Ihmiset & kulttuuri

Pääkaupunkiseudun kasvatista varttui kovettu karjatalousnainen

Ihmiset & kulttuuri 27.11.2016

Erika Koivumäki pääsi lapsena tutustumaan maatalouslomittajan työhön. Se teki lähtemättömän vaikutuksen.


Jussi Partanen
Erika Koivumäki hoitaa kotitilallaan lihakarjaa.

Sängystä ylös kello neljä aamulla, navettavaatteet päälle ja lypsylle. Tämä oli Vantaan Myyrmäessä syntyneelle ja kasvaneelle koulutytölle sellainen elämys, että hän myöhemmin vängällä hakeutui maatalousalan koulutukseen ja töihin.

”Setäni vaimo Johanna oli maatalouslomittaja Pohjois-Karjalassa ja sain mennä hänen mukanaan navettatöihin. Lypsystä aamutuimaan jäi sellainen kokemus, että tätä työtä haluan tehdä”, kertoo nykyinen lihakarjatilan emäntä Erika Koivumäki.

Hän asuu Sastamalassa, Pirkanmaan ja Satakunnan rajaseuduilla – Vantaan kadut hän jätti heti peruskoulun jälkeen.

”Kaikki aina ihmettelevät, miksi joku vantaalainen lähtee maatalousalalle. Tapaan sanoa, että sinne menee maalta niin paljon väkeä, niin pitäähän jonkun tasapainottaa tilannetta.”

Jälkikäteen Koivumäki arvelee tunteneensa aina olonsa vähän vieraaksi kaupungissa.

”Olin kuin väärään paikkaan syntynyt.”

Ystäviäkään hänelle ei ole synnyinseudulta juuri jäänyt, vaikka yksinäinen hän ei lapsena tai nuorena ollut.

”Vantaan kavereita eivät kiinnostaneet pätkän vertaa ne asiat, joista itse olin innostunut.”

Koivumäki oli innostunut eläimistä. Hän vietti kesälomilla aikaa sedän perheen luona Joensuussa ja pääsi siellä hoitamaan hevosia.

”Viidesluokkalaisena ilmoitin äidilleni ryhtyväni aikuisena maatalouslomittajaksi.”

Äiti arveli lapsen mielen muuttuvan vuosien kuluessa, mutta toisin kävi. Peruskoulun jälkeen Koivumäki lähti Osaran maatalousoppilaitokseen Hämeenkyröön. Siitä alkoi hänen maatalousammattilaisen uransa.

Maatalouslomittajaa Koivumäestä ei kuitenkaan tullut. Opintojen aikana kävi ilmi, etteivät hänen polvensa tulisi kestämään vakituista lomittajan työtä.

”Piti lähteä opiskelemaan lisää. Valmistuin 2006 agrologiksi Ilmajoelta.”

Opintojen jälkeen hän teki vuoden pituisen paluun pääkaupunkiseudulle ja työskenteli vakuutuskorvauskäsittelijänä Espoossa. Veri veti kuitenkin kenttätöihin ja kun avautui mahdollisuus päästä johtavan lomittajan sijaiseksi Mouhijärvelle, Koivumäki tarttui tehtävään mielihyvin.

Työn kautta hän tutustui vuonna 2009 tulevaan aviomieheensä, sastamalalaiseen Janne Koivumäkeen, joka oli paria vuotta aikaisemmin käynnistänyt emolehmätuotannon kotitilallaan.

Koivumäen tila on siitä erikoinen kotieläintila, että kumpikaan yrittäjistä ei jatka vanhempiensa työtä. Jannen isä työskenteli peltiseppänä ja äiti keittäjänä. Erikan vanhemmat ovat molemmat keittiöalalla.

”Jannen kotitilalla maata on viljelty pienessä mittakaavassa. Janne otti eläimet vuonna 2007. Meillä on 140 hehtaaria viljelyksessä ja melkein kaikki on vuokramaata.”

Koivumäkien viimeisin pihattonavetan laajennus valmistui viime kesänä. Eläimiä on nyt 180, ja sillä määrällä he aikovat toistaiseksi tulla toimeen.

Erika on tähän asti käynyt töissä lomituspalveluissa ja Janne aloitti viime syksynä koulukyytien ajon, joka sopii lihakarjayrittäjän sivutyöksi hyvin.

”Kevät ja syksy ovat vähän hankalia, mutta järjestelemällä niistä selvitään. Sivutyön tekeminen olisi huomattavasti hankalampaa lypsykarjan kanssa.”

Koivumäet uskovat maatalouden elättävän heitä vielä tulevaisuudessakin, ja jos eläimistä jostain syystä jouduttaisiin luopumaan, he menisivät muualla töihin.

”En usko, että sellaista tilannetta tulisi, ettei mihinkään pääsisi töihin, mutta ei maatalous Suomesta lopu: eivät ne toukkafarmit ole vielä kauheasti läpi lyöneet.”

Erika Koivumäki on ollut tänä vuonna MTK Satakunnan nuorten valiokunnan puheenjohtajana ja hän aloitti vuoden alussa myös liiton hallituksen jäsenenä. Hän kokee saaneensa luottamustehtävistä valtavan paljon: tietoa, ystäviä ja valtakunnallisen verkoston.

”Se vain harmittaa, että olen herännyt tähän hommaan liian myöhään.”

Hän toivoo, että MTK:n markkinointia nuorille kehitettäisiin, jotta maakunnista saataisiin nykyistä enemmän nuoria liikkeelle.

Vaikka luottamustehtävät kiinnostavat, politiikkaan Koivumäki ei ole innostunut lähtemään.

”Ehkä se on sellainen sota, johon en lähtisi. Kohtuus kaikessa. Ei ole hyvä, jos tekee jokaista vähän eikä kunnolla mitään.”

MTK:n vaikuttamistyöhön hän toivoo lisää ennakkoluulotonta vuoropuhelua etenkin sellaisten päättäjien kanssa, joille maatalous ei ole tuttua.

Tänä syksynä vihreiden helsinkiläinen kansanedustaja Antero Vartia kävi Koivumäen tilalla tutustumassa.

”Sellaisia keskusteluja tarvitaan lisää. Ne ovat todella antoisia”, Koivumäki sanoo.

”Meitä tuottajia ei auta yhtään se, jos maanviljelijä-kansanedustaja tulee tiloille käymään. Vuoropuheluun pitää uskaltaa lähteä niiden kanssa, jotka eivät alaa tunne.”

100 LUKIJAA: Erika Koivumäki

Asuinpaikka: Sastamala

Ikä: 33 vuotta

Missä ja millä luet MT:tä? Luen paperilehteä kotona ja jonkin verran digiversiota.

Mitä teet lehdelle lukemisen jälkeen? Se menee appivanhemmille luettavaksi.

Parasta ja parannettavaa lehdessä? Lehti on ajan hermolla ja siinä on muutakin kuin maatalousasiaa. Teemat ovat hyviä. Tv-ohjelmilla ei oikein ole virkaa, niitä ei meillä tarvita.