Ihmiset & kulttuuri

Kutojamuorien muori ei jahkaile vaan panee toimeksi

Leena Valtanen ponnisti pikkumökistä opettajaksi, kauppiaaksi ja Kainuun puolustajaksi. Hän on myös ehtymätön moottori, joka saa ihmiset ympärillään tekemään hyvää.
Jarno Mela
Leena Valtanen ehti työurallaan toimia niin äidinkielen opettajana, kouluttaja kuin kauppiaanakin. Hänellä oli myös 15 vuoden luottamustoimi Suomen Ratsastajainliiton hallituksen varapuheenjohtajana sekä kolmesti puheenjohtajana.

On ihmisiä, jotka suunnittelevat ja miettivät, mutta eivät saa ajatuksiaan käytäntöön. Ja sitten on niitä, jotka saman tien toteuttavat ideansa – ja saavat vielä muutkin mukaan.

Kajaanilainen Leena Valtanen, 84, kuuluu jälkimmäisiin.

Kun Valtanen keksii, että vanhustentalojen asukkaat tarvitsevat villasukkia, sadoissa kodeissa sukkapuikot kilisevät. Tai kun hän hankkii ylijäämälautaa palstaviljelmälle, varaston tai lantalan nikkarointiin ei tarvitse kahta kertaa väkeä kysellä.

Esimerkiksi sukkien kutojia – Kainuussa sanotaan, että sukka kudotaan – hänen kokoamaansa "kutojamuorien" rinkiin kuuluu peräti 600.

"Ei maailmassa synny mitään uutta, jos ei ryhdytä toimeen", Valtanen kuittaa ihmettelyn siitä, miten hän saa ihmismassat liikkeelle.

Sukkien kutominen sai alkunsa 12 vuotta sitten. Hän tuli eräänä lokakuisena iltana miettineeksi, millainen olisi Suomen 90-vuotisjuhlasukka.

Tietenkin valkoinen, nilkassa sinisiä raitoja.

"Kuljin kylätoimikunnissa kertomassa ideasta, ja siitä se lähti. Suomen 90-vuotisjuhlasukkia tehtiin yli 7 000 paria."

Yksityishenkilöiden lisäksi juhlavuoden sukkia tilasivat muun muassa Sotilaskodit sekä monet yritykset, jotka lahjoittivat niitä esimerkiksi omille työntekijöilleen. Sukkia päätyi Suomen lisäksi ainakin 13 maahan.

"Lämpöä vanhusten varpaille -nimellä toteutettu tempaus tuotti 2 200 paria sukkia, jotka lahjoitettiin vanhainkoteihin ja kotihoitoon. Sukat tehtiin jäännöslangoista, joita jokaisen käsityöharrastajan laatikoihin kertyy", Valtanen kertoo.

Kaikki sukat tehtiin saman mallin mukaan, mutta värien kirjo oli luonnollisesti melkoinen. Sen Valtanen todistaa kaivamalla edessään olevasta tablettitietokoneesta lukuisia kuvia jos jonkin värisistä sukista.

Tuorein sukkaprojekti sai päätepisteensä runsas viikko sitten – Kainuun sijaan Kyproksella. Joukko "kutojamuoreja" matkusti sinne viime viikoksi ja vei mukanaan lähes 700 paria sukkia, joissa on sinisellä pohjalla valkoinen kuviointi.

Sukat lahjoitettiin erään paikallisen luostarin ympärillä vuoristoseudulla asuville köyhille perheille.

Valtanen sai idean Kypros-sukista viime vuoden lopulla.

Tammikuussa hän vei paikalliseen käsityöliikkeeseen 60 kiloa ortodoksisen kirkon maksamia lankoja. Puolitoista viikkoa myöhemmin kaikki langat oli haettu liikkeestä ja puolitoista kuukautta myöhemmin kaikki 600 paria oli valmiina.

Marraskuun räntäsateisena iltana 12 vuotta sitten Leena Valtanen vaelteli sänkipellolla kahden kilometrin päässä Kainuun keskustasta, omakotitaloalueen kupeessa. Hän oli keksinyt, että pellolle voisi perustaa palstaviljelmän.

Syy-seuraussuhde ei välttämättä ollut ihan tämä, mutta selityksenä palstaviljelmän perustamiseen se ainakin kuulostaa hauskalta: "Minulta kyseltiin, että etkö keksisi miehillekin jotain tekemistä. No sitten aloitettiin palstaviljely. Naiset kutoo, miehet viljelee", Valtanen kertoo.

Niin tai näin, Ensilän viljelypalstoilla häärää tätä nykyä toistasataa innokasta puutarhaharrastajaa yhteensä 130 viljelypalstalla. Mukana on sekä naisia että miehiä.

Jo Ensilän viljelypalstaa perustaessaan Valtanen asetti tavoitteekseen, että siitä tulee paras laatuaan Suomessa. "Ja nyt sen voi sanoa ääneen, että se on sitä. Kaikki tehty talkootyönä, ilman senttiäkään ulkopuolista rahoitusta."

Ensilää ihaileville Valtanen muistaa muistuttaa, että se sijaitsee pohjoisessa, kasvuvyöhykkeellä V. "Ei siis missään Uudellamaalla, jossa olosuhteet ovat paljon suotuisammat."

Jarno Mela
Leena Valtasen ideoima Ensilän viljelypalsta sai alkunsa 12 vuotta sitten. Se on rakennettu kokonaan talkootyönä, ilman senttiäkään ulkopuolista rahoitusta, Valtanen korostaa.

Mistä Valtasen uskomaton kyky saada asioita aikaan oikein juontuu? Kun asiaa utelee häneltä itseltään, hän ei tunnu pitävän sitä mitenkään ihmeellisenä asiana.

"Kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Juju on siinä, että pannaan toimeksi ja tehdään. Toiminta synnyttää uusia ideoita ja kasvattaa uutta toimintaa."

Hän muistuttaa, että virheitä pelkäämällä ja karttelemalla mitään ei saada aikaan.

Oleellista on myös verkostoitua. Sen Valtanen on pitkän työuransa sekä luottamustoimiensa ja harrastustensa myötä hoitanut perusteellisesti. Sieltä löytyy lähes aina sopivia yhteistyökumppaneita.

"En minä osaa istua kotona odottamassa, että muut ottavat yhteyttä. Enkä minä häpeä ehdottaa muille yhteistyötä."

Tässä vaiheessa hän tosin muistuttaa, ettei hänen tyylinsä sovi kaikille. "On myös hiljaisempia ihmisiä, eikä siinä ole mitään väärää. Ihmiset ovat yksilöitä."

Valtasen ystävä, muutama vuosi sitten eläkkeelle siirtynyt leipomoyrittäjä Kaija Marin sanoo kuulleensa lukemattomia kertoja tämän suusta lauseen, joka alkaa sanoilla "hei mää olen keksinyt yhden jutun..."

"Yleensä se tarkoittaa, että joutuu töihin", hän luonnehtii, eikä tunnu olevan asiasta lainkaan pahoillaan.

Jarno Mela
"Leena Valtanen ei ole vain henkilö, hän on ilmiö", tiivistää kajaanilaisen Leipomo Pekka Heikkisen toimitusjohtaja Kaisa Marin (kuvassa vasemmalla) näkemyksensä äitinsä Kaija Marinin (kuvassa keskellä) ystävästä.

Valtanen on syntyjään kainuulainen, vaikka synnyinkunta Säräisniemi liitettiin myöhemmin Vaalaan, joka taas siirtyi muutama vuosi sitten osaksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa. Koti oli pieni ja vaatimaton mökki, ja hän ensimmäinen tyttö koko kylässä, joka lähti 100 kilometrin päähän Kajaaniin oppikouluun.

"Hevosella", hän muistelee. Ja kotiin ei lukuvuoden aikana päässyt lähimainkaan joka viikonloppu.

Oppikoulun jälkeen Kainuun tyttö suuntasi Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta, kansanrunoutta ja psykologiaa yliopistoon. Valmistuttuaan hän toimi yhdeksän vuotta äidinkielen opettajana, ensin seitsemän vuotta Sukevalla ja sen jälkeen kaksi vuotta Paltamossa .

Opettajan työstä hän siirtyi aivan toisenlaiseen maailmaan, ruokakauppiaaksi kajaanilaiseen Elos-Halliin.

Kotimaakuntansa ohella Valtanen puolustaa intohimoisesti myös lähiruokaa, ja se näkyi myös Elos-Hallissa. Hän loi yhteydet kainuulaisiin viljelijöihin ja elintarvikeyrityksiin ja osti näiden tuotteita suoraan kaupan valikoimiin.

"Minulle ei ollut tärkeää olla halvin vaan laadukkain", hän korostaa ja osoittaa painokkaan viittauksensa nykypäivän halpuutukseen.

Kun Kesko ryhtyi kaavailemaan Elos-hallin tilalle Citymarketia, Valtanen ilmoitti jättävänsä kauppiasuran.

"Ilmoitin, etten halua olla töissä kasvottomassa kaupassa vaan kaupassa, joka on ihmisen kokoinen."

Lähiruuan eteen hän teki töitä vielä jäätyään eläkkeelle vuonna 2000. Hän perusti Lenium Oy:n ja myi yrityksensä nimissä 13 vuoden ajan kainuulaisista marjoista valmistettuja mehuja ja kainuulaisia sieniä erityisesti pääkaupunkiseudulle.

Vaikka lähtökohdat olivat vaatimattomat, ja Kainuu on vuosikymmenien kuluessa hiljennyt, Valtanen puolustaa kotimaakuntaansa henkeen ja vereen.

"Olen nähnyt elämää muuallakin, mutta en pystyisi kuvittelemaankaan asuvani jossain muualla kuin Kainuussa."

Mahdollisuudestaan asua kotiseudullaan hän on onnellinen, mutta onnellinen hän on myös toisesta asiasta: Hän saanut tehdä sitä mitä osaa. Ja myös kääntäen: "Minun ei ole tarvinnut tehdä sitä, mitä en osaa".

Jarno Mela
Ensilän viljelypalstoilla käynnistyi kaksi viikkoa sitten Maa- ja kotitalousnaisten uusi kaksivuotinen kampanja Pieni pala maaseuutua. Kainuun maa- ja kotitalousnaisten yritysasiantuntija Soili Hypén keskustelee kampanja-avauksesta Leena Valtasen kanssa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Brother Christmasin Ari Koposelle päiväsakkoja rahankeräysrikoksesta

"Viljelypalsta on ymmärryksen silta ruuan alkulähteille"

Kulotuksessa koettiin hurja huipennus – tuli muodosti pyörteitä, ja palavat oksat tempautuivat tulipyörteen vietäväksi