Ihmiset & kulttuuri

Lama kaatoi Ari Ahlgrenin tilitoimiston ja vei hänet pohjalle – "Rahattomuuteen liittyy niin suuri häpeäntunne"

Ari Ahlgren menetti kaiken 1990-luvun laman aikana. Nyt hän on vihdoin velaton ja tarjoaa vertaistukea taloudellisten ongelmien kanssa painiskeleville.
Petteri Kivimäki
Ari Ahlgren on Rahattomat ry:n toimitiloissa lähes joka päivä. Joskus tuttu asiakas piipahtaa kahville, mutta eniten aikaa vie sähköposteihin ja puheluihin vastaaminen.

Kortepohjan ostoskeskuksessa Jyväskylässä erään liiketilan ikkunat on peitetty verhoilla. Joskus viikonloppuisin joku laskee kätensä ovenkahvalle, mutta kääntyy nopeasti pois avaamatta ovea.

Kerran eräs vanhempi pariskunta kiersi ikkunat kaukaa, varmuuden vuoksi.

Joskus ryhmä teinityttöjä seisahtuu oven eteen, ottaa pari selfietä ja lähtee sitten kikattaen karkuun.

Niin paljon pelkoa, häpeää ja hämmentynyttä hupia voi aiheuttaa yksi sana. Rahattomat.

Ari Ahlgren perusti Rahattomat ry:n viisi vuotta sitten tarjotakseen vertaistukea rahaongelmiin joutuneille. Kortepohjassa sijaitsevasta toimistosta ei saa rahaa velkojen maksuun tai edes ammattimaista velkaneuvontaa, mutta kuunteleva korva tai rohkaiseva kaveri leipäjonoon kyllä löytyy.

Ahlgrenin mukaan juuri vertaistuki on tärkeää rahattomille. Kun kaikki muut ympärillä tuntuvat lähtevän aamulla töihin ja palaavan illalla kotiin täysien ruokakassien kanssa, tulee helposti olo, että on maailman ainoa rahaton.

Ahlgren totisesti tietää mistä puhuu. Hän on itsekin käynyt pohjalla.

1990-luvun alussa Ahlgren johti tilitoimistoa, jossa oli parhaimmillaan seitsemän työntekijää. Kun lama alkoi kurittaa Suomea, eivät tilitoimiston asiakkaat enää pystyneet maksamaan kirjanpitopalkkioita.

Tilitoimisto kaatui, ja Ahlgren menetti kaiken.

"Paljon tekisin nyt toisin. Vanhemmat varoittelivat, mutta minä melkein suutuin. Kyllä minä vastavalmistunut yo-merkonomi tiedän nämä hommat. Olisin ansainnut silloin selkäsaunan."

Ahlgren puhuu mustasta puolitoistaviikkoisesta. Samana päivänä loppuivat rahat, sähköt katkaistiin ja poikansa velkoja maksamaan joutuneet vanhemmat sanoivat, että kotiin ei ole tulemista.

Sosiaalitoimestakaan ei saanut edes ruokakuponkia, koska elinkeinolupa oli voimassa.

Se oli liikaa. Ahlgren lähti kävelylle ja suunnitteli hyppäävänsä sillalta rekan alle. Kuljettajan ajatteleminen sai hänet toisiin aatoksiin.

Entisellä urheiluampujalla oli kotonaan iso pistooli. Ase oli jo ladattuna ja piippu suussa, kun Ahlgren havahtui. Ei hän tätä halua.

"Yhtenä aamuna isä oli kävelyreitilläni odottamassa ja sanoi, että nyt kotiin sieltä. Niin pääsin hiljalleen jaloilleni."

Ahlgren ajoi linja-autoa kymmenisen vuotta, minkä jälkeen hän pääsi vanginvartijaksi.

Vaimosta oli apua velkojen taklaamisessa, sillä pahimpina aikoina Ahlgren ei kyennyt edes avaamaan laskuja vaan heitti avaamattomat kuoret suoraan roskikseen.

Myös hyvä velkaneuvoja oli korvaamaton apu. Ahlgren oli velkasaneerauksessa kahdesti, sillä ensimmäinen yritys tyssäsi vakavaan sairastumiseen.

"Verenmyrkytys tuhosi kaksi selkänikamaa. Ne ovat luutuneet väärään asentoon ja aiheuttavat koko ajan kovaa kipua. Leikkaushoidossa on niin huono onnistumismahdollisuus, että olen päättänyt mennä kiltisti pyörätuoliin, kun sen aika on. Ei se mikään maailmanloppu ole."

Monista takaiskuista huolimatta vuosi sitten kaikki velat oli vihdoinkin maksettu. Olo oli omituinen.

"Tuntui, että sain ihmisarvon takaisin."

Vertaistuelle on jatkuvasti enemmän kysyntää kuin Ahlgren pystyy tarjoamaan. Jyväskylään soitetaan Forssasta, Kotkasta, ympäri Suomea.

"Ihmiset pelkäävät, että naapurit saavat tietää. Rahattomuuteen liittyy niin suuri häpeäntunne."

Ahlgren toivoo, että rahattomuuteen liittyvää stigma saataisiin poistettua. Siksi hänkin puhuu menneisyydestään omalla nimellään ja kasvoillaan.

Armollisuutta ja ymmärrystäkin hän toivoisi suomalaisilta. Jos luottotiedot ovat menneet, on aivan turha lähteä syyllistämään menneistä virheistä.

Ahlgrenin mukaan naiset hakevat hanakammin apua, miehet hautovat ongelmiaan helposti itsekseen.

Moni toimistoon saapuvista kääntyy kannoillaan kuullessaan, että yhdistys ei pysty nollaamaan velkoja. Siihen ei ole mahdollisuutta, rahaa ei yhdistykselläkään juuri ole.

Lahjoituksia saadaan jonkin verran, mutta rahat esimerkiksi toimiston pienen vuokran maksamiseen saadaan ohjaamalla kuutta toimistossa työskentelevää kuntoutettavaa. He toimittavat Rahattomat-lehteä ja verkossa toimivaa Radio Rahatonta.

Ahlgren ei saa työstään yhdistyksessä rahaa, mutta mieluummin hän on hyödyksi kuin jumiutuisi kotiin työkyvyttömyyseläkkeellä kipeän selkänsä kanssa.

"Jos yksikin itsemurha saadaan estettyä, tämä yhdistys on ollut tarpeellinen."

Apua itsetuhoisiin ajatuksiin tai jo itsemurhaa yrittäneelle tarjoaa valtakunnallinen kriisipuhelin numerossa 09 2525 0111.

Lue lisää