LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Ihmiset & kulttuuri

Äiti on rakas kaikilla murteilla – lukijoiden lempimurresana viittaa kuitenkin toiseen tärkeään ihmiseen

Lukijoiden lempimurresanoista löytyi myös harvinaisuuksia.
Markku Vuorikari
Lapottaminen eli heinän laitto seipäälle tunnetaan varsin pienellä alueella Salon ja Lohjan seudulla.

Minä ja äiti. Siinä ovat MT:n lukijoiden lempimurresanat.

Kysyimme lokakuun alussa verkossa murteiden puhumisesta. Vastauksia kertyi peräti 575.

Tarkkaan ottaen lukijoiden lempimurresana on murreasu mie, jota käytetään kaakossa ja pohjoisessa. Se sai 25 ääntä. Kaikkiaan persoonapronominit eri murreasuissaan mainittiin 46 kertaa.

Äiti on valittu suomen kielen kauneimmaksi sanaksi. Kyselyssä se mainittiin muodoissaan äet, äitee, äeti ja äite. Seuraavana tulivat metsä eri murreasuissaan ja pahki (eli päin, vasten).

Perässä tulevat myö, sole poka mikhä(ä)n, päevee, rotvalli, van, vasiten ja ristus.

Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta luki listan lempimurresanoista läpi.

”Hauska oli lapottaminen eli heinän laitto seipäälle. Nummilainen murresana on tunnettu varsin pienellä alueella Salon ja Lohjan seudulla. Hauska nähdä, että se tunnetaan edelleen.”

Toinen hyvin suppealla alueella käytössä oleva sana on eukkomamma eli isoäiti. Siitä ainoa esimerkki murresanakirjassa on Lemiltä.

”On kiinnostavaa ja hauskaa tietää, että melko harvinaiset murresanat ovat edelleen elossa.”

Lukijoiden lempisanalista kertoo siitä, minkä tyyppisiä sanoja ihmiset pitävät murteena, Hurtta sanoo.

”Varsinaiset murresanat ovat jollekin murrealueelle ominaisia sanoja, joita ei yleiskielessä tunneta.”

Yleiskielen sanasto perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi murresanoihin.

Esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksessa tekeillä olevassa Suomen murteiden sanakirjassa ei tehdä eroa sen suhteen, onko sana murteellinen vai yleiskieleen kuuluva. Yleiskielen sanoillakin on monesti murteissa käyttötapoja, jotka poikkeavat yleiskielestä.

Yleiskielen ts-kirjainyhdistelmä sanan keskellä on yksi keskeisistä piirteistä, jotka erottavat eri murrealueita toisistaan. Idässä mennään mehtään, lännessä mettään.

Hurtan mukaan savolaismurteet korostuivat lukijoiden vastauksissa. Savolaiset ovatkin tietoisia murteestaan, samoin kuin eteläpohjalaiset. Etelä-Pohjanmaalta ja hämäläismurteiden alueelta vastauksia tuli kuitenkin aika vähän.

”Suomen kieli on hämäläistymässä. Väkeä kasaantuu Helsingin ja Tampereen välille pääradan varteen”, Hurtta sanoo.

Muualle muuttaminen on vaikuttanut puheenparteen monella MT:n kyselyyn vastanneista. Murre hiipuu tai ainakin laimenee, jos sitä ei puhuta ympärillä.

”Toivoisin, että karjalanevakkojen isovanhempieni murre olisi siirtynyt myös sukupolville eteenpäin. Nyt suvussa kulkenut murre sammui heidän sukupolveensa”, kertoo yksi vastaajista.

”Etelämmäs kaupunkiin muuttaessa kieli muuttui yleiskielisemmäksi, kun ihmiset siellä ei ymmärtäneet murretta”, sanoo toinen.

”Etelässä kavereiden kanssa ja asioidessa joskus saattaa iskeä jonkin sortin itsesensuuri. Huomaamattani siis puhun muodollisemmin; jätän hoon sekä joitain murresanoja sanomatta.”

Toisenlainen puheenparsi on myös herättänyt pahaa verta.

Helsingistä kotoisin oleva vastaaja kertoo kokevansa puolikielisyyttä arjessaan.

”Ainakin vuosia sitten helsinkiläisyys koettiin niin negatiivisena että katsoin parhaimmaksi valehdella olevani muualta, vaikka sitten Mäntsälästä. Slangin puhuminen oli vielä pahempaa, se katsottiin leuhkaksi ja riidan haastamiseksi. Nykyään maailma on jo avartunut täälläkin.”

Keski-ikäisyys vapauttaa häpeästä myös ne, joille yleiskieli on omin.

”Sitäkään en enää jaksa hävetä, etten ymmärrä kaikkia paikallisia murresanoja. Lapsena ja nuorena sain kuulla yleiskielen kuulostavan ylimieliseltä, kummalliselta, riidan haastamiselta, tyhmältä...”

Monelle murteen puhuminen liittyy siihen, että saa olla oma itsensä, esimerkiksi perheen kanssa.

”Koen murteen sillä tavalla henkilökohtaiseksi, etten halua aina päästää sitä puolta näkyviin.”

Toiset käyttävät murretta, kun haluavat saada enemmän uskottavuutta sanomalleen – esimerkiksi Paula Risikko -tyylillä.

”Töissä menee sujuvasti. Kun menee johoki päivällä niin ’päevee’ on niin hyvä sana, ei oo tullu kiukkusta asiakasta vastaan”, kertoo eräs vastaaja.

Vanhojen ihmisten kanssa puhuminen avaa murrearkun monelta – etenkin, jos ääntä pitää korottaa. Toisilla murteen tuovat esiin tunteet tai humala.

”Siinä mittään tilannetta tarvita, suattaa puhua ommaa kieltään missä vuan”, tiivistää yksi monen tunnot.

Murre on ylpeyden aihe 88 prosentille vastaajista. Noin viidelle prosentille se ei ole ylpeyden aihe ja seitsemän prosenttia vastaajista ei osaa sanoa.

Teininä moni on piilotellut murretta. Keski-ikäisenä sitä tajuaa, että murre on osa ihmistä.

Puhelintyössä valtakunnallisessa numerossa työntekijöiden halutaan puhuvan yleiskieltä. Savon murre kuitenkin palaa nopeasti, kun soittaa sukulaisille, kertoo vastaaja.

”Jäin auton alle kuusi vuotta sitten ja koomasta herättyäni puheen jo sujuessa takaisin tuli vahva Kotkan murre.”

”Uskallan olla ylpeä kielestäni”, kertoo eräs. ”Mukava se on yllätteä murretta puhumalla esim. isolla kirkolla käyvvessä. Sitä ku viksun näkösenä, siistissä jakkupuvussa ja meikattuna alakaa selevittämmään koulutustillaesuuven peätteeksi illallispöyvvässä käsittämättömällä kielellä, nii se aeheottaa ylleesä hilipeöttä ja usseimmite muuthi alakaa uskaltoa puhhuo ommoa murrettaan.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Runoilija Heli Laaksonen pohtii runoilijauransa jatkoa – "kaiken ilmatteks haluavie määrä ruppe kasvama liian suureks"

Äidit palaavat perhevapaalta töihin aiempaa nopeammin – eniten lisäystä 1–2-vuotiaiden äideillä

Sanakirjan kokoaminen voi viedä satoja vuosia: Ruotsissa aloitettiin 1786, nyt ollaan v-kirjaimessa