Ihmiset & kulttuuri

Ydinvoimalla tuotettu päästötön kaukolämpö toisi reaktorit asutuksen viereen – halutaanko sitä?

Sarjatuotannossa valmistettavat ydinreaktorit voisivat siirtää Suomen lämmöntuotannon polttamisen jälkeiseen aikaan. Parhaillaan hallitusta muodostavia puolueita ajatus ei houkuttele.
Nikke Kinnunen
Pienoisydinreaktorit on suunniteltu niin, että niiden suoja-alue olisi säteeltään vain noin 300 metriä. Tulevaisuudessa ydinvoimala voisi olla luontainen osa kaupunkimaisemaa.

Suomen sähköntuotanto on eurooppalaisessa vertailussa vähäpäästöistä. Viime vuonna kotimaisesta sähköstä lähes puolet oli uusiutuvasti tuotettua.

Silti suurimman osan hiilidioksidipäästöistä aiheuttaa juuri energiantuotanto. Syynä ovat lämmityksestä aiheutuvat päästöt. Kylmässä pohjolassa lämmitys on pakollista, mutta hiilineutraaleja lämmityskeinoja ei juuri ole käytössä. Puoli Suomea lämpenee yhä fossiilisilla polttoaineilla.

Ydinenergia voisi kuitenkin tarjota keinon tuottaa kaukolämpöä päästöttömästi. Teknologian kehityksen ansiosta uusilla pienoisydinreaktoreilla olisi mahdollista tuottaa lämpöä aivan asutuksen läheisyydessä.

Ajatus ei ole uusi. Suomi ja Ruotsi suunnittelivat jo 1970-luvulla ydinenergian käyttöä suurten ja keskikokoisten kaupunkien kaukolämpöverkon peruskuorman kattamiseksi. Paljon aiempaa pienemmät reaktorit ovat puhaltaneet uutta henkeä vanhoihin suunnitelmiin.

”Uusilla pienoisreaktoreilla tuotanto on sitä kokoluokkaa, että yhdellä reaktorilla voitaisiin kattaa suuren suomalaiskaupungin peruskuorma ja lisälämmitystä tarvittaisiin lähinnä kaikkein kylmimpinä vuodenaikoina. Reaktoreita olisi mahdollista käyttää myös suurten teollisuuslaitosten sähkön ja prosessilämmön tuotannossa”, kertoo pienoisreaktoreita tutkinut Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) tiimipäällikkö Ville Tulkki.

Pienoisydinreaktori voi tarkoittaa koko joukkoa erilaisia ja eri tehoisia ydinreaktoreita.

Esimerkiksi VTT:n tekemässä selvityksessä on tutkittu mahdollisuutta hyödyntää yhdysvaltalaisen NuScale Power -yhtiön kehittämää, sarjatuotettavaa painevesireaktoria, joka yltää lämmityskäytössä 200 megawatin huippulukemiin. Ruotsissa ja Britanniassa taas kehitetään huomattavasti pienempiä mikroreaktoreita, joita olisi mahdollista hyödyntää vaikkapa pienten seutukaupunkien lämmityksessä.

VTT:n selvityksessä on laskettu, että neljän NuScale-reaktorin rakentaminen Helsinkiin voisi tiettyjen oletusten täyttyessä maksaa itsensä takaisin yhdeksässä vuodessa.

Helsinki on myös kirjannut ydinkaukolämmön yhdeksi mahdolliseksi tavaksi hoitaa kaupungin lämmöntuotanto. Valtuustoaloitteen tehnyt piraattipuoleen puheenjohtaja ja ydinfysiikan tohtori Petrus Pennanen sanoo, että ydinenergia on vähäpäästöisistä lämmitysmuodoista eniten testattu. Uudet reaktorimallit ovat hänen mukaansa myös ”passiivisesti turvallisia”.

Se tarkoittaa, että reaktoreiden turvallisuus ei perustu sähkövirran saantiin tai henkilökunnan toimenpiteisiin vaan esimerkiksi painovoimaan ja veden luonnolliseen kiertoon reaktorissa.

”Reaktorit ovat erittäin turvallisia. Ydinvoima on muutenkin tuulivoiman lisäksi vähiten kuolemia aiheuttava energiamuoto. Mutta ydinvoimalakia pitäisi uudistaa kiireesti, jos tätä teknologiaa halutaan hyödyntää”, Pennanen sanoo.

Ydinvoima on Suomessa ainoa energiamuoto, jonka rakentamisesta on päätettävä eduskunnassa. Ydinvoimaa koskeva lainsäädäntö on kirjoitettu paljon ennen pienoisreaktoreiden kehittymistä, eikä se tee eroa suuren ja pienen reaktorin välillä.

Ydinvoiman lisäämiseksi hallituksen on tehtävä periaatepäätös ydinvoiman tarpeellisuudesta, myönnettävä voimalalle rakennuslupa, käyttölupa ja lopulta lupa käytöstä poistamiseksi. Lisäksi periaatepäätös tarvitsee eduskunnan ratifioinnin.

”Nykyisenkin lain mukaan pienreaktorin voisi luvittaa, mutta laki ei tue pienreaktoreiden kannattavaa hyödyntämistä. Periaatteessa niiden valvonta olisi samanlaista kuin isompienkin reaktoreiden kohdalla. Nykyiset säännökset esimerkiksi voimaloiden turvaetäisyyksistä eivät kuitenkaan ole mitenkään optimaalisia pienreaktoreiden kannalta”, kertoo Säteilyturvakeskuksen (STUK) johtava asiantuntija Minna Tuomainen.

Suomessa ydinvoimaloiden ympärille on määritelty suoja-alue, jonka säde on noin viisi kilometriä. Alueen sisällä ei saa sijaita kohteita, joissa käy merkittävä määrä ihmisiä. Tällaisia ovat vaikkapa sairaalat, koulut tai kaupat. Viiden kilometrin säteellä ei saa myöskään sijaita yhteiskunnallisesti merkittäviä kohteita kuten ministeriöitä.

Lisäksi on olemassa vielä toinen, 20 kilometrin laajuinen turva-alue, jolle on oltava olemassa tehokas pelastus- ja evakuointisuunnitelma.

Nämä määräykset sopivat huonosti yhteen kaukolämmöntuotannon kanssa, sillä lämpöä ei ole mahdollista siirtää tehokkaasti pitkiä matkoja. Helsingin kantakaupunkiin olisi mahdotonta sijoittaa lämmöntuotantoon suunnattua reaktoria, joka täyttäisi kaikki sille asetetut turvavaatimukset.

Tuomaisen mukaan työ- ja elinkeinoministeriö on mahdollisesti aloittamassa lähivuosina ydinvoimalainsäädännön kehittämistä. Tällöin myös pienreaktoreiden sääntelyä voitaisiin tarkastella. Petrus Pennanen katsoo, että sarjatuotantona valmistettaville pienoisreaktoreille pitäisi riittää tyyppihyväksyntä ja kevyt lupaprosessi.

”Suomessa ydinvoimaloiden lupaprosessit voivat maksaa sata miljoonaa euroa, eikä siinä ole pienreaktoreiden kohdalla mitään järkeä. Eihän jokaisen lentokoneen suunnitteluratkaisuja käydä läpi aina uudestaan, vaan riittää, että jokainen malli tyyppihyväksytään.”

Lupaprosessin ja lainsäädännön asettamien esteiden ohella ydinvoiman käyttöönottoon vaikuttavat myös kansalaisten asenteet.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) vuonna 2015 tekemän selvityksen perusteella suomalaiset eivät suhtautuneet ydinvoimaan järin innokkaasti. Tutkimusta varten haastateltiin tuhat ihmistä vuosina 2012 ja 2014. Heiltä kysyttiin, kuinka monta ydinvoimalalupaa he myöntäisivät, jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys. Enemmistö vastaajista, yli 40 prosenttia, ei olisi myöntänyt lupaa yhdellekään uudelle voimalalle.

VATT:in tekemän selvityksen jälkeen ilmastokysymys on kuitenkin noussut aiempaa enemmän esille julkisessa keskustelussa, mikä on vaikuttanut kansalaisten ydinvoimakantoihin.

Energiateollisuus ry:n teettämän vuotuisen kyselytutkimuksen mukaan ydinvoiman kannatus oli tänä vuonna mittaushistorian korkeinta. Kyselyyn vastanneista tuhannesta ihmisestä ydinvoimaan suhtautui myönteisesti 49 prosenttia ja kielteisesti 15 prosenttia.

Parhaillaan muotoutuvaa hallitusta ei sen sijaan voi kuvailla erityisen ydinvoimamyönteiseksi. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet suoraan, että Suomessa ei ole tarvetta lisäydinvoimalle. SDP:n ja keskustan kannat ovat hieman myönteisemmät, mutta varsinaisia ydinvoiman puolestapuhujia eivät nekään ole. Puolueiden kannat tosin koskevat ensisijaisesti sähköntuotantoon rakennettua ydinvoimaa.

VTT:n tiimipäällikön Ville Tulkin mukaan pienoisydinreaktorit ovat tällä hetkellä ”innovaatioiden kuolemanlaaksossa”. Se tarkoittaa, että teknologia on olemassa ja osoitettu toimivaksi, mutta sitä ei ole vielä juurikaan otettu käyttöön. Reaktoriteknologian edistyminen ja kehittyminen toisin sanoen vaatisi investointien ja aiesopimusten tekemistä. Yhdysvaltalainen NuScale onkin saanut muutamia sopimuksia solmittua tuleviksi vuosiksi.

Teknologia päästöttömän lämmön tuottamiseksi on toisin sanoen käden ulottuvilla. On poliitikkojen päätös, voidaanko siihen tarttua.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lintilä ihmettelee: "Ilmastosta huolestuneen pitää kannattaa kaikkia mahdollisia esityksiä lihaverosta lentoveroon sekä polttomoottoriautoista ja lapsenteosta luopumiseen"

Simonkadun pääekonomisti: ”Missä on voima, siellä on vastusta”

Demarinuoret penäävät työelämään lisää tasa-arvoa: "Työnhausta tulee tehdä anonyymiä"