Ihmiset & kulttuuri

Pelottaako, että tulee matkasynnytys? – Lue Lapin äitien kokemuksia

Entä jos en ehdi sairaalaan asti, miettii jokainen äiti, joka asuu kaukana synnytyssairaalasta. Lapin ja Kainuun äidit asuvat. Kantrin juttu Pitkä matka maailmaan vuodelta 2011 kertoo heidän kokemuksistaan.
Ville-Petteri Määttä
Kun synnytysosastot harvenevat, moni odottava äiti jännittää, ehtiikö ajoissa synnyttämään.

Kittilän terveyskeskuksessa on rauhallinen tunnelma pääsiäisen jälkeisenä tiistaina. Sanna Paksuniemi on tullut Saija Jauhojärven vastaanotolle. Raskausviikkoja on takana 38 ja lapsia ennestään neljä.

”Onko ollut supistuksia?” Saija kysyy ja Sanna puuskahtaa, että on! ”On ollu huomattavasti kovempia, välillä säännöllisempiä. Perjantai-iltana oli jo sellanen olo, että joko nyt pittää.”

Käydään läpi normaalit kysymykset, verenpaineet, hemoglobiinit, syömiset ja turvotukset. Sitten Sanna panee pitkäkseen tutkimuspöydälle ja Saija kuulostelee vauvan vointia. ”Kyllä tämä heiluu vielä. Ei ole kauhean iso.”

Sannan kolme vanhinta lasta on syntynyt reilusti etuajassa, mutta neljäs tuli neljä päivää lasketun ajan jälkeen. Kaikki synnytykset ovat kestäneet useita tunteja, joten Sannaa ei ihmeemmin jännitä. Hoitoalan ammattilaisena hän tietää, että aina voi sattua jotain, kestipä matka sairaalaan varttitunnin tai kaksi tuntia.

Sanna on soittanut joka kerta synnytysajan koittaessa ambulanssin ja matkustanut 150 kilometrin matkan Kittilästä Rovaniemelle kaveri tukenaan. Perille on ehditty – myös kolmannen lapsen syntyessä, jolloin lapsivesi meni kotona ja lapsi oli perätilassa. Silloin Sannaa jännitti etukäteen, koska lääkäri oli sanonut, että perätilasta huolimatta lapsi pitää synnyttää.

”Että jos se lähtee välillä syntymään, niin mitä sitten. Mutta supistuksia ei tullut ja Rovaniemellä päädyttiin sitten sektioon.”

Kittilän kätilöt Saija Jauhojärvi ja Eija Takalokastari antavat odottaville äideille omat puhelinnumeronsa, jotta nämä voivat soittaa kätilölle myös virka-ajan ulkopuolella, jos tuntuu siltä, että synnytys on alkamassa.

”Rohkaisemme äitejä soittamaan, jos vähänkin epäilyttää. Ei kannata odottaa viime hetkeen, vaan ajoissa valmistautua matkalle. Ei ole häpeä käydä kokeilemassa matkaa. Osa saattaa mennä jo ensimmäisistä merkeistä Rovaniemelle sukulaisten luo valmiiksi odottamaan”, Saija kertoo.

Saijalle tuli viime vuonna kahdeksan synnytyssaattoa ja Eijalle saman verran. Ambulanssikeikka kestää nelisen tuntia edestakaisin raportteineen, ja useimmiten se osuu työajan ulkopuolelle.

”Mikä siinä onkin, että synnytykset tuppaavat alkamaan aamuyöstä? Kahden, kolmen maissa tuntuu olevan paras aika lähteä reissuun. Vuodesta 2006 lähtien taitaa olla vain kaksi saattoa osunut virka-aikaan”, Saija naurahtaa. Ja vaikka keikka on aamuyöllä, niin kahdeksaksi kätilö menee töihin neuvolaan.

Marika Paksuniemi makaa kyljellään Eija Takalokastarin vastaanotolla. Marikan laskettu aika oli jo kolme päivää sitten ja raskaus on neljäs. Edelliset lapset ovat syntyneet 41. viikolla, ja samaa aikaa veikkaa Eija-kätilö nytkin.

Vauvan sydän tykyttää doppler-laitteella kuunneltaessa niin tiuhaan, että Eija ottaa vielä sydänäänikäyrän. Marika saa vatsansa ympärille vyön ja kuuntelulaitteet.

Marika on mennyt sairaalaan aiemmilla kerroilla miehensä kanssa omalla autolla. ”Kyllähän se joka kerta jännittää, että kerkiääkö tai tulleeko mittään erikoista.”

Eija Takalokastari vahvistaa, ettei ole tavannut yhtään sellaista raskaana olevaa naista, joka sanoisi, että kiva asua täällä Kittilässä synnytyksen lähestyessä.

”Matkasynnytys on aina riski. Ambulanssi on pieni tila, ja sitä on aika lailla yksin tuolla matkalla. Kyllähän se synnytys hätätapauksessa onnistuu, ja autossa on synnytyspakki, mutta esimerkiksi kivunlievitykseen ei ole mitään mahdollisuutta. Siksi teemme kaikkemme, ettei matkalla tarvitsisi kenenkään synnyttää.”

Niinpä kätilöt valmentavat äitejä neuvolassa niin, että nämä osaisivat lähteä heti, kun tuntevat ensimmäiset merkit. ”Ei ole äidillekään kiva kiireellä ja kipeänä matkustaa. Jos asuu vielä kauempana kuin tässä kirkolla, niin matkaa voi kertyä useita tunteja.”

Eija Takalokastarilla on varma näkemys myös kotisynnytyksiin. ”Niitä ei ole eikä tule. Ei tosin ole kukaan edes kysynyt.”

Vielä 1980-luvulla Kittilän terveyskeskuksessa oli synnytysosasto. ”Sen lopettaminen oli vaikea päätös. Mutta hyvin olemme saaneet äidit ohjatuksi, että kaikki haluavat Rovaniemelle synnyttämään, missä on leikkaussalit ja turvallisuus kunnossa.”

Joskus on väläytelty jopa Rovaniemen synnytysosaston lakkauttamista, mutta se tuntuisi kittiläläisistä ihan mahdottomalta. Pitäisi lähteä Ouluun asti. Sehän olisi sama kuin helsinkiläiset pantaisiin myös Ouluun synnyttämään. Joku järki pitää olla keskittämisessäkin.

Muoniossa syntyy noin 25 lasta vuodessa, ja joka vuosi pari, kolme äitiä synnyttää vauvan matkan varrella.

Jos synnytys alkaa virka-aikana, äiti saa ambulanssiin turvakseen oman neuvolan terveydenhoitajan, ja virka-ajan ulkopuolella kyytiin otetaan kätilö matkan varrelta Kittilästä.

”Koitetaan turvata, että kaikki menee hyvin”, kätilö Outi Palojoensuu vakuuttaa. ”Kyllähän pitkä matka tulee puheeksi joka kerta neuvolassa, mutta tämän perän äidit ovat sitkeitä sissejä. Eivät vähästä säikähdä.”

”Jos synnytys etenee ambulanssissa loppuvaiheeseen, sanon kaverille, että auto seis. Pysähdytään lähimmälle parkkipaikalle tai sopivaan paikkaan ja kuski tulee auttamaan. Useimmat kuskit ovat sairaanhoitajia.”

Palojoensuu on työskennellyt kuusi vuotta Muoniossa terveydenhoitajana ja sitä ennen 20 vuotta osastolla ja hoitanut sinä aikana lukuisia matkasynnytyksiä. Pääosin kaikki ovat menneet hyvin, vaikka joskus täytyy pitää vauhtia.

”Yksi äiti synnytti joulun tienoilla. Edellinen lapsi oli syntynyt ambulanssiin, ja nyt isä lähti tuomaan autolla ja ambulanssi ajoi vastaan. Terveysasemalla meitä oli legioona odottamassa.”

Terveydenhoitaja Pirjo Stoor Enontekiön Hetan neuvolasta on myös saattanut matkaan monta synnyttäjää parinkymmenen vuoden varrella.

”Meiltä menee kolme, neljä tuntia sairaalaan ja se on pitkä aika, jos jotain tapahtuu. Matkasynnytykseen on varauduttava.”

Stoorin mukaan moni kysyy, eikö äiti voisi mennä Rovaniemelle potilashotelliin odottamaan synnytyksen alkamista. ”Siihen voi kuitenkin mennä monta viikkoa. Meillä on paljon kolmannen, jopa viidennen lapsen odottajia. Ei se ole niin yksinkertaista, että äiti vain lähtee ja kotiväki jää.”

Karesuvannon terveydenhoitaja Paula Keski-Kujala kertoo, että alueella on aloitettu yhteistyö Norjan kanssa. Kilpisjärven synnyttäjä voi saada maksusitoumuksen Tromssan sairaalaan, jonne on vain 150 kilometriä, kun Rovaniemelle on peräti 450 kilometriä.

Keski-Kujala on itse synnyttänyt esikoisensa ambulanssissa matkalla sairaalaan. ”Kyllä päässä pyörähti välillä, että tässäkö minä ammatti-ihmisenä nyt olen, ja vähän pelottikin, mutta yllättävän hyvät muistot siitä jäi. Oli tuttu kätilö ja hänen viimeinen synnytyksensä ennen eläkkeelle jäämistä.”

Lue lisää

Viitteitä koronavauvabuumista alkaa hiljalleen näkyä – Husin synnytyssaleissa valmistaudutaan kiireiseen maaliskuuhun

Alatiesynnytyksessä lapsi saa terveellisen valikoiman äidin suolistobakteereita - keisarileikkauksella syntyneelle annettu ulostesiirre tekee saman asian

Pienten synnytysyksiköiden puolestapuhuja vietti mieleenpainuvia öitä synnyttäjien tukena Norjassa – vuoristotiet kävivät tutuiksi, ja veneeseenkin piti liftata

Tarkkaamossa oli kaksi ruutua: toisessa näkyivät liekehtivät pilvenpiirtäjät, toisessa vauvan sydänkäyrä – tällaiseen maailmaan lapsi oli tulossa