Ihmiset & kulttuuri

Kauko Röyhkä: ”Meidän täytyy päästä eroon ajattelusta, että asuntojen on oltava jatkuvasti isompia, autojen kalliimpia ja vaimojen kauniimpia"

Kuusikymppinen Kauko Röyhkä palaa odotettujen muistelmiensa ensimmäisessä osassa poika­vuosiensa Ouluun.
Sanne Katainen
Kauko Röyhkä on onnellisessa asemassa. Hän on saanut aina elantonsa rakastamastaan musiikista ja kirjoittamisesta.Turun keskustan tuntumassa asuva Röyhkä haaveilee kodista maaseudun rauhassa. Kuusikymppinen kirjailija-muusikko haluaisi tuijottaa tähtitaivasta ja nauttia luonnosta.

Kauko Röyhkää ärsyttää, että hänet kuvataan julkisuudessa pelkkänä naistenmiehenä ja Suomirockin pahana poikana.

”Olen vanhemman sukupolven idoli, joka on hauska suistaa jalustalta. Tuntuu, että en ole sopinut mihinkään aikaan. 1980-luvulla kaikki bändit tekivät juomalauluja. Ne eivät minua innostaneet. Eikä myöskään punk.”

Muusikko-kirjailijaa on pyydetty moniin tositelevisio-ohjelmiin, mutta Röyhkää ei huvita itkeä pillittää tai halata ihmisiä silloin kun tuottaja käskee.

”Keikoillani käy vanhempaa väkeä. He tietävät, että olen tehnyt elämäni aikana joitakin hyviä biisejä ja kirjoja. Muille olen vain sovinistisika ja örkki jostain menneisyydestä.”

Helmikuussa 60 vuotta täyttänyt Röyhkä on muistellut viime aikoina poikavuosiensa Oulua. Syyskuussa ilmestyi hänen muistelmiensa ensimmäinen osa Marjatan poika.

Kirja päättyy vuoteen 1980, jolloin julkaistiin parikymppisen Röyhkän esikoisalbumi ja -romaani.

”Nuoruuteeni Oulu oli todella ahdasmielinen ja väkivaltainen paikka. Siellä sai pelätä saavansa turpaansa, jos poikkesi liikaa joukosta. Toki Oulu oli jo silloin yliopistokaupunki, jossa asui paljon myös fiksua porukkaa.”

Ilman isää kasvanut Röyhkä tajusi 10-vuotiaana olevansa häpeällinen äpärälapsi. Siitä alkoi kuuden vuoden yksinäisyys, jolloin illat kuluivat lähinnä televisiota katsellen.

Lukiossa Kauko sai vihdoin samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa hän jutteli oudoista bändeistä, kuten New York Dollsista, ja järjesti kotibileitä.

Pienipalkkainen yksinhuoltajaäiti purki epäonnistumistaan elämässä siivoamiseen ja huutamiseen. ”Äitini sai joka päivä raivonpuuskan, ja eläminen hänen kanssaan oli todella rasittavaa. Halusin päästä äidistäni eroon. Se oli yksi syy, miksi lähdin pois Oulusta.”

Naisten kasvattama poika Röyhkä kuitenkin on. Äidin lisäksi täti ja Pellossa asunut mummo olivat keskeisiä henkilöitä lapsuudessa. Aikuisiällä muusikko-kirjailija on pärjännyt naisten kanssa hyvin.

Isäksi tuleminen oli suuri elämänmuutos. Röyhkällä on puolisonsa Olga Välimaan kanssa 11-vuotias Kaarlo-poika ja kaksi aikuista tytärtä aiemmasta avioliitosta.

”Se oli hyvin outoa, kun piti yhtäkkiä tulla toimeen toisten vanhempien ja lastentarhanopettajien kanssa. Elin 37-vuotiaaksi asti epänormaalia rock-elämää, joten normaali elämä tuntui friikiltä.”

Oululainen kirjailija Aku-Kimmo Ripatti oli nuorelle Röyhkälle keskeinen tukihenkilö kirjailijaksi kasvamisessa. Ripatti pyöritti kirjallisuuspiiriä Oulussa, ja Röyhkä toivoi hänestä itselleen isähahmoa.

Ripatti oli kuitenkin kiihkeä stalinisti, joka käänsi Kaukolle selkänsä heti, kun nuoresta kirjailijasta ei tullutkaan kommunistia.

”Olen silti kiitollinen Ripatille, koska hän auttoi minua aika paljon eteenpäin.”

SKDL oli Oulussa vahva toimija Röyhkän nuoruusvuosina, ja erityisesti kulttuurielämä oli kommunistien käsissä. Kaikkea katsottiin poliittisten silmälasien kautta.

”Minä olin lukenut Solženitsya ja tiesin, että Neuvostoliitossa on keskitysleirejä. En halunnut kannattaa niin surkeaa aatetta.”

Näyttävä kirjahylly oli vielä 1970-luvulla sivistyneen kodin mitta. Röyhkän äiti osti hyllyt täyteen venäläisiä klassikoita. Äiti ei kirjoja lukenut, mutta Kauko sitäkin enemmän.

Röyhkä yrittää innostaa myös 11-vuotiasta Kaarlo-poikaansa kirjojen maailmaan, vaikka pelit houkuttavat. Röyhkä on lukenut pojalleen esimerkiksi 600-sivuisen Robinson Cruseon ja nyt on menossa Jorma Kurvisen Susikoira Roi -sarja.

”Nyt poikani on ruvennut lukemaan jo omaehtoisesti Neropatin päiväkirjoja.”

Kauko Röyhkä on taistellut taiteilijana aina tylsyyttä ja vähä-älyisyyttä vastaan. Suomihan on maa, jossa sylilapset syntyvät ukkoina ja nuori mies on valmis hautaan, Eino Leinoa siteeraten.

”Tänä päivänä eri asiat ovat tylsiä kuin minun nuoruudessani. Olen kuvitellut olevani kehityksen kärjessä, mutta musameininki alkaa olla vanhanaikaista. Kirjailijat eivät ole enää yhtä arvostettuja, eivätkä rock-tähdet yhtä seksikkäitä kuin ennen.”

Ketkä sitten ovat tämän päivän kapinallisia? Feministit, Röyhkä vastaa empimättä. Hänen mukaansa feminismi on kuitenkin mennyt viime vuosina äärimmäisyyksiin.

”Naisetkin kavahtavat mies- ja naisoletetuista puhumista, koska se sotii luonnonlakeja vastaan. Me too -kampanjassa esimerkiksi Woody Allen ja Stanley Kubrick leimattiin pelkiksi naisten sortajiksi. Mitä jää jäljelle, jos heidän leffojaan ei saa enää katsoa.”

Röyhkällä on Facebookissa yli 30 000 vakituista seuraajaa. Sosiaalinen media on tapa pitää yllä kontaktia lukijoihin ja kuuntelijoihin.

Facebookissa Röyhkä on kertonut äänestävänsä sellaista poliitikkoa, joka taistelee tosissaan ilmastonmuutosta vastaan. Taiteilija arvelee, että Suomessa havahdutaan ilmastonmuutokseen vasta, kun maahan tunkee miljoona pakolaista tulvien alta.

”Meidän täytyy päästä eroon ajattelusta, että asuntojen on oltava jatkuvasti isompia, autojen kalliimpia ja vaimojen kauniimpia. Olen julkisten kulkuneuvojen kannattaja ja voin luopua jopa lentomatkustamisesta, vaikka tykkään käydä Välimeren maissa.”

Uskomattoman tuottelias Röyhkä on. Muistelmien jälkeen luvassa on jatkoa Maan korvessa kulkevi -romaanille, ja talvella hän tekee tietokirjaa Arman Alizadin kanssa. Helmikuussa julkaistaan Röyhkän ja palkitun metallimuusikon Sami Hynnisen yhteinen lp-levy.

”Vanhuuden hyvä puoli on se, että hallitsen tiettyjä asioita laulamisessa, soittamisessa ja levytysteknologiassa. Pystyn ilmaisemaan tunteita hyvin tarkasti ja nautin vuosien varrella kehittämästäni sävel- ja sanamaailmasta.”

Kauko Röyhkä, Marjatan poika – muistelmat 1. 276 sivua. Docendo.

Lue lisää: Kauko Röyhkä harkitsi kääntymistä uskovaiseksi: "Tajusin, että haluan olla itsekäs, haluan bailata ja haluan soittaa rock and rollia"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Rakkain joulukalenteri on kestävä, kaloriton ja mahdollisesti jopa täysin ilmainen

Kirja-arvio: Leelo Tungalin Toveri lapsi -romaani kuvaa Viron vaikeimpien vuosien historiaa pienen tytön näkökulmasta

Kirjailija Raija Oranen on pelännyt kuolemaa kolmikymppisestä asti, silloin hän tajusi elämän rajallisuuden