LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Ihmiset & kulttuuri

Lapsia ei saa pelotella näkeillä, joulupukilla tai isillä – lapsi ahdistuu turhaan ja valheen paljastuessa pettymys voi olla suuri

"Esimerkiksi joulupukkia voi varmasti pitää perheessä positiivisena yhteisenä leikkinä ja innostuksen lähteenä, mutta pelotteluvälineenä se ei kannata", tutkija painottaa.
Juho Leskinen
Leikit voivat auttaa lasta käsittelemään pelkojaan. Aikuisen on kuitenkin tärkeä jutella lapsen kanssa ennen jännittävää leikkiä kuten esimerkiksi halloweenia, johon kuuluvat pelottavat naamiaisasut.

Ensiviikolla vietetään monissa Suomenkin kodeissa ja päiväkodeissa halloweenia tai kekriä, johon kuuluvat jännittävät leikit ja naamiaisasut. Kivat leikit voivat olla joistakin lapsista pelottavia, sillä lasten välillä on herkkyydessä suuria eroja.

"Lasten pelkäämät asiat muuttuvat ikävaiheiden mukaan", psykologian ja logopedian osaston lehtori Riikka Pyhälä Helsingin yliopistosta kertoo.

"Aivan vauvaa pelottavat usein vaikkapa kovat äänet tai muut voimakkaat aistimukset sekä vieraat asiat kuten tuntemattomat ihmiset."

Lapsen keho on hermostollisesti erilainen kuin aikuisen. Biologisista syistä heillä on taipumus etsiä ympäristöstä jatkuvasti nimenomaan uhkavihjeitä.

"Pieni lapsi ei osaa itse säädellä omaa turvallisuudentunnettaan vaan kaipaa siihen aikuisen apua. Läheisyys on tässä tärkein työkalu", Pyhälä kertoo.

"Pelkäävä lapsi ei välttämättä osaa myöskään viestiä pelkoaan selvästi, joten aikuisen on tarkkailtava heitä hyvin herkällä silmällä. Joskus pelko voi itkun tai pois vetäytymisen sijaan näyttäytyä paikalleen jähmettymisenäkin."

Siksi arka tai pelkäävä lapsi kannattaa aina ottaa syliin, kun hän sitä toivoo.

Hieman vanhemmat lapset ovat jo taitavampia mielikuvittelijoita. He alkavat pelkäämään erilaisia mielikuvitusolentoja ja niiden vuoksi usein myös pimeää. Heidän voi olla vaikea erottaa totta ja satua, mikä vaikeuttaa pelkojen hallitsemista.

"Yleensä 5-6-vuotiaana lapsi alkaa käsittää yhä paremmin, mikä on totta ja että hän voi itse uskoa tai tietää eri asioita kuin toiset ihmiset", Pyhälä kertoo.

"Silloin lapsi voi alkaa leikkiä esimerkiksi säikyttelyleikkejä, jossa kaverin reaktio kiinnostaa ja naurattaa."

Leikit voivat auttaa pelkojen esimerkiksi pimeän pelon käsittelyä. Aikuisen on tärkeä jutella lapsen kanssa ennen pelottavaa tilannetta tai jännittävää leikkiä, sanoittaa tuntemuksia ja kokemuksia sen aikana ja käsitellä kokemusta vielä jälkikäteen.

"Aikuinen voi auttaa lasta tulkitsemaan omaa kokemustaan. Silloin lapselle voi jäädä pelottavistakin tilanteista arvokkaita onnistumisen kokemuksia, hänen itsetuntonsa vahvistuu ja hän voi saada uusia taitoja pelon kanssa pärjäämiseen myös itse ", Pyhälä kuvailee.

Näkki, saunatontti, suohaudan hiisi. Mustat vaunut, jotka tiesivät kuolemaa. MT:n lukijat kertoivat nettikyselyssä erilaisista pelottavista tarinoista, joita he olivat kuulleet lapsuudessaan.

Suurin osa oli tarkoitettu opettavaisiksi: rannassa asuvan näkin toivottiin estävän lasten hukkumiset, samoin suohaudan hiiden.

Pelottelu on kuitenkin huono kasvatusväline. Sillä luodaan lapsille turhaa ahdistusta ja valheen paljastuessa pettymys aikuiseen voi olla suuri, mikä jättää jäljen luottamussuhteeseen.

"Turvallisuuden ja perusluottamuksen rakentuminen on lapsuuden tärkeä tehtävä, joten kasvatuksen olisi syytä tukea sitä", Pyhälä painottaa.

"Esimerkiksi joulupukkia voi varmasti pitää perheessä positiivisena yhteisenä leikkinä ja innostuksen lähteenä, mutta pelotteluvälineenä se ei kannata."

Entä toisella vanhemmalla pelottelu? Kuinka reilu lause "odotahan, kun isäsi tulee kotiin" on?

"Tämä tekee enemmän hallaa vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle, kuin mitenkään auttaisi lasta sisäistämään hyviä käyttäytymismalleja", Pyhälä arvioi.

"Pelottelujen ja rankaisujen sijaan aikuisen on hyvä ohjata lasta jo ennakoivasti ja kehua heti kun mahdollista. Se auttaa selvästi paremmin lasta kehittämään taitoja säädellä omaa käyttäytymistään."

Kuolema on usein suuri pelko erityisesti vanhemmille lapsille. Erityisesti voi mietityttää vanhempien mahdollinen kuolema.

"Kuolemaa on tärkeää käsitellä lapsen näkökulmasta ja turvaa luoden. Jos mitään erityistä syytä huoleen ei ole, on hyvä vakuuttaa lapselle, ettei syytä pelkoon ole", Pyhälä kehottaa.

"On hyvä keskustella myös, mistä ajatus tai tunne on tullut mieleen."

Jos perheessä taas tapahtuu kuolemantapaus tai vakava sairastuminen, myös surulle ja ikävälle on annettava tilaa.

"Joskus lapsen suru voi tulla ulos vaikka kiukkuna tai lisääntyneinä pelkoina. Tällöinkin aikuinen voi auttaa lasta tunteen ymmärtämisessä ja sen sietämisessä olemalla turvallisena tukena rinnalla."

"Omankin surun saa näyttää ja sanoittaa. Samalla aikuinen antaa mallin siitä, ettei tunnetta tarvitse pelätä."

"Lasta voi rauhoittaa toteamalla, että vaikka läheinen on kuollut, meidän muiden elämä jatkuu ja surukin saa ajan mittaan helpottaa."

Lue myös: Luulitko, että halloween on amerikkalainen juhla? Syksyn kummitusjutut ja naamiaisasut ovat myös ikivanha suomalainen perinne

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lukijat kertovat: "Vieraista namusedistä varoitettiin, mutta ällöttävä koskettelija olikin tuttu mies"

Asuiko rannassa näkki tai saunassa vihainen tonttu? Miten sinua peloteltiin lapsena?

Näin autat ilmastonmuutoksesta ahdistunutta lasta