LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Ihmiset & kulttuuri

Viljelijöiden puolustaja puhui metsistä kuin vihreä – Kalle Päätalon esikoisromaani sai rakennusmiehiltä hyväksyvän arvion

Kalle Päätalo halusi kirjoittaa kirjan, joka perustuisi mielikuvitukseen. Päähenkilö olisi voinut olla vaikka yrittäjä, hän pohti MT:ssä vuonna 1994.
Aune Sinkkonen
Vuonna 1994 Kalle Päätalo piti tekeillä olevaa, seuraavaa Iijoki-sarjan teosta sen viimeisenä osana. "Päätösosaa on jo koottuna kolmasosa, kun tavallisesti aloitan joulukuun ensimmäisenä päivänä, vaikka olisi kuinka krapula", Päätalo sanoi syntymäpäivän aikaan MT:lle. Lopulta hän kuitenkin jaksoi kirjoittaa niitä vielä yhden lisää, eli 26 yhteensä.

Maanantaina 11.11. kirjailija Kalle Päätalon syntymästä tulee sata vuotta. "Selkosten Proustin" kirjallisuus selvästi kiehtoo edelleen: juhlavuoden kunniaksi Päätalon elämää ja tuotantoa tulkitaan teatterin, seminaarien ja kirjojen voimin.

Tulkinnoille riittää aineistoa, sillä Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania. Varsinkin omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan alkupään kirjat kuvaavat tarkasti metsätöitä ja Koillismaan elämän menoa 1930-luvulla.

Aineistoa Päätalo keräsi myös sodista ja jälleenrakentamisen ajalta Tampereelta. Hän valmistui rakennusmestariksi 1949 ja ensimmäinen romaani Ihmisiä telineillä ilmestyi 1958. Nyt se on julkaistu uudestaan juhlaversiona.

Päätalo ilmiselvästi muisti hyvin ja paljon yksityiskohtia lapsuus- ja nuoruusvuosiltaan. Osan hän on kuitenkin keksinyt itse. Ritva Ylösen kirjoittaman Päätalo-elämäkerran mukaan esimerkiksi Iijoki-sarjaa edeltänyt Koillismaa-sarja antoi liian romantisoidun kuvan. Viiden kirjan sarjan totuusarvo ei tyydyttänyt Päätaloa.

Yksi syy käyttää mielikuvitusta saattoi olla muistiinpanojen puute. Päätalo kyllä kirjasi asioita esimerkiksi sota-aikaan muistiin vahakantisiin vihkoihin, mutta poltti ne!

"Älkää te muut tehkö samaa tyhmyyttä. Niissä on paljon historiaa", Päätalo sanoi vuonna 1994 kustantajansa Gummeruksen tiedotustilaisuudessa (MT 10.11.1994).

Tuolloin Päätalo täytti 75 vuotta, ja samana vuonna oli julkaistu Pato murtuu. Se oli Iijoki-sarjan 24. teos.

"Jos olisin tiennyt, että 24 kirjaa tulee, en olisi aloittanutkaan. Mutta sarjaa ovat venyttäneet aina uudet mukaan tulleet henkilöt", hän pohti MT:n jutussa.

Iso osa Päätalon tuotannosta käsittelee Suomen jälleenrakentamisen aikaa ja rakennustöitä Tampereella. Siitä ajasta Päätalolla oli tarkat muistiinpanot työmaapäiväkirjoissa.

Ritva Ylösen mukaan niiden perusteella oli helppo laajentaa tarina kirjaksi henkilöillä, huumorilla ja vuorosanoilla. Ehkä hän siksi aloittikin romaaniuran juuri rakennusaiheella.

Ihmisiä telineillä muistuttaa kovasti Iijoki-sarjan kirjoja. Mutta siinä on eri kohtausten välillä selviä tyylieroja. Rakennustyön kuvauksissa teksti on tuttua Iijokea. Omien tunteiden kuvaamisessa tyyli sen sijaan selvästi muuttuu niin, että osa kohdista tuntuu kuin jostain muusta kirjasta reväistyiltä.

Kalle Päätalon teoksia on pidetty merkittävänä ajankuvana. Varmaa on, että niistä on historiaa luettu enemmän kuin varsinaisista historiakirjoista. Kirjoja on painettu noin 4,4 miljoonaa kappaletta.

Henkilögalleria kirjoissa on vertaansa vailla. Henkilöihin lisävalotusta antavat syksyn kaksi muuta Päätalo-kirjaa.

Karoliina Timonen kokoaa kirjaansa Iijoen seutuvilla eläneiden naisten tarinoita. Esimerkiksi Kallen äidin Riitun hillahulluudesta kannattaa lukea.

Luonteeltaan Päätalo oli tarkkailija ja pysyttäytyi erimielisyyksien ulkopuolella milloin mahdollista. Silti hän oli usein erittäin ristiriitainen. Vaikka hän piti itseään työläiskirjailijana ja arvosti työtä yli kaiken, hänen kirjoistaan löytyy usein änkyröitä ja ikäviä äärivasemmistolaisia, Antti Heikkinen toteaa kirjassaan.

Päätalon omakuva, eli vastaava rakennusmestari Mauno Joensivu, on Ihmisiä telineillä -kirjassa rakennusyhtiön omistavan johtaja Rantasen puolella. Heikkisen mukaan kapitalistit ovat useimmiten kirjoissa silti melko ikäviä ihmisiä.

Heikkisen mukaan Päätalo puolusti aina maanviljelijöitä sekä kirjoissaan että kannanotoissaan, mutta luonnosta ja metsästä hän puhui kuin vihreä.

Ristiriitaista on myös ollut Päätalon kirjojen vastaanotto. Pääkäsitys on, että yleisö tykkäsi, mutta kriitikot eivät. Ihmisiä telineillä sai kuitenkin Ritva Ylösen mukaan kohtalaisen hyvät arviot. Ajan mittaan myös kriitikot antoivat tunnustusta Päätalolle.

Tosi testiin Ihmisiä telineillä laitettiin jo ennen ilmestymistä. Gummerus luetutti kirjan jyväskyläläisillä rakennustyöläisillä.

"Sekatyömies N. A. Viinikaisen mielestä viinalla läträäminen meni yli kirjan kuvauksissa harjakaisista", Heikkinen kirjoittaa arvioista.

Eräs sähkömies harmitteli sähkömiesten puuttumista kokonaan.

Pääosin kuvaus kuitenkin oli rehellinen ja oikeaoppinen, oli rakennusmiesten yleisarvio.

Lue myös:

Kalle Päätalo oli koko kansan terapeutti – uusi elämäkerta kertoo Iijoki-sarjan tapahtumat ja kirjailijauran alkuvaiheet

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Koskettavia kohtaloita Koillismaalta

Unohtuuko Päätalo?

Kalle Päätalo innosti ihmiset lukemaan