Ihmiset & kulttuuri

Sikapitäjän Makkara ja Kalja luottaa kotimaiseen ja vierastaa piperrystä – "Mitä sitä oluesta puhumaan, sehän on kaljaa"

Huittisiin keväällä avattu uusi ravintola uskoo maalaisuuteen, mutta on kaikkea muuta kuin tyylitön tai juntti.
Kari Salonen
Sikapitäjän Makkara ja Kalja luottaa yksinkertaisiin ja laadukkaisiin paikallisiin raaka-aineisiin. Oma ravintola on ollut yrittäjä Tuula Ranta-Raunion pitkäaikainen haave.

"Uskon puhtaaseen kotimaiseen, rehelliseen ja konstailemattomaan ruokaan ja juomaan", linjaa Huittisiin keväällä uuden ravintolan perustanut Tuula Ranta-Raunio.

Ravintolan lista on suppea, mutta laadukas. Tarjolla on muutama annos, joiden raaka-aineina on paikallinen liha, makkara ja peruna. "Yksinkertaista ja puhdasta, ei mitään turhaa piperrystä."

Ranta-Rauniolla on aiemmin ollut samassa tilassa muuta yritystoimintaa, ja välillä hän on vuokrannut tilan ulkopuolisille, mikä tuotti pettymyksen. "Nyt halusin palauttaa tämän 60 vuotta täyttäneen talon kunnian."

Ravintolan perustaminen kotipaikkakunnalle oli kotimaista ruokaa ja maataloutta arvostavan ekonomin pitkäaikainen haave.

Nimi yritykselle löytyi talon historiasta. Rakennus on aikanaan tehty Suomen Maanviljelijäin Kaupaksi. Sen takaseinän pariovista mahtui ajamaan traktorin sisälle myymälään.

"Ajattelin, että haluan nimeen ne samat kirjaimet SMK."

Huittisissa tuotettiin viime vuonna 12,5 miljoonaa kiloa sianlihaa, mikä on enemmän kuin missään muussa kunnassa. Siitä siis oikeutetusti sikapitäjä.

"Täällä tuotetaan hyvää sianlihaa ja siitä tehdään hyvää makkaraa", Ranta-Raunio kehuu kotikuntaansa. "Moni ravintola puhuu lähiruuan tarjoamisesta, mutta se unohtuu helposti."

K niin kuin kalja perustuu makkaran palanpainikkeeseen sekä paikalliseen puhetapaan. "Mitä sitä oluesta puhumaan, sehän on kaljaa."

Ravintolan kantava ajatus on, että paikka on reilusti maalainen. "Meillä on täällä jotain, mitä isoissa kaupungeissa ei ole."

Silti SMK on hyvin kaukana juntista. Sieltä on löytänyt paikkansa moni pitkään antiikkia ja kauniita astioita koonneen yrittäjän aarteista. Kahvi juodaan Arabian Myrna-kupeista ja olut Iittalan Festivo-laseista. Makkara-annoksen saa syödä vanhoilla Sorsakosken aterimilla. "Yhtäkkiä minulla on paikka keräämilleni esineille", Ranta-Raunio iloitsee.

Seinällä tikittää kolme vanhaa vedettävää Valmet-kelloa.

"Ne vedetään aina ennen avaamista. Kaikki laitetaan hiukan eri aikaan: yksi oikeaan, yksi edelle ja yksi jälkeen. Jos täällä on treffit, paikalle tulee aina sopivaan aikaan", Ranta-Raunio sanoo.

Sikapitäjän Makkara ja Kalja on otettu vastaan hyvin. "Yleensä täällä on tupa täynnä", Ranta-Raunio kertoo tyytyväisenä.

Paikan ovat löytäneet etenkin paikalliset makkaran ystävät. "Meillä käy aika raavaita naisia ja miehiä. He ovat sanoneet, että älä tee tästä salaattibaaria", yrittäjä naurahtaa.

Ravintola on auki toistaiseksi vain viikonloppuisin, sillä yrittäjä tekee vielä päätyönsä arkisin Tampereella.

"Voi olla, että ansiotyön jättäminen on lähellä. Siihen, mitä tekee, pitää olla intohimo. Tästä minä nautin", Ranta-Raunio pohtii.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sote-ruoka haastaa tuottajatkin

Ilman henkilökuntaa toimivassa lähiruokakontissa voi tehdä ostoksia kellonajasta riippumatta

Kaikelle Somerolla syötävälle lihalle tulee alkuperämerkintä