Ihmiset & kulttuuri

Kasviot tekivät paluun kouluihin vuosikymmenten jälkeen – nykyään ne tehdään yleisemmin kameralla kuin prässillä

Oppimista tapahtuu paljon muuallakin kuin luokkahuoneessa, ja siksi lähiluontoon jalkautuminen on tärkeää, muistuttaa opetusneuvos Hanna Pohjonen.
Anna Poutanen
Kasviot yhdistävät nykylapsia ja isovanhempia.

On yksi asia, josta nykyiset alakoululaiset ja yli 50-vuotiaat suomalaiset löytävät yhteistä puhuttavaa – nimittäin kasviot.

Kasvioiden tai eliökokoelmien keräämisellä on nykyään samat perusteet kuin vuosikymmeniä sitten, kertoo opetusneuvos Hanna Pohjonen Opetushallituksesta.

”Vanhoissa opetussuunnitelmissa kasvioiden taustalla oli luontosuhteen vahvistaminen, kokemuksellisuus, elämyksellisyys ja havainnointi, eikä mikään näistä ole kadonnut. Tietoa on helpompi ankkuroida, jos aiheeseen on omaa kokemuspohjaa.”

1970-luvulle asti opetussuunnitelmissa puhuttiin näytekasveista, eli esimerkiksi tyypillisten metsä- tai piennarlajien tunnistamisesta. Tätä varten oppilaat keräsivät määrätyssä ajassa tietynlaisia kasveja.

Sen jälkeen muutamaan vuosikymmeneen opetussuunnitelmissa ei erikseen mainittu kasvioita, vaikka luontoon tutustumisesta ja lajien tunnistamisesta edelleen puhuttiinkin. Kasviot palasivat peruskoulun opetussuunnitelmaan vuonna 2016.

”Pitää myös muistaa, että joissain kouluissa on kerätty kasvioita halki vuosikymmenten. Opetushallitus tekee opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet, mutta niitä tarkennetaan paikallisella tasolla”, muistuttaa Pohjonen.

Isovanhempien tarinoissa kasviota varten piti kerätä kasvit juurineen ja prässätä ne.

Nykyään kouluilla on erilaisia työtapoja. Kasveja harvoin poimitaan juurineen, vaan yleensä ne kuvataan. Kuvat saatetaan myös lisätä paikkatietoineen digitaaliselle alustalle.

Suomi on laaja maa, jossa elinympäristöt ja ekosysteemit vaihtelevat, ja mahdollisuudet esimerkiksi luontoretkiin ovat erilaiset. Siksi joissain kouluissa esimerkiksi koko luokka saattaa koota yhteisen kasvion.

”Perustavoite on kuitenkin sama, oli toteutustapa mikä hyvänsä. Tärkeintä on liikkua luonnossa ja oppia toimimaan siellä”, huomauttaa Pohjonen.

Pohjosen korviin on kantautunut, että kasviot ovat tarjonneet lapsille, vanhemmille ja isovanhemmille jopa ylisukupolvisen kokemuksen, kun kasvien nimiä on pähkäilty yhdessä.

”Kasvio on siitä hauska työtapa, että se on jäänyt ja jää vahvasti mieleen.”

Maahanmuuttajataustaisille lapsille kasviot tarjoavat mahdollisuuden tutustua suomalaiseen luontoon.

Oppimisympäristöllä käsitetään nykyään paljon muutakin kuin luokkahuone. Pohjonen muistuttaa, ettei koulu ole erillinen saareke, vaan osa yhteiskuntaa.

Siksi koulupäivän aikana voidaankin jalkautua vaikka museoon tai lähiluontoon. Näin voidaan opetella esimerkiksi tunnistamaan lajeja, ymmärtämään ekosysteemejä ja ravinteiden kiertokulkua.

Pohjonen huomauttaa, että luonnontieteellisen tiedon päälle rakentuu suuria kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi ruuantuotantoon, ilmastonmuutokseen tai energiakysymyksiin.

”Ainakin itse uskon, että luontokokemusten ja -elämysten avulla saa näkemystä, jonka avulla voi ymmärtää suurempia kokonaisuuksia, jotka tulevat mediassa vastaan jatkuvasti. Tällöin oppilas voi itse nähdä, että koulussa opetetut asiat eivät ole irrallisia, vaan osa ympäristöä, yhteiskuntaa ja erilaisia päätöksiä.”

Kasviot kouluissa

  • Perinteistä kasviota, eli harbaariota, varten oppilaat keräsivät tietyn määrän kasveja juurineen.
  • Kasvit prässättiin ja niiden yhteyteen piti liittää suomenkielisen nimen ja keräysajan ja -paikan lisäksi latinankielinen nimi.
  • Nykyään kasvioita kootaan yhä useammin kasvien kuvista digitaalisille alustoille tai esimerkiksi PowerPoint-esitykseksi.
  • Yleensä kuvissa pitää näkyä kyltti, jossa lukee kuvaajan ja kasvin nimi sekä kuvauspäivämäärä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pisa-tutkimus julkistettiin: Suomi ainoa maa, jossa sekä lukutaito että tyytyväisyys elämään ovat korkealla tasolla

Jyväskylä tiivistää kouluverkkoaan – Saarenmaan koulu on taas lakkautusuhan alla

"Oulu, Siika, Pyhä, Kala..." – osaatko täydentää koulussa opetetun rimpsun loppuun?