Ihmiset & kulttuuri

Helsinkiläisestä rivitalosta kartanoon ja maanviljelijöiksi: "Ehdottomasti on kannattanut"

"Haluan uskoa, että elannon saa maataloudesta", sanoo Helsingistä Joroisiin perheensä tuonut Arnevi Rautanen.
Sanne Katainen
Valvatus-järven hoitokalastuksessa nousi tänä syksynä 10 000 kiloa kalaa, kertovat Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen. Lapset Suvi ja Maria Utriainen tutkivat saalista. Valvatuksen ranta tunnetaan Suomen ensimmäisten triathlon-kisojen lähtöpaikkana.

"Tuli roikale", huutaa 2-vuotias Suvi Utriainen.

"Tuu kattoo, tosi iso roikale", jatkaa Maria Utriainen, 3.

Joroisten Valvatus-järvestä on noussut lapsen mittainen hauki.

Rehevöityneestä järvestä nuotataan särkeä ja lahnaa pois kolmatta vuotta, kertovat Eläköön Valvatus -yhdistyksen perustajat Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen.

Syyskuisena perjantaina jaossa on 1 500 kiloa hoitokalastuksen tuotoksia. Rannassa odottaakin kymmenkunta ihmistä. Kalat menevät ruokakalaksi, lemmikeille ja haaskoille. Loput päätyvät minkkien rehuksi.

Utriainen ja Rautanen kantavat kalasaaveja savonlinnalaisen leipomoyrittäjä Sirkka Makkosen autoon. Hän leipoo särjistä kalakukkoja kuudetta vuotta. "Särkeä ei vain saada niin paljon, kuin kukkoja menisi."

Järvenhoitoyhdistys on yksi Rautasen ja Utriaisen elämänmuutoksen hedelmistä.

Perhe muutti Helsingistä Joroisiin 2,5 vuotta sitten. Rivitaloasunto vaihtui Rautasen suvun kartanon päärakennukseen ja arki meni perustavanlaatuisesti uusiksi.

"Maallemuutto on ehdottomasti kannattanut", pariskunta sanoo.

"On vaikea kuvitella, että enää asuisi kaupungissa. Nopeasti tänne juurtuu", sanoo Rautanen.

Nelihenkisen perheen käytössä on Torstilan kartanon päärakennuksessa 400 neliömetriä. Peltoja on heillä luomuviljelyssä 200 hehtaaria.

Helsingissä pariskunta oli toimistotöissä ja matkusti paljon töiden takia.

Espoosta kotoisin oleva Rautanen työskenteli aikaisemmin Nissanilla Ranskassa ja Helsingissä Suunnolla. Orimattilassa koulunsa käynyt Utriainen oli it-alalla.

Elämänmuutos oli ollut Rautasen kaukainen haave jo pitkään. Tilaisuuteen oli tartuttava, kun täti haki jatkajaa Torstilaan.

Nyt elanto haetaan maanviljelystä. Opeteltavaa on ollut paljon.

Torstilan pelloilla viljellään luonnonmukaisesti puhdaskauraa ja syysrypsiä viiden vuoden viljelykierrolla. Lisäksi pariskunta tuottaa hunajaa.

Etenkin maan kasvukunnon vaaliminen mietityttää. "Viiden vuoden kierto rajoittaa kokeiluja. Sykli ei ole kvartaali", Utriainen sanoo.

Sanne Katainen
Pellot ovat olleet luomuviljelyssä 1990-luvulta saakka.

 Pariskunta kiittelee viljelykursseja, joissa saa teorian lisäksi käytännön tietoa mukana olevilta viljelijöiltä.

"Haluan uskoa, että elannon saa maataloudesta", sanoo Rautanen.

Reseptinä ovat erikoistuminen ja uudet markkinakanavat.

Päättyvän kesän syysrypsisadon pariskunta myi suoraan Saksaan öljypuristamolle. Hinta oli rahtikustannusten jälkeenkin kolmasosan parempi kuin Suomessa, joten kilpailuttaminen kannatti, Utriainen sanoo.

Lisäksi pariskunta miettii sivuelinkeinoja. Päärakennuksesta ja pihapiirin Alppimajasta tarjotaan majoitusta. Matkailu on kuitenkin aikaa vievää ja sen sesonki on kesällä, kun kartanolla on muutenkin kiirettä.

Menneenä kesänä konehommia riitti. "Kaikki koneet olivat rikki vuorotellen", Rautanen sanoo.

Maatalouskoneita Torstilaan on hankittu hiljalleen: viime kesänä kylvökone, tänä kesänä leikkuupuimuri. Osan koneista vuokraa Rautasen isä, joka alkoi eläkepäivillään viljellä peltoja kirkonkylän toisella puolella.

"Ensin hajosi etuniittokone, sitten takaniittokone parin päivän päästä", kertoo Utriainen.

Myös kuivuri vaati korjaamista. Utriainen on myös automatisoinut sitä.

Sähköalan diplomi-insinöörin piti palata Otaniemeen asennuslupien takia.

"Mietin opiskeluaikana, etten tarvitse sähköpätevyyttä. Muutama opiskeluaikana suorittamatta jäänyt kurssi piti suorittaa. Sain ne kuntoon vuodenvaihteessa", kertoo Utriainen.

Hän on tehnyt sivutoimisesti sähkötöitä myös naapureille. Yksi heistä soitti sunnuntaiaamuna: "En viitsinyt soittaa sähkömiehelle tähän aikaan, mutta viljelijä on aina töissä...."

Joroisissa pariskunnan suhde työhön onkin muuttunut palkkatöiden vaihduttua yrittämiseen.

"Tykätään kaikesta tekemisestä täällä. Pitää muistutella itselleen, että ei kaikkea tarvitse saada saman tien valmiiksi", Rautanen sanoo.

Sanne Katainen
Navetan on piirtänyt sama arkkitehti kuin Eduskuntatalon, J.S.Sirén. Yläkerrassa harjoittelee Joroisten kesäteatteri. Juhlatilassa on pidetty myös Joroisten musiikkipäivien konsertteja ja hääjuhlia. Kyytöt lähtivät 1960-luvulla.

Neljästä tilasta yhdistetty Torstila on ollut samalla suvulla 1870-luvulta asti. Silloin Rautalammilta kotoisin oleva Lauri W. Jalkanen asettui kartanoon.

Päärakennus paloi pian sen jälkeen. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1894, kertoo Rautanen, Jalkasen pojanpojantyttären veljentytär.

Rautanen ja Utriainen ovat kunnostaneet päärakennusta perinnerakentamisen menetelmin. Isoin urakka oli maalämmön asentaminen. Ennen sitä rakennusta lämmitettiin puu-uuneilla.

98-vuotias isoisä piirteli päärakennuksen pohjapiirustukseen muutoksia vielä muutama päivä ennen kuolemaansa.

"Ikkunalinja oli tärkeä", kertoo Utriainen.

Perheen suhde ruokaan ja luontoon on muuttunut maalle muuton jälkeen. Naapureilta ostetaan vihanneksia ja jauhelihaa. Utriainen käy metsästämässä.

"Ruuan alkutuotannon arvostus on kasvanut huimasti, ja lähiruoka on saanut uuden merkityksen", sanoo Rautanen.

"Luonnosta tulee eri tavalla merkityksellinen. Kosketus luontoon on osa arkea."

Lapsille on tilaa vipeltää pihalla. He ovat käyneet jo puhumaan savoa päiväkodissa.

Sanne Katainen
Kartanon päärakennus on muuttunut kunkin sukupolven mukana. Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen ovat kunnostaneet päärakennusta perinnerakentamisen menetelmin. Sylissä Suvi ja Maria Utriainen.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Joroisissa on panostettu lähialueen ruokaan – kouluruuan hävikki on painettu lähelle nollaa

Pienessäkään kunnassa ei tiedetä, missä pienet koululaiset ovat koulupäivän jälkeen

Erityisesti lasten suosimia kalapuikkoja tehdään nyt myös kotimaisesta järvikalasta