Ihmiset & kulttuuri

Lapsiasiavaltuutettu: "Digilaitteiden käytön rajoittaminen parantaa koululaisen oppimistuloksia"

Tuomas Kurttila kaipaa Suomeen vahvaa kansallista lapsipolitiikkaa ja tutkimustiedon huomioimista päätöksenteossa.
Jaana Kankaanpää
Tuomas Kurttilan mukaan Suomessa ei suhtauduta riittävän kriittisesti digilaitteiden käyttöön peruskouluissa. Hän haluaisi rajata niiden käytön minimiin alimmilla koululuokilla.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomen menestystarina on ollut tasa-arvo: samojen palvelujen tarjoaminen kaikille kansalaisille näiden kotikunnasta ja tulotasosta riippumatta.

Eräs tällainen tärkeä palvelu on ollut koulutus. 1800-luvun lopulla valtio otti kansakoulujen kautta kaikkien suomalaislasten koulutuksen hoitaakseen.

Tämän vuoksi on sopivaa, että Kurttilan, 38, toimistoa koristaa Suomen kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen taulu. Hänen luomansa kouluverkosto saattoi kaikki maan lapset saman perusopetuksen piiriin.

Nyt, Cygnaeuksen valvovan katseen alla, lapsiasiavaltuutettu on huolissaan alueellisen eriarvoisuuden kasvusta.

"Parissa vuosikymmenessä olemme harventaneet kouluverkkoa tuhansilla kouluilla. Lapsen elämää määrittää jälleen kerran se, mihin kuntaan ja perheeseen hän syntyy", Kurttila sanoo.

Hän huomauttaa, että samoja palveluja ei voida taata koko Suomeen, mikäli niistä päätetään alueellisesti.

"Toimivat, hyvät palvelut jokaiselle lapselle on sivistysvaltion merkki. Näinhän ei nyt siis ole. Tästä emme pidä valtiona riittävästi kiinni."

Ratkaisuksi lapsiasiavaltuutettu penää kansallista lapsipolitiikkaa. Tämä tarkoittaisi valtion vahvempaa ohjausta palveluiden järjestämisestä, kuten kouluverkosta.

Siten kaikki lapset saisivat samat mahdollisuudet – eivät vain ne, joiden vanhemmilla on parhaat edellytykset edistää lastensa asemaa.

"Niille lapsille, joiden taustalta taistelijaa ei löydy, tulisi yhteiskunnan olla se taistelija", Kurttila linjaa.

Eräs lasten puolesta taisteleva taho suomalaisessa yhteiskunnassa on vuodesta 2005 alkaen ollut lapsiasiavaltuutettu. Kurttila on viran toinen haltija.

Hänen edeltäjänsä Maria Kaisa Aula irtisanoutui toisen viisivuotiskautensa lopulla. Aula vetosi erotessaan työn kuormittavuuteen ja resurssien riittämättömyyteen sekä antoi ymmärtää, ettei virkaa arvosteta riittävästi.

Keväällä 2014 virassa aloittanut Kurttila ei jaa edeltäjänsä näkemystä suoraan, mutta myöntää, että työssä muutosta joutuu usein odottamaan.

"Kysymys ei ole siitä, että asiat tapahtuvat aina heti, vaan että viranomaiset ja lainsäätäjät ryhtyvät pohtimaan oikeita asioita. Tässä on vauhdittajan mahdollisuus."

Odottelun lisäksi työn sisältö kuormittaa. Kurttila kiertää viikoittain kunnissa tapaamassa lapsia ja asiantuntijoita. Hänen mukaansa se luo kuvaa siitä, missä Suomi menee.

"Kevyt tehtävä tämä ei ole. Mikään tehtävä, jossa ollaan ihmisten arkea lähellä, ei voi olla kevyt. Jos se olisi kevyt, se ei olisi tullut hoidetuksi oikealla tavalla."

Kurttilan työnkuvaan kuuluu se, että hänen pitää ottaa kantaa kaikenlaisiin lapsiin liittyviin kysymyksiin.

Aihekirjo on suuri. Haastattelun aikana hän ehtii pohtia niin alkoholipolitiikan vaikutusta lapsiin kuin maahanmuuttajataustaisten lasten asemaa.

Asiat eivät kuitenkaan nouse esille repaleisesti, vaan niitä yhdistävät samat teemat.

Yksi teemoista on huoli siitä, että aikuiset eivät ymmärrä itselle vieraita elämäntilanteita, esimerkiksi varallisuuseroja ja oppimisvaikeuksia. Erityisen huolissaan Kurttila on siitä, että tämänkaltaiset erilaisuudet ovat vieraita päättäjille.

"Eräs johtava päätöksentekijä sanoi tärkeän lapsia koskevan päätöksen jälkeen, joka oli huono päätös, että hänelle ei tullut mieleenkään katsoa asiaa tietystä näkökulmasta."

Ongelma korostuu päätöksenteossa, josta on Kurttilan mukaan tullut kiirehdittyä ja katkonaista.

"On syntynyt hankeähkymaailma, jossa valtavasti käynnistetään lyhytjänteisiä ja sirpaleisia hankkeita", Kurttila luonnehtii.

"Pitkäjänteinen valmistelutyö ja asioiden vieminen eteenpäin on Suomelle turhan vaikeaa."

Valmistelutyössä ongelmana on myös se, että saatavilla olevaa tietoa ei käytetä. Kurttila ihmettelee, että lapsia koskevat päätökset tehdään ilman heidän parissaan työskenteleviä tahoja ja niiden osaamista.

Lisäksi tieteellistä tutkimustietoa olisi saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta päättäjät eivät ole aina kiinnostuneita perehtymään siihen – ja syyttävät asiasta tutkijoita.

"Olen kokenut suurta myötähäpeää tilanteissa, joissa maailmanluokan tutkijoita laitetaan opettelemaan hissipuheita päätöksentekijöille, jotta päätöksentekijä jaksaa kuunnella", lapsiasiavaltuutettu huokaa.

"Eihän se näin voi olla. Kyllä päätöksentekijän täytyy rakentaa arkensa niin, että hän ehtii tutustua tutkimustietoon ja kuunnella tutkijoita."

Suurten teemojen käsittely näkyy myös siinä, minkä Kurttila arvioi olevan suomalaisen peruskouluopetuksen suurin uhka: esille nousee yksittäisten hankkeiden sijaan kokonainen ajattelutapa.

"Me emme ymmärrä, keitä lapsemme ovat ja mitkä heidän tärkeimmät tarpeensa ovat."

Ymmärtämättömyyden esimerkiksi nousevat mobiililaitteet. Kouluvuoden alkaessa Kurttila vetosi Savon Sanomissa, että laitteiden käyttö rajattaisiin ensimmäisinä kouluvuosina minimiin.

Hän arvioi, että Suomessa ei olla riittävän kriittisiä digilaitteiden suhteen.

"On kansainvälisiä tutkimuksia siitä, että koulut, joissa on rajattu mobiililaitteiden käyttöä, on paremmat oppimistulokset kuin siellä, missä laitteilla on vapaa käyttöoikeus."

Kurttilan mukaan digilaitteiden käyttö totuttaa lyhytjänteisyyteen ja pirstaloi ajattelua. Hän viittaa suomalaisen Alkuportaat-hankkeen tutkimustulokseen, jonka mukaan läsnä oleva opettaja on koululaiselle oppimateriaaleja suurempi tuki.

"Jos rauhoitamme lapsen arkea sekä luomme opettajalle edellytyksiä tuntea lapsi ja olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa, voimme parantaa oppimista", hän uskoo.

Konkreettista vuorovaikutusta lasten kanssa tarvitaan opettajien lisäksi vanhemmilta. Kurttila kertoo käyttävänsä mahdollisimman vähän koulujen Wilma-järjestelmää. Hänen mukaansa se kuormittaa turhaan niin vanhempia, lapsia kuin opettajia.

"Toivon, että lapsi kertoo itse saamastaan palautteesta ja että minulla on aikaa kuunnella, miten koulupäivä on mennyt."

Kun vasta-alkanut kouluvuosi päättyy, Kurttilalla on virkakautta jäljellä vuosi. Vaikka kausi lähestyy loppuaan ja hän on ollut tehtävään tyytyväinen, lapsiasiavaltuutettu ei vielä kommentoi, haluaisiko hän jatkaa virassa toisenkin kauden.

"Tehtävä hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista päivä kerrallaan, ja kaikki siitä eteenpäin on spekulaatiota."

Toisin sanoen: pohdiskelu jatkuu tämänkin asian parissa.

"Pöytä on hyvin kohdillaan. En osaa vielä tosin arvioida, tarkoittaako se sitä, että on aika lähteä vai hyvä jatkaa."

Lue lisää peruskoulujen kehityksestä:

Liisa Keltikangas-Järvisen vieraskolumni: Peruskoulun tasa-arvoisuus on nyt karkaamassa

Lue lisää