Ihmiset & kulttuuri

Farm Escape toi pakopelit hevosten ja kanojen keskelle – "Toivon, että ihmiset lähtisivät kaupungista pakoon maalle”

Pientilan emäntä Liisa Koivisto toi suositut pakopelit maatilaympäristöön. Hän on valmis kouluttamaan muitakin viljelijöitä peliyrittäjiksi.
Pekka Fali
Toimittaja Suvi Jylhänlehto etsi Oula Paanasen (oikealla) ja Olli Falin (takana) kanssa johtolankoja seuraavan lukon aukaisuun tallin karsinan seinästä.

Pakopelit ovat muutaman viime vuoden aikana saavuttaneet suuren suosion Suomessa. Pääasiassa suurissa kaupungeissa on niin sanottuja pakohuoneita, joista ryhmän pitää selvitä tunnissa ulos.

Ulospääsy vaatii ongelmanratkaisukykyä ja ryhmätyöskentelyä.

Tornion Mustajärvellä pientä maatilaa emännöivä Liisa Koivisto tuntee pakopelinjärjestäjiä Oulusta ja on pelannut niitä runsaasti.

Tänä keväänä hän pohti, voisiko pakopelin luoda maatilaympäristöön.

Kaverit kannustivat. Niinpä Suomen tiettävästi ensimmäinen maatilapakopeli on nyt pelattavissa Mustajärvellä.

Minulla on etuoikeus kokeilla Farm Escapea 13-vuotiaan Olli Falin sekä 12-vuotiaan Oula Paanasen kanssa. Oululaispojat ovat pelanneet pako­pelejä aiemmin vain kännyköillään.

Maatilalla molemmat ovat käyneet, mutta arki kuluu betoniviidakossa.

”Järkevin tapa on selvittää ensin, mitä kaikkea pitää avata”, Olli pohjustaa ennen kuin aloitamme.

”Ja mikä on viimeinen lukko”, Oula lisää.

Hyvä, että nuo kaksi lähtivät mukaani. Itselläni ei ole pakopeleistä mitään aiempaa kokemusta.

Koiviston ensimmäinen pakopeli on nimeltään Rengasrikko.

Kuulemme, että olemme olleet matkalla vuokramökille, kun autostamme puhkesi rengas. Haimme apua läheiseltä maatilalta. Tallissa oli valot päällä.

Tallin ovi napsahtaa takanamme lukkoon. Ääni oven takaa kertoo, että meillä on tunti aikaa löytää aarre ja päästä ulos.

Emme kuitenkaan ole tallissa kolmisin, vaan siellä asuu hevosia, kanoja, tipuja ja kaneja.

Juuri kun Oula on keksimässä ratkaisun numerokoodilukon aukaisuun, hevonen hirnahtaa. Keskittyminen herpaantuu. Aika kuluu. Kanat käyskentelevät rauhallisesti.

Munakello tikittää, kun etsimme avaimia ja pohdimme koodeja.

”Pienet asiat ovat tärkeitä”, Koivisto oli muistuttanut.

Eniten pähkäilyä vaatii ilmansuuntalukko.

Riemu on rajaton, kun ratkaisu löytyy. Huomaan hyppiväni tasajalkaa, kun karsinan portti aukeaa.

Onnistumiset ja pettymykset vuorottelevat. Välillä ääni oven takana antaa vihjeitä eteenpäin.

Löydämme kuin löydämmekin aarteen, mutta vielä pitäisi päästä ulos.

Olemme aivan ratkaisun kynnyksellä, kun munakello pärähtää. Emme ehtineet ulos ajoissa.

Yritän peittää harmistukseni, sillä peli kaikkinensa oli hieno kokemus.

”Oli mahtava elämys”, Olli hihkuu.

”Tosi hauskaa”, Oula jatkaa.

Pojat tuumivat, etteivät koskaan ennen pikkuasiat, kuten avaimen löytyminen, ole ilahduttaneet niin paljon.

Koivisto kehuu keskinäistä kommunikaatiotamme ja lohduttaa, että ulospääsy riippuu pitkälti vihjeenantajan ajoituksesta.

”Kokeneet ryhmät sanovat aina heti ääneen, mitä ovat löytäneet. Joskus joku on löytänyt kartan, mutta jää vain tuijottamaan sitä tuppi­suuna.”

Pelin jälkeen pojat saavat harjata hevosia. Liian pieneksi käynyt polku­traktorikin houkuttaa ajelulle.

Koivisto haluaa tehdä maatilapako­peleistä valtakunnallisen hitin. Hän on valmis kouluttamaan muita maaseutuyrittäjiä alkuun.

”Toivon, että maatiloilla tajuttaisiin ottaa tilat hyötykäyttöön.”

Pakopelien järjestäminen voisi sopia erityisesti maatilamatkailuyrityksille ja kotieläinpihoille.

Hän ymmärtää toki kesän kiireet aktiiviviljelijöillä.

Koivisto itse toimii tietojenkäsittelyn opettajana Lapin ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän vetää tilallaan ratsastustunteja ja pyörittää ohjelmistoyritystä.

Kesäkuussa alkanut pelien järjestäminen on Koivistolle siis vain kesätyö tai harrastus, mutta hän näkee siinä suuren potentiaalin.

”Toivon, että ihmiset lähtisivät kaupungista pakoon maalle.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Animalian pakopelissä eläintuotanto näyttäytyy verisinä rätteinä ja dramaattisena äänimaailmana

Suomalaisilla viljelijöillä on paljon opittavaa kiinalaisilta: "Itsellä pitäisi olla samanlainen draivi kuin siellä – esimerkiksi hedelmiä pystyi tilaamaan ja maksamaan viestipalvelulla"

Hengähdyspaikka: Venäjällä kasvatetaan ruokaa, Suomessa keskitytään kauniisiin puutarhaistutuksiin