Ihmiset & kulttuuri

Sipoon vesistä löytyi lähes täydellisesti säilynyt siipiratashinaaja, joka on vanhin laatuaan koko maailmassa

Nyt Museovirasto on avannut harrastelijasukeltajille vedenalaisen museon, joka on ensimmäinen laatuaan. Aloittelijoille se ei silti sovettu.
Sami Paakkarinen / Handout
Sukeltaja tutkii Sipoon vesiltä löydetyn lähes täydellisesti säilyneen siipiratashinaajan hylyn ankkuripeliä marraskuun lopulla otetussa kuvassa. LEHTIKUVA / HANDOUT / SAMI PAAKKARINEN

Vuoden 1854 lokakuussa Suomenlinnasta lähti Ruotsinsalmeen kaksi siipiratashinaajaa. Alusten tehtävänä oli hinata siellä olevat tykkiveneet talveksi Helsinkiin.

Vain kahden tunnin matkan jälkeen toinen aluksista, siipiratashinaaja Diana osui kiviin Grårskärin länsipuolella. Alus upposi 10 minuuttia myöhemmin.

Yli 160 vuotta myöhemmin Sipoon vesiltä löytyi lähes täydellisesti säilynyt hylky. Viime vuoden kesästä lähtien löytöpaikalla on tehty tarkistussukelluksia ja nyt on selvinnyt, että kyseessä on samainen erittäin harvinaislaatuinen siipiratashinaaja.

Suomenlahden pohjassa makaava Diana on tiettävästi maailman vanhin säilynyt venäläinen höyrylaiva.

–  Suomen aluevesillä on useampi saman aikakauden hylky ja on myös höyrylaivoja ja siipiratasaluksia. Niistä on kuitenkin tosi vaikea nähdä, että ne edes ovat siipiratasaluksia, koska ne ovat niin huonossa kunnossa. Tämä on niin hyvin säilynyt kuin se vain voi olla 160 vuotta pohjalla olleena, pitkän linjan sukeltaja Sami Paakkarinen kertoo STT:lle.

Nyt Museovirasto on avannut hylkypaikan harrastelijasukeltajille. Paikalla on nyt eräänlainen vedenalainen museo, joka on ensimmäinen laatuaan.

Hylky löytyi viime vuoden kesällä sivukaiutuksen yhteydessä. Veneilijä Jussi Rekola oli vertaillut vanhoja merikarttoja nykyisiin ja löysi Sipoonselältä matalikon, jota ei ollut merkitty vanhaan karttaan.

Viistokaiun ja tarkastussukelluksen avulla selvisi, että kyse on hylystä. Hylylle tehtiin useampi dokumentaatiosukellus Urheilusukeltajat ry:n ja muiden harrastajien toimesta. Paakkarinen itse ei ollut ensimmäisellä sukelluksella mukana, mutta sen jälkeen sitäkin tiiviimmin.

–  Kaverit pyysivät mukaan sinne kuvaamaan ja dokumentoitiin sitä sitten. Siitä se on sitten lähtenyt. Sinne on sitten tullut aina sen mukaan porukkaa, mitä on kenelläkin erikoistaitoja. Joku tekee vaikka 3d-mallinnusta hylyistä ja muuta, Paakkarinen kertoo.

Hylyn avaaminen yleisölle tarkoittaa käytännössä sitä, että on julkisesti tiedotettu, mistä koordinaateista hylky löytyy.

–  Mitä enemmän havaintoja saadaan, sitä tarkemmin hylyn kuntoa ja historiaa pystytään arvioimaan.

Hylystä pyritään Paakkarisen mukaan luomaan eräänlaista vedenalaista museota. Tiedotuksella ja avoimuudella pyritään omalta osaltaan suojelemaan hylkyä.

–  Ennen se on ollut aivan päinvastoin. Jos halutaan suojella jotain, niin siitä ei ikinä kerrota kenellekään mitään, Paakkarinen toteaa.

Paakkarinen kertoo, että museoesine säilyy parhaiten holvissa, mutta silloin kukaan ei sitä ikinä näe. Hän kuitenkin kokee, että historiallisesti merkittävien asioiden kohdalla pitäisi kiinnostuneilla olla mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan kohde itse.

Sen lisäksi, että merenpohjassa on lähes täydellisesti säilynyt höyrylaivan hylky, on hylyssä myös erityistä esineistöä. Hylystä on löytynyt muun muassa ylellisiä posliinisia astioita 1800-luvun alkupuolelta. Hylystä on nostettu yksi astia identifiointitarkoituksiin.

–  Erityisen mielenkiintoista on se, että astiat ovat niin hyvin säilyneitä ja ne pystyttiin vielä tunnistamaan tämän ajan jälkeen. Siellä oli leimat ja ne löytyivät tällaisesta englantilaisesta posliinikatalogista, Paakkarinen kertoo.

Erikoista on myös se, että venäläisessä hinaajassa on tällaista esineistöä.

–  Se on skottilaisen aatelisen yksityislaivaston alus. Hän on tietysti rahakas mies ollut, niin hänellä on ollut varaa laittaa vähän hienompaa astiastoa sinne, Paakkarinen kertoo.

Paakkarisen mainitsema aatelinen oli Charles Berd, joka oli muuttanut Pietariin 1700-luvun lopulla. Venäjän sotalaivasto lainasi aluksen sotakäyttöön.

–  Jos se olisi alun perin Venäjän laivastolle rakennettu alus, niin siellä ei olisi tällaista esineistöä.

Hylky saatiin tunnistettua historiantutkija Mikhail Ivanovin Venäjän laivaston arkistoista löytämän haaksirikkoilmoituksen avulla.

Kukaan ei kuollut onnettomuudessa. Laivasta saatiin pelastettua kaikki dokumentit, mutta omaisuus jäi. Onnettomuuden syyksi on kirjattu luotsioppilaan navigointivirhe.

Hylyn koordinaatteihin on asennettu iso ankkuripaino, jossa on poiju. Poiju helpottaa hylylle menoa, mutta se myös suojelee hylkyä. Jokaisen ei tarvitse ankkuroitua hylyn läheisyyteen. Tällöin vähenee riski siitä, että joku ankkuroituu vahingossa hylkyyn ja aiheuttaa tuhoa. Nyt pienemmät alukset voi kiinnittää poijuun.

Hylky on tiettävästi myös ensimmäinen, jolle on avattu Facebookiin ryhmäsivu, johon havaintoja voi jakaa. Siellä voi esimerkiksi kertoa näkyvyydestä paikan päällä. Se toimii kuitenkin myös tiedotuskanavana. Ryhmässä esimerkiksi kerrotaan, ettei kyseisen hylyn sukeltaminen sovellu ihan tuoreille aloittelijoille.

–  Se on niin historiallisesti arvokas ja hyvin säilynyt. Sinne ei voi huonolla sukellustekniikalla mennä. Aloittelijalla voi olla tekemistä vielä tasapainotuksen ja muun kanssa, niin se ei ole heille ehkä ihan se paikka, Paakkarinen kertoo.

–  Mutta ei se missään tapauksessa mikään vaarallinen paikka ole, hän lisää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomen aluevesien pohjalla lepää yli tuhat hylkyä, joiden muodostamaa ympäristöriskiä selvitetään

Kotkan edustalta löytyi kolme tuntematonta hylkyä – upposivat ilmeisesti taistelussa 1700-luvulla

Katso videolta sukellus Porkkalan hylkypuistoon – puulaivoja tuhoava laivamato ei onneksi viihdy Itämeressä