Fredrika Runebergin ainutlaatuinen keidas: 1800-luvun puutarha kukoistaa jälleen - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Fredrika Runebergin ainutlaatuinen keidas: 1800-luvun puutarha kukoistaa jälleen

Puutarhakulttuurin aarreaitta kertoo 1800-luvun puutarhatyylistä.
Kari Salonen
Kukkapenkkien reunuksiin Fredrika Runeberg oli ilmeisesti saanut idean käytössään olleesta ruotsalaisesta puutarhakirjasta.

Jälkipolvi tuntee Fredrika Runebergin kirjailijana ja runoilijan vaimona. Vähemmän tunnettu on hänen puutarhaharrastuksensa.

Hänen Porvoon kodissaan vaalimansa puutarha on viime vuosien perusteellisen kunnostuksen jälkeen hyvinvoiva ja kukoistava, yksi Suomen vanhimmista kaupunkipuutarhoista.

Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg muuttivat nykyisin Runebergin kotimuseona tunnettuun taloon vuonna 1852. Puutarha oli silloin jo olemassa, sen perustivat talon edelliset omistajat Daniel Lindh ja hänen vaimonsa Anna Charlotte Boije. Heidän ajoiltaan puutarhassa on karviaisia, angervoja ja sireenimaja.

"Jo silloin tontti myös pengerrettiin", kertoo amanuenssi Susanna Widjeskog Porvoon museosta.

Puutarhan suuri ylpeydenaihe, parisataavuotias mustamarjaorapihlaja on ollut tontilla jo ennen kuin talo rakennettiin 1840-luvulla.

Puutarhan polut rakennettiin 1860-luvun loppupuolella.

"Voi sanoa, että puutarha on pääosin Fredrikan ajalta. Esimerkiksi hedelmäpuut nimettiin perheen poikien mukaan", sanoo Widjeskog.

Royal Horticultural Society -hortonomi ja maisema-arkkitehti David Stokes ja museopuutarhuri Aaja Peura tekivät muutama vuosi sitten puutarhaan hoitosuunnitelman.

"Stokesin asiantuntemus kasvien kulttuurihistoriasta on korvaamatonta. Hän hahmotti vanhoista valokuvista esimerkiksi ’kukkakori-aiheen’, jota täällä on käytetty", Widjeskog mainitsee.

Stokesin mukaan Fredrikan puutarha noudattelee eurooppalaista 1800-luvulla suosituksi tullutta gardenesque-tyyliä.

"Hoitosuunnitelma oli iso tavoite, ja se saatiin tehtyä. Samalla puutarhan hoito muutettiin luonnonmukaisemmaksi", Widjeskog kertoo.

Hoitosuunnitelmatyön yhteydessä saatiin esimerkiksi selville, mitä Fredrikan aikana olleita kasveja puutarhasta puuttui. Museon kasvikuulutuksien avulla puutarhaan on saatu muun muassa kurjenmiekka, päivänliljoja ja leimukukkia.

Hoitosuunnitelman perusteella kukkapenkkeihin on palautettu Fredrikan käyttämiä reunuksellisia rakenteita. Penkin ulkokehällä on nurmea, sitten belliksiä ja reunuspäivänkakkaroita.

"Kasvatimme kukkapenkkeihin kouruissa 120 metriä nurmireunusta. Se ei kaikesta huolenpidosta huolimatta ole menestynyt", esittelee puutarhuri Josef Rauh.

Kukkapenkkien keskustassa Fredrika kasvatti vuosittain vaihtuvia kesäkukkia. Alapuutarhassa Frederika vaali myös ruusuja, kuten Souvenir de la Malmaisonia ja neidonruusua.

Yläpihan paraatipaikoilla on nykyisinkin kaukomaiden kukkia: hajuherneitä, verenpisaroita, dahlioita, koristetupakkaa ja hämähäkkikukkaa.

Hyvin suuri osa Runebergin kotimuseon huonekasveista on Fredrikan kasvien suoria jälkeläisiä: peikonlehdet, oleanterit, pelargoniat, tuoksupielikki, joulukaktus, kriinumit, valkotupsukki, aaloe, rahapuu, yön kuningatar.

Kasvikokoelman jatkuvuudesta huolehditaan koko ajan.

"Meillä on kasvipankki-idea. Eri kasvuvaiheissa olevia huonekasveja on muillakin kasvatettavina. Näin varmistetaan, että Fredrikan hoitamien kasvien kanta säilyy, vaikka museossa olevalle kasville tapahtuisikin jotain", sanoo museonhoitaja Maria Kovanen.

Hyvästä hoidosta huolimatta olosuhteiden muutokset ovat vaikuttaneet kasveihin.

"Fredrikan taatelipalmu ei kestänyt museon remontin vaatimia siirtoja", pahoittelee Kovanen.

Fredrikan hienoa useiden kymmenien lajikkeiden huoneruusukokoelmaa voi vain arvailla.

Tasalämpöiset huoneet eivät niille sovi, ja useimmat lajikkeetkin ovat kadonneet.

Lue lisää

KEITTIÖMOKAT Runebergin torttuja sipulilla

SESONKILEIVONNAINEN Runebergin torttu,alkuvuoden herkku

PÄIVÄN KYSYMYS Syödäänkötänään paljon torttua?

Ajankohtainen leivonnainen Runebergin leivokset