LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Ihmiset & kulttuuri

Millainen on maailmankuulun kellosepän arki? "Joskus vuorokauden 24 tuntia jopa riittää"

Mitä Stepan Sarpaneva ajattelee itsestään 17 vuotta ja yli 3 500 kelloa sitten?
Kari Salonen
Stepan Sarpaneva on kehittänyt kuukellojen mekaniikan uudelle tasolle. Yksi malleista, Lunations, on ehdolla "kellojen oscariksi" ensi viikolla Genevessä. Kuvan kello on KO Northern Stars.

"Haluan, että Salpa siirtyy isältä pojalle. Tekemäni kellot ovat käyttöesineitä, vaikka niihin onkin haettu uusia muotoja", Stepan Sarpaneva kuvasi ensimmäistä malliaan MT:lle elokuussa 2002.

Haastattelun aikaan hän valmisteli paluuta kotimaahan Sveitsistä, jossa hän oli tehnyt töitä erikokoisissa kellotehtaissa ja -pajoissa kahdeksan vuotta. Tavoitteena oli oma yritys ja myös oman koneiston kehittäminen.

Yli 3 500 kelloa myöhemmin sama periaate käytännöllisestä taidekäsityöstä ohjaa hänen suunnitteluaan.

Mekaaninen, käsin tehty rannekello toimii enemmän kuin yhden ihmisiän. Se on siis kestävä hankinta nykyisessä kertakulutuksen maailmassa..

Oma koneistokin on toteutunut, mutta miten 17 vuotta on kokonaisuutena sujunut mieheltä, jota silloin haastateltiin?

"Nyt voi sanoa, että täysin tietämättömänä aloin tehdä omia kelloja. Eikä sen viisaampia olla nytkään", kelloseppä sanoo suoraan.

"Kun teen yhtä asiaa, mietin jo, miten sen voisi tehdä seuraavalla kerralla ja miten ehkä tekisi toisin. Vaikka voin olla tekemääni ihan tyytyväinen, sellainen mun mieli on."

Suunnittelijoita riivaa Sarpanevan mukaan ainainen pelko siitä, että jämähtää paikalleen.

"Se on kuin olisit tehnyt muusikkona yhden hitin. Uusi pitää saada ennen kuin alkaa näyttää siltä, että tuo jätkä on ihan eilinen."

Viidenkymmenen korvilla oleva Sarpaneva laskee, että ainakin parikymmentä vuotta pitää jaksaa painaa.

"Kelloseppä ei jää koskaan eläkkeelle. Jos katson (suunnittelija) Eero Aarniota, mennään vielä pidemmälle."

Valintaansa omasta pajasta mies ei ole katunut. Matka ei ole ollut helppo, kun pian vauhtiin pääsyn jälkeen iski kansainvälinen taantuma.

Päämarkkinat olivat etenkin alussa ulkomailla, sillä Suomessa harva sellainenkaan, jolla olisi varaa, panosti käsin tehtyyn, mekaaniseen rannekelloon.

"Ensimmäiset 12 vuotta olivat kaikkineen tosi haasteellista."

Nyt tilauskanta ulottuu sopivasti vuodeksi eteenpäin.

Rahassa mitaten yrityksen taipaleeseen on mahtunut niin paljon haasteita, että Sarpaneva ei halua puhua menestyksestä.

”Vuorokaudessa on 24 tuntia. Joskus se jopa riittää.”

Arjessa vuorottelevat mekaaninen työ ja suunnittelu. "Aina voi jättää jonkin muhimaan ja vaihtaa toiseen."

Niin ja sitten on tietenkin myyminen. "Pitäisi tunnistaa tuotteissa jatkumo. Brändin rakentamisessa tarvitaan sitä."

Monipuolisuuden huono puoli on se, että asioita on koko ajan paljon kesken. "Työn ja perheen yhdistäminen on aika haaste", kahden koululaisen isä pitää tauon.

"Sitä olen yrittänyt oppia."

3 500 kellon tekijä sanoo työn itsessään olleen parasta.

"Kun tulee tänne pajalle illalla ja tekee yksin, se tuntuu edelleenkin tosi hyvältä."

Yrittäjä ei voi olla koskaan onnellinen, sillä ikinä ei tiedä, mitä kulman takana odottaa.

"Tässä hetkessä tunnen jopa positiivista mielihyvää olla yrittäjä. Iltapäivällä en välttämättä enää tiedä."

MT:n haastattelu kotimaassa lomailleesta ja yrityksen aloittamista valmistelleesta Stepan Sarpanevasta tehtiin Kirkkonummella Westerkullan kartanossa, jossa Sarpanevan perhe asui vielä tuohon aikaan vuokralla. Se ilmestyi päivästä toiseen -sivulla 2.8.2002.

Lue myös: Kellojen Oscar- ehdokkaalla oppikoulu käyty: "Aina voi parantaa tai tehdä toisin"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kari Voutilainen voitti tuplat Geneven kello-Oscareista

Kellojen Oscar-ehdokkaalla yrittämisen "oppikoulu" käyty: "Aina voi parantaa tai tehdä toisin"

Yhä useampi isoisän taskukello päätyy romukultana sulatusuuniin – ”Vuosien päästä kadutaan, kun kellon arvo nousee”