Ihmiset & kulttuuri

Martti Suosalo: ”Silloin tajusin, miltä tuntuu olla pelokas ihminen, jota kaikki pelkäävät"

Ihmiset & kulttuuri 04.09.2016

Näyttelijäkonkari löysi mallin mielisairaan rooliin lapsuudestaan.


Sanne Katainen
Puotilan venesatamassa kaloja piti hetken etsiä. MT:n ongintasarjan päättävässä haastattelussa Suosalo sai saaliiksi laiturilta 18-senttisen ahvenen.

Näyttelijä Martti Suosalolla on takanaan mökkeilykesä. Nyt hän on siirtynyt haistelemaan arkea.

”Olen oppinut, etten aloita töitä kertarysäyksellä.”

Vauhdista huolimatta Suosalolla on meneillään välivuosi: hän ei harjoittele mitään uutta.

Se helpottaa, sillä harjoittelu vie eniten energiaa.

Vaikka maailma on täynnä tarinoita ammennettavaksi, näyttelijän on lopulta löydettävä kaikki itsestään.

Kalteva Torni -elokuvassa Suosalo näytteli skitsofreniaa sairastavaa miestä. Päästäkseen sisälle rooliin hän meni tapaamaan mielenterveyskuntoutujia. Suosalo seurasi pakkoliikkeitä ja arkaa, katsetta väistelevää naista. Ja ymmärsi, ettei voi ruveta matkimaan heitä.

”Mietin, milloin olen ollut vastaavassa tilassa.”

Vastaus löytyi lapsuuden valokuvista: viisivuotias Suosalo katseli maailmaa suu apposen auki. Eikä ollut hämmennyksensä keskellä tietoinen siitä, miltä näytti.

Suosalo sukelsi uuteen rooliinsa.

Firenzessä elokuvassa myös näytelleelle Siiri-tyttärelle piti saada aurinkolasit. Tytär oli tottunut siihen, että isi on koko kuvauspäivän hullu. Housut oli vedetty kohti kainaloita, kasvoilta paistoi viisivuotiaan Suosalon ällistynyt tuijotus.

He lähtivät optikkoliikkeelle hakemaan laseja. Henkilökunta veti portilla rautaristikon kiinni Suosalon ja Siirin naaman edestä.

”Silloin tajusin, miltä tuntuu olla pelokas ihminen, jota kaikki pelkäävät.”

Teatteri ei ole taidemuodoista helpoin. Tunteeko lavalla, pitääkö yleisö esityksestä vai ei? Tykkääminen ei ole Suosalon mukaan keskeistä. Sen sijaan hän aistii, onko yleisö etu- vai takakenossa – onko esitys kiinnostava.

”Energian vaistoaa. Lämmitän itseni fyysisesti ja henkisesti ja energian pitäisi lähteä virtaamaan katsomoon.”

Teatteri on aina herättänyt suuria tunteita. Suosalo vertaa teatteria virtalähteeseen. Katsomosta ei tarvitse lähteä aina hyvällä fiiliksellä, vaan latautuneena. ”Tärkeintä on, ettei teatteri ole falskia.”

Nuorista näyttelijöistä Suosalo ihailee esimerkiksi Hymyilevä mies -elokuvan pääosan esittäjää, Jarkko Lahtea.

”Ihailin suuresti hänen esitystään ja ylipäätään nuoria: heissä on vielä energiaa ja uskoa asioihin. Vanhemmista ihailen Seela Sellaa: hän jaksaa kuin pikkulapsi.”

Inspiraation lähde Suosalolle on valokuvaaja Ismo Höltön maaseutua ihmisiä kuvaava teos ”Pääosassa ihminen.”

Kuvat auttavat näyttelijää löytämään esimerkiksi maatilan isännän olemuksen.

”Fyysistä työtä ikänsä tehneen ruumis on aivan erilainen, kuin punttisalilla käyneen”, Suosalo vertaa.

”Salilla käyvällä saattaa olla suuret lihakset, mutta kädet ovat aivan mitättömät ja verettömät. Maatilan isäntä voi olla sitkaan laiha, mutta käsistä näkee heti, että niissä on ruutia ja puristusvoimaa.”

Toisen muottiin taipuminen voi olla jopa vaarallista. Kun Suosalo otti rooliin isänsä kävelytyylin, polvesta pamahti kierukka.

Entä millä eleillä voisi vangita Suosalon olemuksen?

”Ensin pitää selvittää, mitkä ovat minun kulttuurivammani”, hän haastaa.

Suosalo katsahtaa rinteessä olevaa, vääntynyttä koivua. Kuten koivua vääntävät valo, kuivuus ja tuulet, ihminenkin vääntyy elämän muovaamana sinne tänne. ”Olemme liikkeessä olevia kasveja”, Suosalo sanoo ja asettelee kämmenensä samaan asentoon kuin metsureilla.

Intuitio on konkarinäyttelijälle tärkeä apuväline. Hyvässä flowssa Suosalosta tuntuu, kuin hän katselisi itseään ulkopuolelta.

Harjoittelu vie pitkälle, mutta lopulta tarvitaan vielä Ihme. Se, mitä ei itsekään ymmärrä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT