta ehkä päällimmäisenä on nyt iäkkään äidin hyvinvointi.”

Hevosista puhutaan lähes päivittäin ainakin niitä muistellen.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT