Ihmiset & kulttuuri

Anni Väänänen puhuu rohkeasti myös väkivallasta ja alkoholismista, koska siitä voi olla muille apua

Ruokolahtelaiselle Anni Väänäselle toisten auttaminen on sydämen asia, jota näkövamma ei häiritse, vaan päinvastoin.
Saara Lavi
Anni Väänänen nauttii käsillä tekemisestä. Nämä sukat valmistuivat hyvälle ystävälle.

Joskus puhutaan kokemuksen syvästä rintaäänestä. Ruokolahtelaisen Anni Väänäsen ääni on kaunis ja heleä, mutta osa hänen kertomistaan kokemuksista raskaita.

Hän on silti valmis puhumaan niistä, sillä siitä voi olla jollekin apua.

"Siitä saa itse todella paljon, kun näkee toisen onnistuvan ja voimistuvan. Minusta tuntuu hyvältä saada olla tukena", muun muassa lähisuhdeväkivaltaa ja läheisen alkoholismia kokenut Väänänen sanoo.

Auttamisen halu sai Väänäsen kouluttautumaan kokemusasiantuntijaksi, joka voidaan tilata puhumaan kokemuksistaan ja niistä selviytymisestä samanlaisessa tilanteessa eläville.

"Juuri olin kirjaston teemaillassa 'elävänä kirjana'. Kerroin elämästä alkoholistin läheisenä, ja siitä, miten otin askeleen irti tilanteesta."

Kokemusasiantuntija päättää itse, miten paljon haluaa kertoa. Väänäselle avoimuus on luonnollista.

"Itse olen selvinnyt ja päässyt eteenpäin. Haluaisin pystyä tukemaan esimerkiksi masentuneita", hän sanoo hymyillen.

Väänäsen kuulijoina on usein myös näkövammaisia. Hän itse sokeutui pikkuhiljaa 13—18 ikävuoden välillä. Syynä oli kasvain, jota ei voitu leikata kokonaan pois. Se on olemassa edelleen ja muistuttaa itsestään välillä.

Hänen mielestään maailmassa on kahdenlaisia sokeita. Niitä, jotka masentuvat ja ehkä tarttuvat pulloon sekä niitä, jotka haluavat selvitä kaikesta apuvälineiden avulla. "He menevät läpi mistä vaan."

Olennaista on oman vamman hyväksyminen.

"Tapahtui sokeutuminen miten tahansa, paljon on kiinni asenteesta. Moni ajattelee, että olisi onnellisempi, jos olisi terve tai jos jotakin muuta. Elämä menee hukkaan, jos aina tavoittelee jotakin. Onni ja ilo tulevat hyvin pienistä arjen asioista", Väänänen toteaa ja neuloo samalla kaunista kuvioneuletta.

Paljon pystyy tekemään, vaikka ei näekään.

"Mutta paljon on myös sellaista, mihin tarvitsee apua. Se, että pystyy pyytämään apua, on parasta kaikille osapuolille. Tarvitsevathan terveetkin monessa asiassa apua", Väänänen muistuttaa.

Hän liikkuu paljon eri puolilla Suomea ja ottaa tarvittaessa kontaktia ihmisiin rohkeasti. Samalla saattaa löytyä uusia tuttavuuksia. "Moni jää juttelemaan, se on rikastuttavaa."

Oppaana kaikkialla kulkee Ropsu. Tiikerinjuovainen kookas opaskoira on kultaisennoutajan ja saksanpaimenkoiran risteytys, joka rakastaa rapsutuksia.

"Kun päätin hankkia koiran, tilasin pienen mustan nartun", Väänänen muistelee.

"Kyllä myö nyt uskotaan, että oot oikeasti sokea, totesivat isoveljet, kun tulin ison raidallisen uroksen kanssa kotiin", hän nauraa.

Jykevä opaskoira on osoittautunut hyväksi myös taitojensa lisäksi. "Valkoisen kepin kanssa liikkuessa tuli miehiltä enemmän kaikenlaisia kahvikutsuja, Ropsun kanssa saa kulkea rauhassa."

Yksi heikkous sillä tosin on. Ropsu johdattaisi emäntänsä mieluusti lasten luo.

"Olen yrittänyt opettaa sille, että ensin pitäisi opastaa minut sopivan kiltin ja mukavan miehen luo", Väänänen sanoo hymyillen.

Väänänen työskentelee yrittäjänä. Hän valmistui hierojaksi noin kymmenen vuotta sitten ja perusti yrityksen pian sen jälkeen.

Tänä keväänä toimitilat kotikunnassa jäävät pois käytöstä, ja yrittäjä on valintojen edessä. Hän on jo siirtynyt tekemään hieronnoista osan Lappeenrannassa, mutta lääkärit eivät suosittele fyysistä työtä kokopäiväiseksi.

"Mie tässä mietin, mitä tekisin isona", 30-vuotias nainen sanoo.

Asiakkaista moni on sanonut, että tämä sopisi työhön, jossa puhutaan.

"Että osaan hyvin kuunnella. Harmi, ettei esimerkiksi firmojen puhelinvaihteissa enää yleensä tarvita työntekijää."

Väänäsen kuulo on niin tarkka, että hän tietää heti toimittajan pukeutuneen farkkuihin ja kuvaajan käyttävän riippuvia korvakoruja, vaikka yksinkertaiset puukorut eivät tämän omaan korvaan helise tai kilise.

Puhe- ja toimintaterapeutin työt kiinnostaisivat, mutta ainakaan toistaiseksi nainen ei ole tehnyt päätöstä opiskelusta.

"En ole oikein kaupunki-ihminen. Opiskelu tarkoittaisi todennäköisesti muuttamista Turkuun tai Helsinkiin."

Ruokolahdella syntynyt ja kasvanut nainen on sitoutunut kotikuntaansa myös päättäjänä. Hänet valittiin Ruokolahden kunnanvaltuustoon viime vaaleissa.

Nuori nainen on rohkaissut kuntalaisia tuomaan esiin ajatuksia, joita voitaisiin viedä yhdessä eteenpäin.

"Pitää kuunnella, ja jutella ihmisten kanssa. Niin saa uusia näkökulmia, ja oma ajatus jostakin asiasta saattaa muuttua. Kuntapolitiikassa on paljon niitä, jotka vain ovat mukana, mutta eivät uskalla esittää asioita asiallisesti. Räyhäämällä ei päästä eteenpäin."

Väänäsen asiantuntemuksesta on ollut hyötyä muun muassa kunnan uuden koulun rakennusprojektissa.

"Laitoin heikkonäköisiä ajatellen toiveita esimerkiksi värielementeistä ja portaiden reunojen listoista. Jos rakennusvaiheessa otetaan huomioon kaikenlaiset lapset, rakennus palvelee kaikkia muitakin. Eihän kukaan meistä tiedä, milloin on se päivä, kun itse sairastuu."

Väänänen kokee, että pienessä kunnassa toiveet on otettu hyvin vastaan. "Täällä on maalaisjärki mukana päätöksissä."

Yrittäjyys on mahdollistanut joustavat työajat ja antanut tilaa vapaaehtoistyölle. Väänänen järjestää paikalliselle näkövammaisten yhdistykselle retkiä, ja vastaa myös vaalien Pieni ele -keräyksestä.

Työn ohessa hän on hankkinut monenlaista osaamista. Muistivirikeohjaajana Väänänen vetää muistihetkiä ja käsityöohjaajana käsityökursseja.

Käsityötaitoja hän on hyödyntänyt esimerkiksi projektissa, jossa valmistettiin Ikioma-ensikirjoja syntymäsokeille ja vamman kanssa syntyneille lapsille. Niissä kuvat on varustettu erilaisilla pinnoilla, joita voi tunnustella ja joihin voi tarttua.

"Meille on lähetetty kuvia, joissa vauvat, jotka eivät voi tunnustella käsillä, tutkivat kirjaa varpaillaan", Väänänen kertoo onnellisena.

Musikaalisena hän haaveilee myös hyväntekeväisyyskonserteista. Kaksi sellaista on onnistuneesti järjestetty Ruokolahdella. "Olisi ihana toteuttaa hyväntekeväisyyskiertue ympäri Suomen."

Konserttituotoilla on esimerkiksi hankittu paikalliselle hyvinvointiasemalle lisää välineistöä.

Se, kuinka paljon vapaaehtoistyöhön pystyy jatkossa käyttämään aikaa, riippuu työkuvioiden järjestymisestä.

"Jostain pitää saada elantokin. Haaveilen, että voittaisin lotossa ja voisin tehdä vapaaehtoishommia koko ajan."

Saara Lavi
Koti Virmutjoen rannalla Ruokolahdella on Annille rakas, siksi opinnot kaupungissa eivät houkuttele. Opaskoira Ropsu kulkee Anni Väänäsen mukana kaikkialla.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Jos vapaaehtoistyö taantuu, siinä horjuu koko yhteiskunta” – Järjestömarkkinat kiertää Etelä-Pohjanmaata

Lomariemua oman kylän rinteessä — Rautjärven koululaisista jopa kolmannes suuntaa vapaalla Konkalammelle

Yksinäisyys sairastuttaa monta ikäihmistä