Ihmiset & kulttuuri

Kunniamerkeillä on rakennettu suhteita ja kannustettu demokratiaa – mutta aina ei ole mennyt hyvän aikomuksen mukaan

Kunniamerkeistä on aina tärkeä ymmärtää, missä tilanteessa ne on annettu, muistuttaa Kansallisarkiston pääjohtaja.
Jaana Kankaanpää
Tämä Suomen Valkoisen Ruusun suurristi alkuperäisine ketjuineen myönnettiin Tanskan kuningas Kristian X:lle joulukuussa 1919. Ketjun kiinnityskohdan hakaristi on korvattu vuodesta 1963 alkaen havuristillä.

Ulkomaisille valtionjohtajille on myönnetty vuosina 1919–2018 yhteensä 149:tä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristiä ketjuineen.

Osa niistä on mennyt jälkikäteen arvioiden vääriin osoitteisiin.

Natsijohtajista sen saivat valtakunnanmarsalkka Hermann Göring ja ulkoministeri Joachim von Ribbentrop.

Saksalaisten politiikkana oli vahvistaa määrätietoisesti suhteita vähiin liittolaisiinsa. Yhden korkean natsiupseerin keskeisenä tehtävänä oli pyrkiä sitouttamaan suomalaisjohtoa jakamalla näille kunniamerkkejä.

Kieltäytyä siis ei oikein voinut?

”Ei. Vastavuoroisuuteen se perustui. Niin on ollut aina”, vastaa ritarikuntien kansleri Jussi Nuorteva.

Sodan jälkeen natsien saamia korkeita kunniamerkkejä päätyi niin länteen kuin Neuvostoliittoon.

Amerikkalaisten takavarikoima von Ribbentropin suurristi löytyy Kansallisarkiston näyttelystä, sillä se ilmaantui myöhemmin yksityiseen huutokauppaan, josta se ostettiin Suomeen. Göringin suurristi taas on Britannian sotamuseossa.

Myöhempiä kiistanalaisia suurristin saajia ovat olleet Romanian hirmuhallitsija Nicolae Ceausescu, Ukrainan Leonid Kutshma sekä Syyrian Bashar al-Assad.

Tarja Halosen kaudella al-Assadin lisäksi suurristin saivat myös politiikastaan kritisoidut Kazakstanin Nursultan Nazarbajev ja Saudi-Arabian kuningas Abdullah.

Nuorteva muistuttaa presidentti J.K.Paasikiveä siteeraten, että historiankulkua ei voi ennakoida.

”Kunniamerkeistä on aina tärkeä ymmärtää, missä tilanteessa ne on annettu. Päätökset on tehty tilannekohtaisesti harkiten tavoitteena kannustaa demokratian kehitystä.”

Kun ritarikunnat alkoivat vuoden 2016 lopulla julkistaa verkossa SVR:n suurristin saajia, Halonen kommentoi al-Assadin tapausta, että kunniamerkin antaminen ei ole palkinto ihmisoikeuksista. Se tähtää ennemminkin maiden välisten suhteiden vahvistamiseen.

Muutkin läntiset demokratiat pyrkivät kannustamaan muun muassa al-Assadia kunniamerkein, koska hänen kautensa alussa nähtiin merkkejä demokratian suotuisasta kehityksestä.

Sitten kuitenkin tuli arabikevät 2011, eikä Syyriassa ole rauhaan palattu.

Kun demokratiakehitys on viime vuodet mennyt heikompaan suuntaan suuressa osassa maailman maita, Sauli Niinistö on jakanut suurristejä varovaisemmin ja lähinnä eurooppalaisille valtiojohtajille.

Mutta on hänenkin kaudellaan suurristi annettu nykytiedon valossa kahdelle kiistanalaiselle henkilölle: Meksikon presidentti Peña Nietolle sekä Puolan Andrzej Dudalle, jonka kaudella vuoden 2015 jälkeen Puola on saanut muilta EU-mailta kritiikkiä ihmisoikeuksia rajaavista lakimuutoksista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Linnassa juhlistetaan luotettavan tiedon välittämistä – Niinistön mukaan nykyaika on omiaan luomaan tilaa puolitotuuksille ja valheille

Itsenäisyyspäivänä myönnetään 3 583 kunniamerkkiä

Kunniamerkin voi ansaita jokainen – pätkätyöläiset ja vapaaehtoiset yhä aliedustettuina