Ihmiset & kulttuuri

Kansa halusi kieltolain koskevan myös lehmiä: "Pontikkatehtaita käskettiin lehtijutussa aitaamaan, jotta eläimet eivät pääsisi kiljuun käsiksi"

Kieltolain aikana alkoholia sai laillisesti ainoastaan lääkärin reseptillä, mikä johti varsin omituiseen potilas-lääkärisuhteeseen ja eettisiin ongelmiin.
Lehtikuva
Kieltolaista järjestettiin neuvoa antava kansanäänestys 29.–30. joulukuuta 1931. Yli 70 prosenttia kannatti vuodesta 1919 alkaen voimassa olleen kieltolain kumoamista.

Sata vuotta sitten voimaan astunut alkoholin kieltolaki on jättänyt väkevän jäljen suomalaiseen populaarikulttuuriin ja alkoholikeskusteluun. Kieltolain tunnetuin hahmo lienee salakuljettajien kuningas Algoth Niska.

Kaupungeissa juotiin pääasiassa Virosta salakuljetettua spriitä, mutta maaseudun metsissä pihisivät pontikkapannut ja saunan nurkassa sihisivät kiljupöntöt. Rakkaalle lapselle annettiin monta hellittelynimeä kuten ”Korpiroju”, ”Ponu” ja ”Sorretun voima”.

Tietokirjailija Samu Nyströmin mukaan kieltolain taustalla vallinnut ristiriita virallisen lain ja kansan tapakulttuurin välillä tuotti valtavasti meheviä tarinoita.

”Törmäsin lehtiuutiseen, jossa ohjeistettiin aitaamaan huolella metsässä olevat pontikkatehtaat, jotta laitumella olevat eläimet eivät pääse kiljuun käsiksi. Rauman kaduilla tavattiin nimittäin humalassa toikkaroivia lehmiä”, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti kertoo.

Kieltolain aikana alkoholia sai laillisesti ainoastaan lääkärin reseptillä, mikä johti varsin omituiseen potilas-lääkärisuhteeseen ja eettisiin ongelmiin. Nyströmin mukaan sen aikaiset hoitojonot johtuivat osittain siitä, että ihmiset hakivat niin innokkaasti lääkäreiltä viini- ja konjakkireseptejä.

”Eläinlääkärit saivat kirjoittaa isompia spriireseptejä kuin tavalliset lääkärit, minkä vuoksi ihmiset ostivat myös sairaita eläimiä. Aikalaiset vitsailivat, että jos halusi panostaa alkoholin laatuun, piti mennä lääkärille ja jos määrään, niin oli mentävä eläinlääkärille.”

Kieltolaista puhuttaessa unohtuu usein, että kysymyksessä oli vahva kansan tahto. Raittiusliike oli ensimmäinen moderni kansanliike ja kieltolakia ajoivat käytännössä kaikki puolueet sosiaalidemokraateista maalaisliittoon ja maltilliseen porvaristoon.

”Nykypäivän termeillä kieltolaki oli Suomen kansan kärkihanke. Jännä paradoksi on, että heti kun kieltolaki saatiin voimaan, sitä pyrittiin kiertämään kaikin keinoin”, Nyström sanoo.

Raittius ei välttämättä ollut aatteellista, vaan johtui matalasta elintasosta

Aija Kaartinen on väitellyt naisten kieltolakimielipiteistä Helsingin yliopistossa 2012. Hänen mukaansa kieltolain suurin myytti on se, että lain voimassaoloaikana olisi kulutettu erityisen paljon alkoholia. Tosiasiassa kieltolain voimaantulo ei merkinnyt suurimmalle osalle suomalaisista dramaattista muutosta.

”Alkoholia käytettiin Suomessa ennen kieltolakia muutenkin hyvin vähän. Maaseutu oli jo ennen kieltolain säätämistä 1900-luvun alussa täysin kuiva, koska alkoholin myynti ei ollut sallittua millään maaseutupaikkakunnalla. Alkoholia sai vain kaupungeista. Lapissa alkoholia ei voinut laillisesti ostaa mistään”, Kaartinen muistuttaa.

Naisten alkoholinkäyttöä paheksuttiin voimakkaasti ja juominen oli sosiaalisesti hyväksyttyä vain hyvin pienissä eliittipiireissä. Tavalliset naiset eivät yleensä käyttäneet alkoholia lainkaan ja todennäköisesti suuri osa miehistäkin oli raittiita.

”Raittius ei välttämättä ollut aatteellista, vaan johtui matalasta elintasosta. Ei ollut varaa tuhlata ylellisyystarvikkeisiin, jollainen alkoholi tuohon aikaan oli.”

Kieltolaki ei muuttanut suomalaisten juomamieltymyksiä miedoista alkoholijuomista väkeviin, koska jo ennen kieltolakia alkoholi kulutettiin suurimmaksi osaksi väkevän viinan muodossa. Kaartisen mukaan raju humala saattoi yleistyä, kun annokset nautittiin kiinni jäämisen pelossa entistä nopeammin.

Alkoholin kulutus kasaantui todennäköisesti pienelle vähemmistölle. Ne, jotka käyttivät alkoholia, käyttivät sitä paljon. Tämä teki humalasta kieltolakiaikana silmiinpistävän ilmiön.

”Kieltolaki ei ollut välttämättä kovin keskeinen ja merkityksellinen asia ajan ihmisten arkielämässä. Tästä todistaa se, että vuoden 1931 kieltolakikansanäänestyksessä äänestysprosentti jäi vain 44:ään. Erityisen passiivisia olivat maaseudun naiset”, Kaartinen kertoo.

Sanne Katainen
Aija Kaartinen on väitellyt naisten kieltolakimielipiteistä Helsingin yliopistossa 2012. Kieltolain suurin myytti on se, että lain voimassaoloaikana olisi kulutettu erityisen paljon alkoholia.

Kieltolain kiehtovaan historiaan voi tutustua Nurmijärvellä, Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryypissä. Museo-opas Petri Lehtosen mukaan kieltolaista tuli kiertolaki. Raittiin maan ja kansan sijaan saatiin pirtusota, rikosaalto ja moraalikato.

”Yhdysvalloissa talouskasvun luoma iloinen ja moderni 1920-luku toi kanan jokaiseen pataan, kuten sanonta kuului. Suomessa samainen vuosikymmen lennätti varpusen jokaiseen taskuun”, Lehtonen kärjistää.

Varpunen oli trokareiden antama lempinimi pirtun katukaupassa käytetylle neljänneslitran lekkerille.

”Nimi juontui Raittiuden Ystävät -yhdistyksen laulukirjasta. Molemmat saavat laulamaan”, Lehtonen hymyilee.

Näkyvätkö kieltolain vaikutukset vielä nyky-Suomessa? Aija Kaartisen mielestä koko ajan entistä vähemmän.

THL:n vuonna 2018 tekemän kyselyn perusteella vain kolmannes vastaajista kannatti nykyistä väljempää alkoholipolitiikkaa. Naisista vain vajaa neljännes.

”Kieltolaki näkyy nyky-Suomessa siten, että virheellisillä käsityksillä kieltolakiajasta perustellaan usein vaatimuksia väljemmästä alkoholi- ja päihdepolitiikasta”, Kaartinen sanoo.

Maija Partanen
Petri Ojala ja Irja Rättö esittivät kieltolakiin liittyvän musiikkinumeron Nurmijärvellä Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryypissä.

Suomen ensimmäinen eduskunta hyväksyi kieltolain yksimielisesti ja seisaalleen nousten 1907, mutta kieltolakia ei koskaan viety keisarille. Kieltolaki juuttui senaattiin, joka oli silloinen vastine Suomen hallitukselle.

Eduskunta hyväksyi kieltolain useamman kerran, mutta sen vahvisti vasta toukokuussa 1917 Venäjän väliaikainen hallitus. Kieltolaki määrättiin astumaan voimaan kesäkuussa 1919, mikä myös toteutui huolimatta Suomen itsenäistymisestä ja sisällissodasta.

Laki kielsi yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen ja varastoinnin. Laillista oli lääkinnällisiin, teknillisiin tai tieteellisiin tarpeisiin käytettävä alkoholi sekä kirkkoviini.

Alkujaan kieltolain säätäminen liittyi raittiusaatteen nousuun 1800-luvun loppupuolella. Kieltolakiin kohdistuvat odotukset olivat valtavan suuret. Uskottiin, että kieltolaki lopettaisi tyystin alkoholin käytön Suomessa.

Lain tultua voimaan alkoholin salapoltto, salakuljetus ja salakauppa alkoivat maassa nopeasti ja niiden ympärille muodostui järjestäytynyttä rikollisuutta, juomatavat raaistuivat ja yleinen lainkunnioitus heikentyi. 42 poliisimiestä menetti henkensä kieltolain vuosina.

Kieltolain kaatoi kansainvälinen talouslama. Valtio tarvitsi alkoholista saatavia tulli- ja verotuloja pulakauden ongelmien selättämiseen. Kieltolain kumoamista helpotti sitä vaatinut pääkaupunkilaisten naisten adressi, johon kerättiin lähes 120 000 allekirjoitusta.

Ensimmäisessä kansanäänestyksessä suomalaiset pääsivät päättämään kieltolain kohtalosta ja yli 70 prosenttia äänestäneistä kannatti lain kumoamista. Vain 44 prosenttia käytti äänioikeuttaan. Eduskunta vahvisti uuden väkijuomalain helmikuussa 1932. Alkoholiliikkeet eli nykyisen Alkon myymälät avautuivat 5.4.1932 kello 10.

Lähteet: Rajamäen Ryyppi, Petri Lehtonen ja Aija Kaartinen

Kieltolaki 100 -teemanäyttely Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryypissä 18.8. asti. Patruunantie 17, Rajamäki.

Maija Partanen
Kieltolaki 100 -teemanäyttely on esillä Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryypissä 18.8. asti Nurmijärvellä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Valviran haaviin jää yhä useammin "laiton olut"

Tiesitkö? Oluen alkoholipitoisuus ei ole välttämättä se mikä etiketissä kerrotaan

Alkolukon on todettu vähentävän rattijuopumuksien uusimista – vaikuttaa myös alkoholin käyttöön