Ihmiset & kulttuuri

Miljoona virkaa: Vanhemmuutta itsellekin

Olen omistautunut ja huolehtiva vanhempi. Otan lapset mukaan yhteiseen tekemiseen ja näytän esimerkkiä, tietoisesti. Perustelen, kannustan omatoimisuuteen ja kehitykseen, autan tarvittaessa. Huomioin tilanteen ja tarpeet. Ennakoin ja tuen.

Osallistun myös yleisempään hyvän tekemiseen, kannan vastuuni jaetusta vanhemmuudesta.

Mutta minkälainen vanhempi olen itselleni? Kannustanko tiukan paikan tullen? Tuenko ja tsemppaanko? Osaanko antaa tilaa ja aikaa opetella ja tehdä oman pään mukaan? Olenko riittävän kärsivällinen ja silti nappaamassa kiinni, jos tipahdan liian korkealta?

En aina. Pidän jo melko hyvin kiinni nukkumaanmenoajoistani enkä anna itseni syödä liikaa karkkia. Muistutan hampaidenpesusta ja vaihdan puhtaat vaatteet edellisten tullessa likaisiksi. Patistan itseni ulos saamaan raitista ilmaa ja liikun melkoisen paljon.

Kannustuksessa ja kärsivällisyydessä on enemmän kehitettävää. Mielen älämölö on taittunut jo aikaa sitten tietoisempaan keskusteluun ja sen tarkkailuun, eikä pahoja riitoja enää itsen kanssa tule käytyä.

Arvostusta, rakkautta ja rehellisyyttä viljellään. Vaan vielä on parannettavaa, että olisin itselleni yhtä hyvä vanhempi kuin lapsilleni. Ja näyttäisin tärkeää mallia onnistuneesta itsen vanhemmuudesta.

Sillä jossain vaiheessa oletan lapsieni pärjäävän omillaan, ja enemmän. Levittävän kantavat siipensä palaten kotipesään vain, kun sitä haluavat, ei tarvitsevuuden pakosta. Lentäen kohti unelmiaan. Silloin toivon heidän osaavan sujuvaa itsen vanhemmuutta.

Kirjoittaja on yrittäjä, joka pyrkii hyvän äitiyden lisäksi kehittämään itseään mitä moninaisimmin tavoin.
Vaan vielä on parannettavaa, että olisin itselleni yhtä hyvä vanhempi kuin lapsilleni.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Miljoona virkaa: Horisonttia kohti

Uudet potut voikastikkeella

Miljoona virkaa: Vanhemman kesälaidun