Ihmiset & kulttuuri

Arkkimandriitta Sergei kaitsee Valamon luostarin asukkaita – munkilta vaaditaan sopeutumista yhteisöelämän vaatimuksiin

Ortodoksimiehelle avioliitto ja luostarielämä ovat yhtä vaativia ja arvostettuja tapoja elää kristillisten ihanteiden mukaan.
Meri Vilen
Arkkimandriitta Sergei on viettänyt Valamon luostarissa suurimman osan elämästään.

Tie luostarin asukkaaksi on pitkä. Se alkaa noviisina erilaisilla kuuliaisuustehtävillä. Jos veli osoittaa vuoden aikana sopeutuvansa hyvin luostarin elämäntapaan, hän saa siunauksen ryhtyä kantamaan munkin asuun kuuluvaa alusviittaa, vyötä ja skufia-päähinettä. Vasta vuoden tai kahden kuluttua tästä kuuliaisuusveli voi hakea veljestön jäsenyyttä.

Valamon luostarin veljestöön voivat hakeutua täysi-ikäiset ortodoksisen kirkon miespuoliset jäsenet, joilla ei ole maallisia sidonnaisuuksia kuten huollettavia lapsia. Henkilön pitää olla fyysisesti ja psyykkisesti terve, sillä jokaiselta veljestöön pyrkivältä edellytetään huomattavaa työpanosta ja kykyä sopeutua yhteisöelämän vaatimuksiin.

Tärkein edellytys luostarielämälle on vilpitön kutsumus. Luostarissa elävällä pitää olla halu elää kristillistä kilvoituselämää Jumalan tahtoa noudattaen. Kaikkia luostarielämää harkitsevia muistutetaan siitä, että ortodoksilla on valittavanaan myös toinen yhtä vaativa ja arvostettu tapa elää kristillisten ihanteiden mukaisesti. Se on avioliitto.

Valamon luostaria johtaa Liperistä kotoisin oleva Arkkimandriitta Sergei. "Lapsuuden kyläni Viinijärven Viiniranta oli aika erikoinen kylä. Siellä oli paljon ortodokseja. Luterilainen kirkko oli rantautunut sinne vasta vuonna 1955", hän kertoo.

Lapsena virinnyt kiinnostus munkkien elämää kohtaan sai miehen hakeutumaan lukion jälkeen pappisseminaariin Kuopioon. Sieltä valmistuttuaan hän kävi armeijan ja teki vielä uskonnonopettajan lisäopinnot. Opettajan paikasta Helsingissä oli jo sovittu, kun silloinen luostarin varajohtaja pappismunkki Arseni kysyi, eikö mies jo tule pelastamaan sieluaan luostariin.

Kysymys vahvisti miehen kutsumuksen. 25-vuotiaana tehty päätös vetäytyä luostariin on pitänyt.

Arkkimandriitta on arvonimi, joka voidaan myöntää luostarin johtajalle eli igumenille tai ansioituneelle pappismunkille. Arkkimandriitan arvo vastaa seurakuntapapille myönnettyä rovastin arvoa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lintulan luostarissa työtä tehdään iloisin mielin – nunna Ksenia toivoo luostariperinteen säilyvän tuleville sukupolville

Yksinkertaista elämää ja vähävaraisten auttamista – ortodoksit valmistautuvat pääsiäiseen rukoillen ja paastoten

Jouluyön juustolautanen