Ihmiset & kulttuuri

Oletko sinä nähnyt Tiernapojat? Perinne elvytettiin 1970-luvulla Unicefin keräyksen sivutuotteena

Liturginen mysteerinäytelmä yhdistää uskonnollista sisältöä Suomen historiaan ja siinä liikutaan niin joulun kuin loppiaisen tapahtumissa.
Erkki Salmela / Helsingin kaupunginmuseo
Tiernapoika -näytelmä yhdistelee sekä joulunajan että loppiaisen tapahtumia. Helsinkiläisen Alppilan yhteislyseon tiernapojat esiintyivät Tuomarinkylän museossa jouluna 1977. Vanha perinne elvytettiin 1970-luvulla Unicefin lahjakeräyksen sivutuotteena.

Tiernapoikanäytelmällä on perinteitä 1800-luvulle ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle. Oulua kutsutaan tiernakaupungiksi, siellä perinne elää ja myös ajan mittaan uudistuu. Kaupungissa pidetään jokavuotiset tiernapoikakilpailut ja Oulun Rotuaarilla seisoo patsaskin.

Myös muualla Suomessa perinne elää sen verran vahvana, että vuorosanoihin löytyy muistista heti vastaus.

”Kuningas Herodes olen minä.”

”Jaa. Minä tykkään, ettet sinä ole mikään kuningas vaan yksi styranki.”

Tiernapojat eli tähtipojat ovat tulleet monelle tutuksi kouluaikana.

Vuosina 1973–74 järjestettiin Unicefin tiernapoikakeräys, jolloin kerättiin rahaa kehitysmaiden koululaisille. Niinä vuosina jo unohduksiin jäänyt perinne herätettiin henkiin voimalla. Tiernapoikaesitykset levisivät kaikkialle Suomen kyläkouluihin ja tapahtumiin. Sen jälkeen perinne on pysynyt elävänä.

Keskiajalla oli tapana esittää liturgisia mysteerinäytelmiä, joihin tiernapojatkin kuuluvat. Entisaikaan mysteerinäytelmät saatettiin esittää latinaksi, jolloin kieltä ymmärtämätön kuulija sai vapaasti kuvitella vuorosanat ja tapahtumat.

Suomalainen tiernapoikaesitys perustuu suulliseen kansanperinteeseen, ja siksi siitä on monia erilaisia versioita.

Sen tarkka syntyhistoria ei ole tiedossa. Näytelmän esikuva on kulkeutunut meille Ruotsista, mutta sekaan on sepitetty omia ”oululaisia aineksia”.

Moni meistä osaa tekstin ulkoa, mutta silti monelle on epäselvää, keitä esityksen henkilöt ovat ja mistä esityksessä kerrotaan. Näytelmä kun yhdistelee sekä joulunajan että loppiaisen tapahtumia. Erityisesti siinä kohtaa, jossa raamatun tekstejä mukailevan näytelmän välillä lauletaan keisari Aleksanterista, Suomenmaan suuriruhtinaasta, moni putoaa kärryiltä.

Suomalaisessa nykyversiossa on kolme valkoihoista jäsentä; kuningas Herodes, palvelijansa Knihti ja tähdenpyörittäjä Mänkki sekä yksi, joka maalaa kasvonsa mustaksi ja esittää afrikkalaista sorrettua Murjaanien kuningasta.

Nykyaikana kasvojen mustaaminen eli blackface-perinne ei kuitenkaan ole hyväksyttyä vaan siitä pitäisi monen mielestä luopua rasistisena tekona. Asian herkän luonteen takia useassa koulussa, kauppakeskuksessa ja yrityksessä on mietitty kiivaasti, olisiko syytä estää pahennusta herättäviä tiernapoikia esiintymästä ja suosia vähemmän tunteita nostattavia esiintyjäryhmiä.

Näytelmä perustuu Psalmin tekstiin ja profeetta Jesajan ennustukseen kuninkaiden kumarruksesta sekä Matteuksen evankeliumin toiseen lukuun, jossa kerrotaan kuinka tietäjät itäisiltä mailta tulivat Jerusalemiin etsien tähden opastuksella vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta.

Tarina alkaa kun Herodes kertoo matkastaan Murjaanien maahan tavoitteenaan alistaa Murjaanien kuningas valtaansa. Kuningas Herodes on näytelmän paha ja ahne hirmuhallitsija, joka toi jännityksen näytelmään.

Tärkeä rooli on myös Murjaanien kuninkaalla. Murjaani on alun perin tullut maurikansoista, joilla tarkoitetaan Pohjois-Afrikan tummaihoisia kansoja, marokkolaisia, tunisialaisia tai algerialaisia. Mänkin tehtävä on pyörittää ja kantaa tähteä, johdattaa sen avulla tietäjät kohteeseensa. Hän edustaa myös enkeliä, joka tuo ilosanoman paimenille jouluyönä.

Herodes lähettää apulaisensa Knihtin Betlehemiin surmaamaan kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset, kunnes löytää juutalaisten kuninkaan. Knihti kulkee kuningas Herodeksen ja Murjaanien kuninkaan muodostamasta kunniaportista ja laulaa olevansa urhoollinen sotamies, joka tottelee keisaria ja pyhää lakia. Tämän jälkeen lauletaan ylistyslaulu keisari Aleksanterille, Suomenmaan suuriruhtinaalle, jonka jälkeen palataan taas raamatun teksteihin.

Knihti palaa matkaltaan ja toteaa surmanneensa kaikki lapset, mutta ei löytänyt juutalaisten kuningasta. Herodes kiittelee palvelijaansa ja palkitsee, ei hopealla ja mirhamilla, vaan antamalla verisen merkin rintaan miekallaan. Lopuksi lauletaan Jumalan rakkaudesta.

Näytelmän päätteeksi Knihti toteaa, etteivät tähtipojat ole liikkeellä viekkaudella eikä vääryydellä. Hän pyytää kuulijoilta lanttia ja Mänkki saa sanoa ainoan vuorosanansa, jossa hän pyytää kynttilän pätkää.

Tarina on kokonaisuudessaan hämmentävä, mutta vanhaan perinteeseen tiernapojat ehdottomasti kuuluvat. Kuuluuhan suomalaiseen jouluperinteeseen useita muitakin selittämättömiä kertomuksia ja hahmoja joulupukin, tonttujen ja Lucian lisäksi.

Viranomaisten valvonnassa

  • Tiernapojille tarvittiin poliisin lupa vuoteen 1979 saakka.
  • Alkuun poliisi määräsi, että tiernapojat saavat esiintyä vain jouluaaton ja loppiaisen välillä. Suurin sesonki esityksillä oli jo ennen joulua olevilla markkinoilla ja tilaisuuksissa, joten ne oli tehtävä poliisilta piilossa.
  • Tiernapoikatarinan joukossa on yksi laulu, joka liittyy Suomeen ja kertoo ylistävästi Keisari Aleksanterista. Sen avulla pyrittiin saamaan viranomaiset suhtautumaan myönteisesti tiernapoikaesityksiin.
  • Laulu oli kielletty itsenäisyyden alkuaikoina, ja silloin ohjelmistoon oli tapana lisätä pilkkalauluja Venäjästä. Keisari Aleksanteri-laululle kirjoitettiin uudet sanat vuonna 1941. Välillä se myös korvattiin ”Pohjolan sotasankari Mannerheim” –laululla.
  • Oulussa tiernapoikaesityksiä oli niin paljon, että tiernapoikajoukkueita oli tarve rajoittaa. Jälleen apuun tuli poliisi. Oulun poliisilaitos järjesti kaupungin musiikkilautakunnan kanssa koelaulut, ja vain ne läpäisseille annettiin lupa esiintyä. Kriteereinä oli hyvä lauluääni, esiintymistaito, varusteiden kunto ja uskollisuus perinteitä kohtaan.

Lue lisää