Ihmiset & kulttuuri

Julistetaitelija Bruun: Kohtaaminen merikotkan kanssa antoi kipinän luontojulisteille

Graafikko Erik Bruunin mielestä juliste on onnistunut, jos katsojalle tulee sen nähtyään hyvä mieli.
Jouni Kela
Kuvan merikotka ei liity artikkeliin.

Sadoista luonto- ja mainos­julisteistaan tunnettu taiteilijaprofessori Erik Bruun kohtasi merikotkan ensimmäistä kertaa soutumatkalla Helsingistä Tukholmaan vuonna 1947.

Hän oli tuolloin ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Bruun lähti reissuun yhdessä veljensä kanssa tehdyllä kanootilla, ulkohakakaksikolla, joka oli valmistunut aiemmin samana vuonna. Neuvostoliiton miehittämä Porkkalanniemi piti tuolloin kiertää kaukaa.

”Hinautimme veneemme niemen ohi kalastajaveneen perässä.”

Helsingistä matka jatkui Hankoon ja Ahvenanmaalle. Vasta siellä selvisi, että Ahvenanmeren ylitykseen tarvittiin erikoislupa, ja sen sai vain sisäministeriöltä.

”Muistan, kun soitin sisäministeriöön, puhelimeen vastasi naisääni: Paasikivi. Esitin asiani, ja kerroin, että minulla on Stockholms båtklubbenin kutsu soutukilpailuun. Minut yhdistettiin ministeri Yrjö Leinolle, joka vastasi, että hän sähköttää välittömästi meille soutuluvan.”

Kohtaaminen merikotkan kanssa jäi Bruunin mieleen. Vuonna 1962 merikotkan tilanne oli niin kriittinen, että Bruun halusi omalla työllään edistää lajin suojelua.

Bruunin graafikon ura oli alkanut kymmenisen vuotta aiemmin.

”Piirsin kotkajulisteen. Lopulta sitä myytiin muutamassa vuodessa yli 25 000 kappaletta.”

Reilu vuosikymmen myöhemmin luontoaiheiset julisteet saivat jatkoa, kun Bruun luki saimaannorpan uhanalaisuudesta.

Hän halusi piirtää aiheesta julisteen. Sopivan mallinkin hän löysi – tosin kyse oli itämerennorpasta.

”Menin Tampereen Särkänniemen akvaarioon. Siellä norppa tuli heti lasin taakse. Välillä se kävi haukkamassa ilmaa. Näytin lopulta kuvaa norpalle ja se vastasi hymyllä – ainakin niin väittäisin.”

Bruun kävi näyttämässä piirustusta Suomen luonnon­suojeluliitolle (SLL), josta hän oli sattumoisin kuullut.

Järjestö innostui julisteesta, mutta yhdistys ei voinut lunastaa sitä itselleen. Järjestö ja taiteilija sopivat, että julistetta myydään kuuden markan hintaan ja Bruun saisi jokaisesta myydystä julisteesta yhden markan.

Juliste oli menestys, ja lopulta sitä myytiin 43 000 kappaletta viiden vuoden aikana.

Norppajulisteesta on sittemmin tullut erittäin tunnettu ja SLL:lle tärkeä tunnus. Bruun on yhä ylpeä luomuksestaan.

”Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat eläneet lapsuutensa norpan kanssa.”

Bruun kertoi työstään ja luontosuhteestaan S-ryhmän tilaisuudessa. Kaupparyhmä on omalta osaltaan halunnut elvyttää julisteperinnettä. Siksi Bruun pyydettiin suunnittelemaan julisteita tuulivoima-aiheesta.

Kuvassa tuulivoimalan siipiä kuvaavat linnunsulat. Mukana ovat kalatiiran, tikan ja haukan sulat.

Bruunia kiehtoo siipien aerodynamiikka. Jo 70 vuotta sitten hän rakensi lennokin, jonka siipien kärkiväli oli 3,5 metriä ja painoa runsaat pari kiloa.

”Lennätimme lennokkia Seurasaaren jäällä. Sen siipien kärjet nousivat ylöspäin – aivan kuten merikotkankin siipien sulat.”

Bruun myhäillee olleensa aikansa edelläkävijä.

”70 vuotta myöhemmin uusimpien liikennelentokoneiden siivet ovat ihan samanlaisia.”

Bruun on ollut tuottelias taitelija. Varsinkin suomalaiset brändiyritykset, kuten Hackman, Finnair ja Fazer, ovat tilanneet häneltä julisteita.

Muutamat vanhat työt on nyt löydetty uudelleen, kuten Hartwallille 1950-luvulla tehdyt Jaffa-julisteet.

Metsäteollisuus on ollut Bruunin suurin työllistäjä. Hän teki Finncellin vuosikirjaa yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Työn lomassa maailma tuli tutuksi, kun hän kiersi tehtaita eri puolella maailmaa.

Myös kymmenet Suomen matkailua edistävät julisteet ovat lähtöisin Bruunin kynästä. Suomen ulkoministeriö osti häneltä Forest Finland -sarjan julisteita, joita jaettiin suurlähetystöjen seinille ripustettavaksi.

Bruun kertoo, että matkat Suomessa sekä sadat tuhannet järvet ja saaret ovat innostaneet häntä.

”Suomi on maailman kaunein maa. Kyllä sen puolesta kannattaa tehdä piirustuksia.”

Bruun palkittiin 2008 Pro Finlandia -mitalilla. Taiteen Keskustoimikunta on nimittänyt hänet taitelijaprofessoriksi.

Keväällä 90 vuotta täyttänyt Bruun työskentelee edelleen kotonaan Suomenlinnassa. Kaikki piirrokset syntyvät käsin, eikä hän ole innostunut teknisistä laitteista.

”Työni on samalla harrastus. En ole voinut lopettaa sitä.”

Bruun kertoo, että julisteen suunnittelussa hän on noudattanut aina tiettyä periaatetta.

”Juliste toimii, jos katsojalle tulee hyvä mieli sen nähtyään”, hän kertoo.

Bruun on asunut Suomenlinnassa Merisotakoulun naapurissa yhdessä vaimonsa kanssa 46 vuotta.

”Piirsimme yhdessä julisteen Suomenlinnasta 1968. Silloin mietimme, että miten pääsisimme asumaan linnakesaarelle.”

Haave toteutui, ja nyt perheen koti on Suomenlinnassa, lähellä luontoa.

”Vesi on ikkunan alla. Elämme siellä lintujen kanssa.”

Juttu on ilmestynyt 9.12. Maaseudun Tulevaisuuden paperilehdessä.

Lue lisää

Energiateollisuus kritisoi luonnonsuojelulain valmistelua: "Ympäristöministeriön esitys on riittämätön tehokkaan, toimivan ja ennakoitavan lainsäädännön perusteeksi"

Näitkö puussa kotkanpesän? Pohjois-Suomessa uudesta havainnosta voi saada sadan euron palkkion

Luonnonsuojeluliitto vaatii maatalouden ympäristörahoituksen lisäystä

Aarre: Lillukan kansanomaiset nimet kuten kissanlillukka ja ämmänlitukka ovat suotta vähätteleviä – Lillukka on hyvänmakuinen marja