Ihmiset & kulttuuri

Yrittäjä huomasi joutuneensa mukaan maailman rikollisimpaan bisnekseen: "Tämä on ihan rosvojen hommaa!"

Työläisperheestä menestykseen ponnistanut Finlaysonin taiteellinen johtaja Jukka Kurttila ei hämmästy enää tappouhkauksista – "Kompensointi on tekopyhää anekauppaa, mutta teemme sitten senkin paremmin kuin muut"
Jaana Kankaanpää
"Tiesin, että Tom of Finland ravistelee, mutta silti pusken yhtiötä eteenpäin", pohtii Jukka Kurttila.

Kun Jukka Kurttila osti Risto Voutilaisen ja Petri Pesosen kanssa Finlaysonin vuonna 2014, mies ei osannut arvata, mihin oikeastaan ryhtyi.

"Huomasin joutuneeni osaksi maailman rikollisinta bisnestä. Tämä on ihan rosvojen hommaa!"

Uudet yrittäjät oppivat hyvin nopeasti, että kansainvälisessä tekstiiliteollisuudessa kaikki on mahdollista.

"Luonnonvarojen raiskaamisesta lapsityövoiman käyttöön. Ihan yksinkertaisimmat vastuullisuusasiat ovat retuperällä. Alan suhde kierrättämiseenkin on aivan sairas."

"Tämä maapallo on alkanut täyttyä tekstiilipaskasta, jota kukaan ei huoli. Vanhat kipataan keltaiseen laatikkoon ja mennään taas hyvällä mielellä ostamaan uutta."

Mies haluaa palauttaa alalle omantunnon. Finlaysonin mainoskampanjat piikittelevät kilpailijoita ja haastavat kuluttajia.

"Miksi kompensoida päästöt 100 prosenttiin, kun voi saman tien kompensoida 200 prosenttia? Ennemmin överit kuin vajarit. Kompensointi on tekopyhää anekauppaa, mutta teemme sitten senkin paremmin kuin muut."

"Minusta vastuullisuudesta puhuminen on vakava asia. Kuluttajia sumutellaan ja harhautellaan näkemästä yritysten todellisia ongelmia."

Finlaysonin tuorein kampanja testasi joulukuun alussa, kuinka moni asiakas kehtasi käydä ostamassa halvimmalla mahdollisella tavalla teetetyt lakanat sänkyynsä.

Aika moni kehtasi. Mutta aiheesta syntynyt keskustelu oli Jukka Kurttilan mielestä tärkeä.

"Meidän kovin kilpailijamme on vastuuttomuus."

"Täällä ei ole kuollut vuosisataan kukaan nälkään. Syödään mieluummin vähän vähemmän ja maksetaan siitä pikkuisen enemmän. Sama logiikka toimii myös tekstiiliteollisuuteen."

Yrityskaupat olivat dramaattinen hetki Finlaysonin henkilöstölle. Yritystä oli heitelty omistajalta toiselle jo riittävästi. Jukka Kurttila kuvailee tunnelman olleen erittäin jännittynyt, kun uudet omistajat astelivat ovesta sisään. Vartin myöhässä.

"Meidät ohjattiin isohkoon tilaan. Kaikki seisoivat siellä hiiren hiljaa ja odottivat meitä. Mietin, että olivatko he peloissaan?"

Uusiin omistajiin suhtauduttiin aluksi epäillen ja vähän kyräillenkin. Mies muistelee, että ovi saattoi pamahtaa kiinni hänen edestään.

"Minulta kysyttiin, että meinaatteko tulla tänne siis töihin? Kyllä me hoidetaan tätä niin kuin ennenkin."

Hän myöntää vastanneensa vähän ajattelemattomasti, mutta suoraan:

"Ai niin kuin olette hoitaneet tähän asti. Viimeiset sata vuotta yrityksen liikevaihto on laskenut. Ihmiset roikkuivat menneessä. Eivät osanneet päästää irti ja katsoa eteenpäin."

Uudistuksia alkoi tapahtua, mutta täysin nikottelematta ei esimerkiksi Tom of Finland -mallistoa vastaanotettu omissa joukoissa.

"Voit vain kuvityella miten hiljaisuus oli koskematon, kun Tom of Finland esiteltiin. Minulle kerrottiin, että tuota ei ainakaan sitten Turun myymälään voi viedä. Siellä asuu Suomen vanha raha ja se hylkää Finlaysonin."

Mallisto tuli myyntiin vain osaan Finlaysonin omista liikkeistä. Makean voiton Kurttila sai, kun mallistosta tuli hitti ja turkulaiset kyselivät mistä sitä saa.

"Ilmapiiri muuttui firmassa hetkessä. On helppoa huudella puskista ja jurnuttaa muutosta vastaan. Kaikkein äänekkäimpiä ovat keski-ikäiset valkoihoiset miehet. Mutta kummasti hekin oppivat."

Kurttila itse on oppinut hallitsemaan pelkoa.

"Olen saanut neljä tappouhkausta. Pelkäsin Tompan lanseerausta. Mutta minä en suostu uskomaan, jos joku sanoo, ettei jotain voi tehdä. Minä olen valmis käymään sen joka kerta läpi. Pelon takia ei pidä jättää mitään tekemättä – varsinkin, jos pelko on aiheeton!"

Kun vuonna 2014 Finlaysonin liikevaihto oli 18,4 miljoonaa euroa, on se tänä vuonna noin 33 miljoonaa.

Ensi vuonna 200 vuotta täyttävän Finlaysonin historia kiinnostaa omistajia.

"Finlayson on erottamattomasti mukana suomalaisen yhteiskunnan ja naisen aseman kehittymisessä."

Suurin osa yrityksen asiakkaista on naisia, vaikka myös miehet tiettävästi nukkuvat lakanoissa.

"Elämme mielenkiintoisia aikoja. Meillä on maassa uusi hallitus, jolle pitää antaa mahdollisuus. Jos vanhat ukot ovat johtaneet maata tähän asti, haluan nähdä voivatko nuoret naiset tuoda tarvittavan muutoksen."

Jukka Kurttilan mielestä jokaisella on Suomessa mahdollisuus menestyä.

"Minä olen siitä esimerkki. Olen menestykseni itse rakentanut kovalla työllä."

Itä-Helsingin lähiöissä kasvanut Jukka Kurttila kuvailee lapsuuttaan tyypilliseksi lähiölapsen lapsuudeksi.

"Olen äidin puolelta viidennen sukupolven helsinkiläinen, kerrostalojen kasvatti. Meitä asui samassa kerrostalossa 75 alle viisitoistavuotiasta lasta. Onnellisessa lapsuudessa ei ollut kavereista koskaan pula."

Kurttilan juuret ulottuvat isän puolelta Pohjanmaalle Iijoen suulle.

"Suuret lakeudet, luonto ja meri ovat olleet minulle aina läheisiä. Isän suvulla oli jokilaivaoikeudet ja he toimittivat suolattua lohta Ruotsin hoviin. Yritteliäisyys on varmaan sieltä perittyä."

Työläisperheessä kasvaneella lähiölapsella ei ollut selkeää tulevaisuudenkuvaa. Päivälukiosta Kurttila sai kenkää. Isä laittoi kuitenkin pojan töihin. Lorvehtiminen ei käynyt päinsä.

"Mulle tuli sellainen olo, ettei tää ole mua varten. Täytyy opiskella ja päästä elämässä eteenpäin. Menin sitten iltalukioon ja hankin ylioppilastodistuksen."

Myllypurossa oli pappi, pankinjohtaja ja opettaja, joista mallia saattoi ottaa. Papin tai pankinjohtajan ura ei kiinnostanut, joten opettajan homma mielessään Jukka Kurttila hakeutui yliopistoon.

"Aika äkkiä tajusin, että meno kouluissa on sellaista, ettei minusta ole sellaiseen hommaan."

Valmistuttuaan mies marssi Anttilaan, osti lilan puvun, lilan paidan, kravatin ja ryhtyi kaupalliseksi tutkijaksi.

"Minusta tuli alle kolmikymppisenä historian nuorin Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja. Sieltä minut headhuntattiin mainostoimistoon, minne mennessä minulla ei ollut aavistustakaan mitä tehdä, mutta minulle annettiin Fordin tili hoidettavaksi."

Muutaman vuoden päästä Kurttila oli perustamassa mainostoimisto Bob Helsinkiä.

Lue lisää

Pussilakanan jälkeen on ollut vaikea keksiä uusia innovaatioita – "Eronneet miehet etsivät apua myymälästämme"

Älylaite paljastaa lakanan digisisällön

Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila lähtee innokkaasti metsästämään aina, kun tilaisuus koittaa: "Lihakateus estää uusien jäsenten liittymisen metsästysseuroihin"

Finlaysonin Jukka Kurttila: "Turha huudella, että tehkää Suomessa, jos tuotteesta ei olla valmiita maksamaan"