Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ihmiset & kulttuuri

Kotikuntansa historian kirjoittanut professori: paikallishistoriat elävät Suomessa nousukautta

Hyvinkään historiaan paneutunut Anu Lahtinen huomauttaa, että Suomen historiassa riittää monen paikkakunnan kokoisia sokeita pisteitä.
Kari Salonen
Anu Lahtinen arvosti sitä, että tilaajana toiminut Hyvinkään kaupunki antoi hänen tehdä työtä itsenäisesti ja vapaasti. ”Kaupunki halusi tutkimuksen, ei mainoslehdykkää.”

Luvassa oli verta, suolenpätkiä ja innostava kuvaus sortavaa valloittajaa vastustavasta kansasta.

Hyvinkään seudun historiaa kirjoittava Anu Lahtinen oli edennyt Suomen sotaa käsittelevään lukuun.

Tekstistä olisi pitänyt tulla karua luettavaa. Kun Venäjä valtasi Suomen 1800-luvun alussa, paikallisten tarinoiden mukaan Hyvinkäällä noustiin kapinaan uutta valtaa vastaan. Lopputulos oli synkkä.

”1900-luvun alussa oli kirjoitettu muistelmia, joiden mukaan väkeä kaatui kuin heinää”, Lahtinen kertoo.

Perehtyminen paikkakunnan hautaustietoihin kuitenkin määräsi lukuun toisenlaisen sisällön. Kirkonkirjat eivät nimittäin paljastaneet poikkeamaa normaaliaikojen kuolleisuuteen.

”En pystynyt löytämään kirkonkirjoista kuin yhden kuolleen rengin, joka mainitaan venäläisen sotilaan murhaamaksi.”

Suomen sotaan liittyvä tapaus kertoo haasteista, joita paikallishistorian kirjoittaja joutuu kohtaamaan. Kirjoittajan tulee arvioida myyttejä, jotka ovat tärkeä osa paikallista identiteettiä, mutta myös hankalasti todennettavissa.

Sankaritarinoiden vastapainona Lahtisen piti käsitellä myös arkoja asioita. Niiden tapauksessa tietoa ei ollut aiemmin ollut olemassa tai se on haluttu unohtaa.

Yksi tällainen kipupiste oli luonnollisesti sisällissota.

”Klassinen vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä tarina on, että veriteot ovat jonkin ulkopaikkakuntalaisen partion tekemiä.”

Hyvinkään tapauksessa kävi oikeastaan päinvastoin. Paikkakunnalta oli kotoisin punaisten lentävä osasto, joka omavaltaisesti terrorisoi Uuttamaata. Partion syntilistaan kuuluivat niin kotietsinnät, pidätykset kuin murhatkin.

Sotakertomusten kaltaiset tapaukset kävivät Lahtiselle, 42, tutuiksi tutkimusprosessin eri vaiheissa. Hän kirjoitti Hyvinkään seudun historiaa kolmen ja puolen vuoden ajan.

Elokuussa ilmestyvä teos Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset sai alkunsa Hyvinkään kaupunginvaltuuston aloitteesta viisi vuotta aiemmin.

”Kaupunki oli täyttämässä sata vuotta, ja se halusi ajantasaisen historiaesityksen tulevaisuuden pohjaksi.”

Työn laatijaksi valikoitui Lahtinen, jolla oli näyttöjä akateemisena historiantutkijana. Valinnassa tuskin haittasi sekään, että tutkija oli hyvinkääläinen neljännessä polvessa.

”Olen lukenut aikaisempia Hyvinkään seudun historioita jo koululaisena”, tutkija murjaisee.

Varhain alkaneelle perehtymiselle oli kirjoitustyössä tarvetta. Lahtisen mukaan paikallishistorian kirjoittaja joutuu hyödyntämään kaikkea tietoa, mitä hän eläessään oppinut.

Työssä on pitänyt tarkistella sekä koko Suomen historiaa että hyvinkääläisten arkea. Käytännössä kirjoittaja tarvitsi ymmärrystä niin poliittisesta päätöksenteosta, maanviljelystä kuin terveydenhuollosta.

”Paikallishistorian tekeminen on valtava homma. Tavallaan voisi sanoa, että olen 40 vuotta kerännyt aineistoa tämän tutkimuksen pohjaksi.”

Paikallishistorian laatiminen ei ole helppoa työtä senkään jälkeen, kun lähteet on koluttu. Tiedonhankinnan jälkeen kirjoittajan pitää päättää, mitä tietomassasta kelpuutetaan itse teokseen.

Kaikki faktat eivät voi mahtua yhteen kirjaan. Mainintoja tapahtumista, ihmisistä, yrityksistä ja yhdistyksistä riitti yli kaikkien tarpeiden.

Rajaaminen on akateemiselle tutkijalle tuttua työtä. Lahtinen on tottunut siihen, että asioita tarkastellaan perusteellisesti yhdestä näkökulmasta eikä lyhyesti kaikista mahdollisista.

”Tulkinta tekee historiateoksen. Teos perustuu olemassa olevaan tietoon, mutta tiedon tulkinta määrittää, mitä teokseen valikoituu.”

Kirjoittaja arvelee, että rajatun näkökulman valitseminen palvelee sekä kirjoittajaa että lukijaa.

”Pitää kyetä hahmottamaan suuret muutokset, jotta yksityiskohdista tulee mielekkäitä.”

Yksittäisen teeman valitseminen ei silti ollut helppoa. Itsenäisenä kuntana Hyvinkää täyttää sata vuotta, mutta jo sitä ennen paikkakunnalla on nähty niin maalaiskyliä, teollisuusyhdyskuntia, terveysmatkailua kuin urheiluinnostusta.

Lahtinen yhdisti teemoja valitsemalla painopisteeksi liikkuvuuden – niin ihmisten, tavaroiden kuin ideoiden suhteen.

”Se kuulostaa EU-jargonilta, mutta koska Hyvinkää on ollut maan- ja rautatieyhdyskunta, tuntui luontevalta käsitellä sitä paikkakuntana, jolle oli olennaista liikkuvuus ja vaihtuvuus.”

Tutkija silti tunnustaa, että tiedon pois jättäminen on vaikea päätös – varsinkin paikallishistoriikeissa.

”Monille pienet faktat ovat todella tärkeitä, kun ihmiset ovat kiinnostuneita kaikesta oman kaupunginosansa, seuransa tai vastaavan toiminnassa.”

Paikallishistoria ei ole Lahtiselle pelkästään Hyvinkään kokoinen intohimo. Hän toimii puheenjohtajana Tilaushistoriakeskuksessa, joka tukee paikallishistorioiden laatimista ja tarkistaa pyydettäessä niiden laatua.

”Yhdistys antaa ohjeita kenelle tahansa yhteydenottajalle siitä, miten paikallis- tai yrityshistoriaa kannattaa lähteä toteuttamaan.”

Lahtisen mukaan paikallishistorioita on tällä hetkellä työn alla kymmeniä. Kiinnostus kohdistuu Hyvinkään tavoin kuntiin, jotka valmistautuvat viettämään merkkivuosiaan.

”1860-luvulla ja 1900-luvun alussa perustettuihin kuntiin liittyen on nyt paljon kiinnostusta.”

Lahtinen toivoo, että historiikin laatimisesta kiinnostuneet kunnat muistavat olla ajoissa liikkeellä. Hyvinkään seudun historian matka kaupunginvaltuustosta kansiin kesti viisi vuotta.

Lisäksi hänen mukaansa kannattaa pohtia käytettävissä olevia resursseja ja kuunnella asiantuntijoita. Kaikkein tärkeimpänä pohdinnan kohteena tutkija kuitenkin alleviivaa aikatauluttamista.

”Monen paikallishistorian esipuheessa lukee rivien välissä tai suoraan se, että teos ilmestyi myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.”

Vaikka paikallishistoriat vaativatkin paljon työtä, historioitsija on iloinen niiden kysynnästä.

Lahtisen mukaan Suomen historian laajempi tuntemus hyödyttäisi niin lukijoita kuin tutkijoita.

”Suomen historiasta tunnettava kokonaiskuva perustuu aika harvojen alueiden ja aihepiirien tutkimiseen.”

Lahtinen itse ei aio laatia toista paikallishistoriaa, vaikka Hyvinkää-hankkeen parissa kerrytetty tieto tulee kulkemaan mukana muissa projekteissa.

”Tämä kokemus eletään vain kerran elämässä.”

Lue lisää

Apupaketteja sotilaille, ruokaneuvontaa lapsille... Maa- ja kotitalousnaisten historia on tarina toisten auttamisesta

Dna-testi mullisti sukututkimuksen – Ira Vihreälehto on löytänyt isoisää etsiessä 4 000 sukulaista

Punaiset vai valkoiset? Mike Pohjolan uudessa kirjassa lukija saa valita puolensa Suomen sisällissodassa

Entinen poliisijohtaja kokosi sähköisen paikallishistorian – "Himosseudun metsät ovat muuttuneet sadassa vuodessa laskettelurinteiksi ja vanhan kansakouluni ympäristössä pidetään suosittuja iskelmäfestivaaleja"