Ihmiset & kulttuuri

Heitettäviä luita ja peli sisällissodasta – Suomen lautapelihistoriaan mahtuu kaikenlaista

Ihmiset & kulttuuri

Heitettäviä luita ja peli sisällissodasta – Suomen lautapelihistoriaan mahtuu kaikenlaista

Ihmiset & kulttuuri 23.04.2017 Tampere

1800-luvulla kauniit kuvat ja lorut riittivät viihdyttämään lautapelien ystäviä. Vuosikymmenten myötä pelilaatikot kasvoivat ja kallistuivat.

Pienet esineet lentävät ilmassa. Pisteitä saa sen mukaan, miten ne laskeutuvat maahan. Monille peli on tuttu nimellä Heitä sikaa, mutta kolttasaamelaisten keskuudessa se on perinnepeli Päskksiõrr. Pelinappulat ovat poron jalkojen nikamaluita, vastaavia lampaan ja lehmän luita on heitelty esimerkiksi Välimeren alueella vuosituhansia.

"Pelejä on pelattu aina ja kaikissa kulttuureissa", tutkija Niklas Nylund Suomen pelimuseosta Tampereelta sanoo.

Ennen pelien kaupallistumista pelaaminen on usein liittynyt uskonnollisuuteen. Kimblen esikuvana ovat olleet tuhansia vuosia vanhat intialaiset pelit, jotka kuvaavat hindulaisuuden sielunvaellusta ja opettavat pelaajiaan rentoutumaan.

Pelejä on pelattu aina ja kaikissa kulttuureissa.

Vähitellen pelien käyttö ajanvietteenä alkoi korostua.

"Meidän tietojemme mukaan Suomessa ilmestyi ensimmäinen kaupallinen peli vuonna 1862. Lustfärd till Avasaksa -pelin ensimmäinen painos oli vain ruotsiksi, mutta samana vuonna julkaistiin myös kaksikielinen painos", Nylund kertoo.

Huvimatka Aavasaksaan -pelissä kuljetaan noppaa heittäen läpi Suomen tutustuen 1800-luvun nähtävyyksiin. Taitoa peli ei vaadi, noppa määrittää mihin ruutuun pelaaja saa liikkua.

Kauniit kuvat ja lorut eivät välttämättä riittäisi viihdyttämään nykypelaajaa, mutta aikanaan tällaiset tuuripelit olivat suosittuja.

"Ei näitä silloin varmasti ajateltu tylsinä. Peli oli monimediaalinen ja osallistava", Nylund sanoo.

Päskksiõrr on kolttasaamelainen perinnepeli, jota pelataan poron jalkojen nikamaluilla. Idea on sama kuin pelissä Heitä sikaa.
Päskksiõrr on kolttasaamelainen perinnepeli, jota pelataan poron jalkojen nikamaluilla. Idea on sama kuin pelissä Heitä sikaa.
Kimble-pelin idea on tunnettu jo tuhansia vuosia sitten Intiassa. Silloin sen tarkoitus oli opettaa pelaajia rentoutumaan.
Kimble-pelin idea on tunnettu jo tuhansia vuosia sitten Intiassa. Silloin sen tarkoitus oli opettaa pelaajia rentoutumaan.

Myös 1800-luvulla lautapelit olivat ajanvietteen lisäksi opetuskanavia. Huvimatka Aavasaksaan luo vahvaa Suomi-kuvaa, Kalevalasta kertova Sampo-peli puolestaan opastaa kansalliseepoksen maailmaan.

"Tässä rakennetaan kansalliskuvaa ja syöksytään kalevalaisuuteen täysillä", Nylund sanoo.

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pelit olivat usein varsin ajankohtaisia. Sisällissodasta kertova Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 -peli julkaistiin vuoden 1918 joulumarkkinoille.

"Pelit olivat vielä silloin tietynlainen uutismedia. Sanomalehdissä ei ollut hirveästi kuvia, mutta lautapelien painoissa voitiin tehdä hienoa graafista jälkeä."

Nylundin esittelemä peli suhtautuu varsin neutraalisti sisällissotaan, sillä sekä punaisilla että valkoisilla on sama määrä joukkoja ja kumpi tahansa voi voittaa.

"Tosin pelin aloittaa aina punainen. Ehkä sillä viestitettiin, että punaiset olivat syyllisiä sotaan", Nylund sanoo.

Huvimatka Aavasaksaan oli ensimmäinen kaupallinen peli Suomessa. Sen lorut ja kuvat kiehtoivat pelaajia.
Huvimatka Aavasaksaan oli ensimmäinen kaupallinen peli Suomessa. Sen lorut ja kuvat kiehtoivat pelaajia.
Sampo-peli ilmestyi ensimmäisen venäläistämiskauden aikana. Sen tarkoitus on perehdyttää pelaajat Kalevalan maailmaan.
Sampo-peli ilmestyi ensimmäisen venäläistämiskauden aikana. Sen tarkoitus on perehdyttää pelaajat Kalevalan maailmaan.

Jo 1800-luvulla suomennettiin ulkomailta tuotuja pelejä, mutta myös suomalaiset pelit ovat kiinnostaneet maailmalla.

Nylundin mukaan opettaja Juho Jussilan vuonna 1926 julkaisema Fortuna oli itsenäisen Suomen ensimmäinen vientihitti. Matematiikan opetukseen kehitetty peli kiinnosti esimerkiksi Englannissa aina hovia myöten, ja sitä vietiin ulkomaille satojatuhansia kappaleita.

Vuonna 1951 ilmestyi Kari Mannerlan 19-vuotiaana suunnittelema Afrikan Tähti. Peli on käännetty 16 kielelle ja sitä on myyty yli 3,6 miljoonaa kappaletta. Suosion syyksi on veikattu kiinnostavaa seikkailuteemaa, mutta myös sitä, että peliä myytiin myös marketeissa eikä ainoastaan kirjakaupoissa.

"Mannerla ei ollut koskaan käynyt Afrikassa vaan luki seikkailukertomuksia ja katsoi karttakirjasta kiinnostavia paikkoja. Reiteillä ei ole mitään todellista perää", Nylund sanoo.

Kaupallisten pelien lisäksi aina on toki kehitetty pelejä myös omaksi iloksi. Kotitekoisilla miniatyyripeleillä on Suomessa pitkä historia.

Sota on toiminut innoittajana monelle taktiikkapelille. Esimerkiksi Reijo Paulus kehitti Sotapelin 1950-luvulla. Toisen maailmansodan aikana lautapelejä kehitettiin jopa rintamalla, kun sotilailla oli luppoaikaa.

Reijo Paulus innostui teini-ikäisenä lautapeleistä ja sotahistoriasta sodanjälkeisessä Suomessa. Sotapelin hän kehitti 1950-luvulla.

Jo 1800-luvulla suomalaiset kustantamot julkaisivat kymmeniä kotimaisia lautapelejä. 1900-luvulla määrät kasvoivat, ja itsenäistymisen jälkeen myös työläisillä alkoi olla varaa pelien ostamiseen.

1960-luvulla pelejä alettiin myydä marketeissa, ja kustantamot ammattimaistuivat markkinoinnissa. Erilaisia pelejä ei julkaistu enää valtavia määriä, vaan suosio keskittyi yhä harvemmille julkaisuille. Pelien ulkonäkö oli tärkeässä roolissa.

"Komponenttien laatu parani ja laatikon hinta nousi. Aiemmin pelit myytiin kirjekuorissa, eikä niissä aina ollut mukana pelimerkkejä ja noppia", Nylund kertoo.

Pelinappuloista tulikin Nylundin mukaan oiva kilpailuvaltti pelikustantamoille. Esimerkiksi Afrikan Tähden pallopäiset nappulat olivat 1950-luvulla moderneja, sillä aiemmin oli pelattu lähinnä puu- ja pahvimerkeillä.

Nykypelaaja tuskin muovitötteröitä ihastelee, mutta pelilauta huokuu samaa jännitystä. Oli vuosi sitten 1951 tai 2017, voi valinta Tangerin ja Kairon välillä olla ratkaiseva. Pelin suurin timantti voi odottaa jo ensimmäisessä pysähdyspaikassa.

Suomen pelimuseon tutkija Niklas Nylundin mukaan digitaalisten pelien pelättiin syrjäyttävän lautapelit. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, eikä Nylund usko lautapelien katoavan lähitulevaisuudessakaan.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT