Ihmiset & kulttuuri

Kansallisoopperan konserttimestari Petteri Iivonen löytää sukutilalta rauhaa ja tasapainoa – nyt hänellä on edessään yllättävän hankala päätös

Kansallisoopperan konserttimestari ja 1. viulisti Petteri Iivonen aloittaa syksyllä työn Pariisin oopperassa. Hän ei vielä tiedä, viljelisikö mieluummin luomuviljaa sukutilallaan.
Maija Partanen
Kansallisooppera sijaitsee Helsingissä Töölönlahden rannalla. Oopperatalon parvekkeelta Petteri Iivonen voi nähdä kaistaleen vihreää puistoluontoa.

Helsingin keskustassa, Töölönlahden rannalla sijaitsevalta Oopperatalolta ajaa noin puolitoista tuntia viulisti Petteri Iivosen sukutilalle Vesilahdelle. Matka on tullut Iivoselle tutuksi, sillä Oopperan ensimmäinen konserttimestari ja viulisti viettää noin puolet ajastaan tilalla.

Hän kertoo tilan töiden ja eräharrastusten, olivatpa ne sitten metsänhoitoa tai sorsajahtia, tuovan kaivattua tasapainoa työhön oopperassa.

"Maatilan töiden ja oopperan välillä on suuri kontrasti. Täällä työ on millintarkkaa hienosäätöä", Iivonen kuvailee.

Toista se on tilan vanhan Ford-traktorin kopissa istuessa.

Iivonen on viettänyt Vesilahdella vuosia elämästään. Tilan osti aikoinaan hänen pappansa isä, joka tuli Karjalasta evakkona. Se on myös hänen isänsä kotitila. Pellot ovat nykyisin vuokralla paikalliselle luomuviljelijälle. Petteri Iivonen on kuitenkin tuumaillut, että vuokrasopimuksen päätyttyä niitä voisi viljellä itsekin.

"Heinänviljely saattaisi sopia kiireiseenkin elämään", hän miettii.

Pian konserttimestarin elämä voi kuitenkin olla niin kiireistä, että heinänviljelylle ei riitä aikaa tekemälläkään. Elokuun viimeisenä päivänä Petteri Iivonen muutti Pariisiin, missä hän aloittaa Pariisin oopperan konserttimestarina ja ensimmäisenä viulistina.

"Pariisissa on alkamassa nyt 351. kausi. Kyseessä on arvokas ja vanha instituutio".

Uudessa työssään hänen kaitsettavanaan kaksi orkesteria ja yli 170 soittajaa.

Orkesterin hierarkiassa konserttimestari on järjestyksessä kapellimestarista seuraava. Hän käyttää harjoitustilanteissa ylintä taiteellista valtaa, virittää orkesterin ja toimii soittajien edustajana.

Viimeksi mainitussa tehtävässä kysytään Iivosen mukaan poliitikon lahjoja. Vaikka Pariisin orkesteriin mahtuu epäilemättä suuria egoja, löytyy niitä kuulemma joka paikasta.

"Tässä työssä tarvitaan ihmissuhdetaitoja", Iivonen kertoo ja nauraa hykertää.

Pariisissa oman haasteensa luo kielimuuri. Oopperan tuore konserttimestari ei nimittäin puhu vielä ranskaa. Työnantajat tekivät kuitenkin hänelle selväksi, että kieli on opittava hyvin nopeasti. Iivonen kertoo, että kollegat uudessa orkesterissa ovat luvanneet maksaa hänen kielikurssinsa.

Pariisissa Iivoselle on tiedossa eläkevirka, jos hän päättää sinne jäädä. Hänelle on myönnetty kahden vuoden virkavapaa Kansallisoopperasta. Sinä aikana pitäisi päättää, jäädäkö Pariisiin vai palatako Suomeen.

Yhdessä vaakakupissa painaa kansainvälinen ura arvostetussa klassisen musiikin instituutiossa. Toisessa kaipuu kotitilan luontoon ja haaveen luomuspeltin ja -kauran viljelystä.

"En ole vielä päättänyt ja se on minulle iso dilemma. Pitäisikö minun kehittää varsinaista uraani, vai tahdonko olla maalla. Tavallaanhan päätöksen pitäisi olla itsestään selvä", Iivonen sanoo mietteissään.

Kansainvälinen ura ei ole 32-vuotiaalle Iivoselle hyppy tuntemattomaan. Hän on ennättänyt asua nuoresta iästään huolimatta jo Los Angelesissa, Tel Avivissa ja New Yorkissa. "Isosta omenasta" hän palasi Suomeen, sillä kertoo koti-ikävän ja kaipuun luontoon kasvaneen niin kovaksi.

"Los Angelesia ympäröivät vuoret ovat käytännössä villiä luontoa. Samoin Tel Avivista oli helppo päästä luontoon. New Yorkissa sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut."

Pariisi on edellisten tavoin miljoonakaupunki, mutta sieltä pääsee verrattain nopeasti luontoon ja maalle. Junamatka maaseudun viininviljelyalueille kestää suunnasta riippuen jokusen tunnin. Pariisin ja Helsingin välinen lentokaan ei ole kuin runsaat kaksi tuntia, joten tarvittaessa pitkää viikonloppua voi lähteä viettämään Vesilahdelle.

Sinne pitäisi päästä vähintäänkin ensi vuoden elokuun 20. päivänä. Iivoselle kyseinen päivä on saatava vuosittain vapaaksi, sillä silloin alkaa sorsastuskausi. Eikä Iivonen ole suinkaan ainoa suomalainen klassisen musiikin ammattilainen, joka viihtyy metsällä.

Hän kertoo ikätoverinsa, Tampereen filharmonikkojen ylikapellimestarin Santtu-Matias Rouvalin olevan myös innokas metsästäjä.

"Kerran hän tuli Tampere-talolle suoraan kyyhkysmetsältä kyyhkyset mukanaan".

Klassisen musiikin ajatellaan joskus olevan elitististä toimintaa. Iivonen ei kuitenkaan näe asiaa niin. Hänen mukaansa monet muusikot ovat maanläheisiä ja luonnossa viihtyviä ihmisiä, jotka arvostavat käsillä tekemisen taitoa. Iivosen mukaan ammattikunnasta löytyy myös muita maanviljelyyn suuntautuneita.

"Meillä on käynyt vierailemassa eräs laulaja, jolla on kotitilalla 18 lypsävää lehmää", Iivonen kertoo.

Iivosen tavoin moni suomalainen klassisen musiikin ammattilainen on myös kansainvälisesti suuntautunut. Suomalaisia kapellimestareita löytyy useiden maailman huippuorkestereiden puikoista.

Petteri Iivonen kertoo, että Sibelius-akatemian kapellimestarikoulutus on kansainvälistä huippua. Sen ansiosta maamme tuottaa kapellimestarisuuruuksia yhden toisensa jälkeen. Hänen mukaansa merkittävä syy on myös se, että koulutus on Suomessa maksutonta. Se ei karsi lahjakkaita mutta varattomia nuoria klassisen musiikin maailman ulkopuolelle.

"Kun opiskelin New Yorkissa, lukukausimaksut saattoivat olla miltei 50 000 dollaria, eikä siihen laskettu edes asumista mukaan."

Iivonen itsekin opiskeli Yhdysvalloissa stipendin turvin.

Palattuaan New Yorkista Iivonen on ehtinyt tottua myös Helsingin tarjoamiin luontoelämyksiin. Maailman metropoleihin verrattuna maamme pääkaupunki on lopulta perin metsäinen ja lähellä luontoa.

"Helsingissä minua viehättää meri. Olemme käyneet kavereitteni kanssa Helsingin edustalla uistelemassa kuhaa", Iivonen kertoo.

Tilaisuuden salliessa hän suuntaa silti nokkansa kohti Vesilahtea. Siellä odottavat monet suunnitelmat, joiden toteuttamista Pariisiin muutto siirtää tuonnemmaksi. Sukutilalla Petteri Iivosen olisi mahdollista tehdä asioita, joita Pariisin juhlasalien loisto ei voi tarjota.

"Meillä on siellä tilalla vanha lumilinko. Viime talvena ajattelin, että auraisin tiet sillä itse", Iivonen kertoo.

Jos Pariisissa ylipäänsä sataa lunta, se sulaa, ennen kuin kukaan ehtii sitä aurata.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Video: Vaalalaiset sonnit innostuivat Sibeliuksesta – vuonna 2027 tähän mykkäfilmiin saa lisätä myös äänen

Kaakon kamarimusiikki versoi kesäasukkaan ajatuksesta

Teini-iässä aloitettu pianoharrastus teki lukiolaisesta säveltäjän