Ihmiset & kulttuuri

"Mie lähen työleirille!" – vanhukset virkistyvät maatilan perhehoidossa

Ihmiset & kulttuuri 04.02.2017

Ikäihmisten perhehoito tuo maatilalle lisätuloja, säästää kunnan menoja sekä karkottaa vanhusten yksinäisyyttä.


Lari Lievonen
Kiteeläiset Kyllikki Väkeväinen (vas.), Lea Ellonen ja Mirjam Tyynelä viettävät perhehoidossa viikon rupeaman.
Kiteeläiset Kyllikki Väkeväinen (vas.), Lea Ellonen ja Mirjam Tyynelä viettävät perhehoidossa viikon rupeaman.
Lari Lievonen
Arja Koposen ja Tauno Havurinteen taloon rakennettiin perhehoitotoiminnan takia luiska, jota pitkin pääsee kulkemaan rollaattorilla ja pyörätuolilla.
Arja Koposen ja Tauno Havurinteen taloon rakennettiin perhehoitotoiminnan takia luiska, jota pitkin pääsee kulkemaan rollaattorilla ja pyörätuolilla.

"Sanoin kotisairaanhoitajille, että mie lähen taas sinne työleirille", kertoo kiteeläinen Lea Ellonen silmät nauratellen sohvalla Kiteenlahden kylällä Pohjois-Karjalassa.

Lea on tullut jälleen viikoksi Arja Koposen ja Tauno Havurinteen maatilalle perhehoitoon. Matkaa Kiteen keskustaan on parisenkymmentä kilometriä.

Lea korostaa, että työleiri on tietysti vitsi, vaikka kesällä muutama heinäseiväs takapihalle näytiksi koottiinkin ja välillä kuoritaan yhdessä perunoita lounasta varten.

Ajatus perhehoidosta syttyi, kun Arja Koponen näki lehdessä ilmoituksen Kiteen evankelisen opiston järjestämästä koulutuksesta vuonna 2013.

Lähihoitajaksi neljä vuotta aiemmin valmistunut Arja oli tuolloin vuorotteluvapaalla. Työnteko oli hänen mukaansa ollut aika hektistä, ja työmatkaakin palvelutaloon Tuupovaaraan kertyi tunti suuntaansa.

Perhehoito alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

"Tykkään olla kotona, ja tässä saa tehdä rauhassa työtään. Halusin olla avuksi myös tilalla, sillä vaikka karja on pieni, käsin tekemistä on paljon", Arja kertoo.

Tauno vastasi ideaan, että kokeillaan. Saman vuoden 2013 toukokuussa heille tuli ensimmäinen vanhus viikon pätkälle.

Noin 120 neliön talossa levennettiin vessan oviaukkoa ja lisättiin tukikahvoja. Lisäksi ulos rakennettiin ramppiluiska, jota myöten pääsee kulkemaan rollaattorilla ja pyörätuolilla. Perhehoitoa aloittaessa saa käynnistämistukea pieniä remontteja varten.

Osa-aikaisen hoidon tarjoaminen oli Arjasta ja Taunosta paras ratkaisu. Heillä on vanhuksia yleensä ensimmäisenä sekä viimeisenä viikkona kuukaudesta.

Tilalla on 13 lehmää, ja työt navetassa sekä kodin puolella sujuvat yhteispelillä. Tauno voi esimerkiksi aloittaa ruuanlaiton yhdessä perhehoitoon tulleiden kanssa, ja Arja on sen ajan navetassa, ja sitten vaihdetaan.

"Tämä työ onnistuu, kun molemmat ovat siihen sitoutuneet", Tauno arvioi.

Laki ei vaadi perhehoitoon ryhtyviltä terveydenhuoltoalan koulutusta, mutta edellytyksenä on ennakkovalmennuksen käyminen ja tietty soveltuvuus tehtävään.

Maatiloille hoivatyö sopii Arjan mukaan hyvin, koska yhdistävänä tekijänä on sitovuus – tosin jaksamisesta ja vapaa-ajastakin on huolehdittava.

"Tärkeintä on, että on tähän työhön kiinnostusta ja on kyky havainnoida ja huomata."

Taunon mukaan ikäihmisten hoidossa on ollut yllätyksiäkin, kuten se, miten monella tapaa muistisairaus voi vaikuttaa.

"Karkailevia vanhuksia ei meillä voi olla, koska maatilalla on tiettyjä vaaranpaikkoja. Oman jaksamisen takia on tärkeää myös se, että saamme itsekin nukkua yöt. Yleisesti ottaen hyvin on mennyt", Arja kertoo.

Hänestä Kiteellä on perhehoitajille hyvä tukiverkosto.

"Päivystävään sairaanhoitajaan on mahdollista ottaa yhteyttä aamusta iltaan ja kysyä häneltä neuvoa. Samoin Kiteen evankelinen kansanopisto huolehtii lisäkoulutuksesta toiveiden ja tarpeiden mukaan."

Ikäihmisten perhehoidosta maatilalla kerrotaan lisää MT:n Viikonvaihde-liitteessä 3.2.

Lue myös:

Perhehoidon buumi kasvaa – maatiloilla oma saumansa

Luonto voimaannuttaa maatilan perhehoidossa

Hoivamaatila lääkitsee työllä ja ulkoilulla

Palkittu hoivalammastila: Pitkään laitoksissa olleille ihmisille tarjotaan jotakin uutta

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT