Ihmiset & kulttuuri

Mannerheim-ristin ritareista peräti 42 prosenttia oli lähtöisin maatiloilta – "He puolustivat paitsi Suomea myös omia maitansa ja elinkeinoansa”

Metsänhoitaja Heikki Lehtonen käy uudessa kirjassaan läpi kaikkien Mannerheim-ristin ansainneiden ritareiden elämää ja tekoja. Monen elo ritarina jäi lyhyeksi.
Kari Salonen
Heikki Lehtonen kirjoitti kirjan Mannerheim-ristin ritareista. Tässä Lehtonen laskee kynttilän Mannerheim-ristin ritari, korpraali Arvi Jantusen haudalle Hietaniemen sankarihautausmaalla Helsingissä.

Jatkosodassa taistelleista miehistä 191 sai Mannerheim-ristin ritarin arvon ja sotiemme korkeimman mahdollisen kunniamerkin. Heistä 28 kaatui taisteluissa, 10 kuoli muuten sodan aikana.

Lohjalainen metsänhoitaja Heikki Lehtonen on koonnut tietokirjan kaatuneista ritareista tutkimuksiin, arkistoihin ja haastatteluihinsa perustuen.

Teos kertoo mies mieheltä taustat, toiminnan ja sotilasarvon nousun sekä perusteet ritarin arvon myöntämiselle.

Kirja kertoo myös, missä ja miten kunkin ritarin muistoa nyt kunnioitetaan. Teoksen lähteet on dokumentoitu tarkoin ja ne antavat lukijalle mahdollisuudet lisätiedon hakuun.

Korpraali Arvid (Arvi) Janhunen kaatui 26.11.1941. Hän soti 17-vuotiaana sisällis­sodassa Tampereella punaisten riveissä ja sai kolme vuotta kuritushuonetta kapinasta laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Isän vetoomus ja ikä pelastivat Janhusen, tuomio oli ehdollinen, mutta mies ei päässyt suorittamaan asevelvollisuutta, sillä hän oli ”epäluotettava”.

Janhunen kouluttautui vaatturiksi, työskenteli sitten Rovaniemellä ja palasi Helsinkiin töihin. Hän osallistui suojeluskuntatyöhön vuosina 1934–1940, mutta luotto ei riittänyt talvisotaan pääsyyn. Tuleva ritari leikkasi valkeita kankaita lumipukujen ompelijoille.

Janhunen komennettiin kevään 1940 lyhyen varusmiespalvelun jälkeen Ässärykmenttiin monen Sörnäisten, Kallion ja Porvoon miehen tapaan.

Janhunen soti itseänsä korostamatta ja tehokkaasti. Mittavat perustelut ritariksi nimeämiseen päättyvät kuitenkin suruun. ”Korpraali Janhunen haavoittui vaikeasti vatsaan kuoliaaksi tekeytyneen ryssän politrukin ampumasta luodista.”

Ylipäällikkö Mannerheim nimitti Janhusen kuolinpäivää seuraavana päivänä Vapauden ristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 43.

Yli neljännes ritareista oli Karjalasta. Vihollisen uhka oli siellä konkreettisin ja rajan kirot historiasta tutut, Lehtonen arvioi.

Kotitaustansa mukaan luokitellen ritareista oli peräti 80 eli 42 prosenttia lähtöisin maatilalta.

”Olihan Suomi tuolloin maatalousvaltainen yhteiskunta, mutta osuus on silti suuri. He puolustivat paitsi Suomea myös omia maitansa ja elinkeinoansa”, Lehtonen sanoo.

Kersantti Eino Mallila Laihian Kupparlasta ahersi rauhan aikana vauraan kotitilansa maatöissä.

Talvisodassa 20-vuotias nuorukainen toimi kiväärimiehenä JR7:ssä ja sai varusmiehen opit vasta sodan jälkeen.

Mallilan kyky johtaa pääsi oikeuksiinsa jatkosodassa.

”Mallila joutui vihollisen saartamaksi keskellä aukiota, johti konekivääripuolijoukkuettaan erittäin taitavasti ja rohkeasti. Joukkueen murtautuessa läpi hän pakotti ottamansa vangit valjastamaan hevosen, meni takaisin hakemaan konekiväärit pois ja taistellen kolmen eri vihollislinjan läpi toi konekiväärit, miehensä sekä vangit takaisin omalle puolelle”, perusteli ylipäällikkö nimitystänsä.

Mallila eli neljä kuukautta nimityksensä jälkeen. Hän kaatui tarkastaessaan kk-pesäkkeitä vänrikki A. Eskon kanssa. Miehet poistuivat korsuille yöpuulle, jolloin Mallilan edessä räjähti suorasuuntaustykin ammus.

Esko riensi paikalle ja löysi Mallilan kranaatin räjähdyskuopasta. Mallila menehtyi haavoihinsa matkalla joukkosidontapaikalle.

Mallila on haudattu sukuhautaan Laihian kirkon seinustalle ja hänen ritariristinsä on esillä Laihian sotiemme veteraanit -museossa.

Mannerheim päätti yksin, kuka sai ritarin arvon, ristin ja 50 000 markan verottoman palkkion, mikä vastasi tuolloin vakituisen luutnantin vuosiansiota.

Lehtonen kertoo kirjassaan esimerkit sankareista, joita Mannerheim ei nimittänyt ritariksi. Ansiot lukenut kysyy, miten tuo noin on voinut mennä?

Talvisodasta ei nimitetty yhtään ritaria. Asiaa toki yritettiin vuonna 1941 ja kiireellä kerättyjä esityksiä kertyi 483; pitkiä käsin kirjoitettuja selostuksia ansioista ja toisaalta lyhyesti: ”Erittäin rohkea tst-lähetti.”

Talvisodasta ritarin arvoon esitetyistä miehistä 19 jatkoi sotimista niin ansiokkaasti, että risti tuli jatkosodan tai viimeistään Lapin sodan ansioista.

Mannerheim-ristin suunnitteluun vaikuttivat esimerkkeinä Brittiläisen kansainyhteisön Victoria Cross ja Yhdysvaltojen Medal of Honor, joista Lehtonen kertoo hienosti.

Kolmelle kunniamerkille on yhteistä, että merkin voi saada sankari sotilasarvosta riippumatta.

Uusiseelantilainen Charles Upham sai Viktorian ristin kaksi kertaa, vuonna 1941 taisteluista Kreetalla ja sitten El Alameinissa 1942.

Monen Mannerheim-ristin ritarin tapaan ei Uphamkaan piitannut omasta kunniasta vaan totesi ”It's meant for the men” – ”Se on tarkoitettu miehilleni”.

Medal of Honor -palkittu Florent A. Groberg pelasti elokuussa 2012 Afganistanissa sotilaita taklaamalla seuruetta uhanneen itsemurhapommittajan maahan.

Neljä sotilasta kuoli ja Groberg haavoittui niin pahoin, että joutui jättämään rintamapalveluksen.

Groberg on asettanut haastattelussa sotaisan kunnian ja sankaruuden mustiin kehyksiin: ”Medal of Honor muistuttaa saajaansa hänen elämänsä pahimmasta päivästä, koska palkitsemiseen johtaneessa tilanteessa lähes poikkeuksetta kuolee palkitun sotilaan aseveljiä ja ystäviä väkivaltaisesti.”

Heikki Lehtonen: Sodassa kuolleet Mannerheim- ristin ritarit 1941–1945, 280 sivua, Minerva.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Evakkoperheen uusi elämä: ”Olen ylpeä karjalaisjuuristani ja erityisesti karjanhoidon arvostuksesta. – kun lehmä poiki, mummu tapasi sanoa, että ´kiitos rakas´"

Selvitys: Suuria päästövähennyksiä saadaan vähentämällä lihan ja maitotuotteiden kulutusta kolmanneksella

Tutkija: "Turvepellot mittaavat yhteiskunnan fiksuuden" – niiden viljelystä luopuminen tehokkaampi ilmastoteko kuin sähköautot