Ihmiset & kulttuuri

Rymättylän Meriteatterin perustaja löytää tarinoita mökkikylänsä historiasta

Ihmiset & kulttuuri 08.07.2017 Naantali

Anni Mikkelsson perusti viisi kesää sitten teatterin Turun saaristoon mökkinsä lähelle. Merimaisemissa hän tarkastelee nykypäivää menneisyyteen katsoen.


Lari Lievonen
Meriteatteri aloittaa viidennen esityskesän Naantalissa sijaitsevassa Röölän kylässä. Taiteellinen johtaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja Anni Mikkelsson on tarinankertojana kiinnostunut merestä ja menneisyydestä. "Vanhat virheet pitäisi käsitellä, ettei niitä tehtäisi uudestaan."

Alussa oli mökki.

Anni Mikkelssonin, 30, isovanhemmat olivat rakentaneet kesämökin Rymättylään 1950-luvulla. Paikasta muodostui perheelle tärkeä, ja Mikkelsson kertoo viettäneensä kesänsä siellä niin kauan kuin kykenee muistamaan.

"Olen ollut täällä aina", hän kertoo.

"Akut latautuvat, kun menen rantaan ja katson merelle. Nautin Rymättylässä korkeuseroista, eli täällä on meren lisäksi korkeita mäkiä."

Mikkelssonit eivät saapuneet alueelle yksin. Mökki sijaitsee lähellä Röölän satamaa, jossa aloitettiin sillinjalostus mökin rakentamisen aikoihin.

Perheen kesäparatiisin kupeeseen kehittyi Suomen sillipitäjä. Röölän laituriin purjehti aluksia, joiden saaliin seilorit ja sillitehtaan naiset käsittelivät suomalaisten ruokapöytiin.

Anni Mikkelsson ei ole itse saanut kokea kylän kukoistuksen päiviä. Hänen elinaikanaan sillitehdas ajettiin hiljalleen alas, kunnes se sulki ovensa lopullisesti 2014.

Alueen hiljenemisen myötä sataman yhteysalus lopetti liikennöinnin. Kesäasukkaan lapsuudesta tutut ruokakaupat sulkivat ovensa. Röölä vaikutti autioituvan, mikä ei ilahduttanut nuorta taitelijaa.

"Syntyi ajatus, että haluaisin tehdä jotain itse ja elävöittää aluetta."

Mikkelsson myöntää suoraan, että mukana oli myös henkilökohtaista mukavuudenhalua.

"Alun perin se lähti ajatuksesta olla mahdollisimman paljon mulle rakkaassa ja tärkeässä Rymättylässä", hän naurahtaa raikuvasti.

Muodon halulle antoi teatteri. Ilmaisupainotteisen Kallion lukion käynyt ja teatteritieteitä opiskellut Mikkelsson perusti kesäisin toimivan Meriteatterin ja ryhtyi sen taiteelliseksi johtajaksi, ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi.

Teatterille löytyi tila entisestä sillitehtaasta. Tehtaan luonnonkylmävarastona toiminut huone tyhjennettiin ja puhdistettiin. 75 katsojaa vetävä sali sopi erinomaisesti suunniteltuun näytelmään, jonka innoituksena toimi alueen historia ja rööläläisten kokemukset. Niiden jäljittäminen oli kuin salapoliisityötä.

"Haastattelin paikallisia ihmisiä, jolloin yksi tarina johti aina toiseen."

Nelihenkinen työryhmä kykeni valmistelemaan ensimmäisen esityksen nopeasti. Syynä oli se, että nelikko vietti kaiken ajan yhdessä asuen Mikkelssonin perheen mökissä.

"Koimme, että siten syntyi jotain poikkeuksellista. Asuimme yhdessä, työskentelimme yhdessä ja matkustimme joka päivä veneellä mökiltä teatterille harjoituksiin."

Työskentelymuoto sopi yhteen käsikirjoittaja-ohjaajan luomisprosessin kanssa.

"Taiteen teko ainakin itselleni kuin kutomista. Teatteria tehdessä kutoutuvat yhteen kuulemani tarinat, oma henkilöhistoriani ja näyttelijöiden mielet. Aika usein teoksissani ei lopulta tiedä, milloin oma tarinani loppuu ja milloin jonkun muun alkaa."

Myöhemmin tekijöitä on tullut lisää. Vuosien varrella Meriteatterissa on ahertanut yhteensä 16 henkilöä.

"Moni sisämaan kasvatti on solminut elämän mittaisen suhteen meren kanssa", taiteilija toteaa hymyillen.

Meriteatterissa on tehty viisi näytelmää: rööläläisten tarinoita kertova Lähtö-trilogia, koko perheen meriseikkailu Kapteeni Aalto ja Villi Silli sekä ympäristöteemainen Maailman meri. Näytelmien tarinoita yhdistää luontevasti meri.

Vesimaisema on Mikkelssonille tuttu näky jo lapsuudesta, sillä hän on syntyjään Nastolasta, Järvi-Suomesta. Meri on kuitenkin synnyinseutujen järviä vetovoimaisempi.

"Meri on aina vesireitti toisen luo. Jos lähden merelle, voin päästä mihin tahansa maailmassa."

Meri ja Röölän satama ovat käsikirjoittajalle aarreaitta. Taiteellinen johtaja ei pelkää, että alueen tarinat loppuisivat kesken. Hän huomauttaa, että Hella Wuolijoki sijoitti fiktiiviseen Niskavuoreen monipuolisen, viisiosaisen näytelmäsarjan.

Meriteatterinkin seuraavaa näytelmää on ideoitu. Mikkelsson on kiinnostunut koivistolaisten historiasta.

"Viipurin läheltä Koivistosta tuli paljon evakkoja Rymättylään. Mielestäni olisi kiehtovaa tarkastella heidän sopeutumistaan tänne. Myös heille pääelinkeino oli kalastus, ja he toivat sikäläisiä kalastusmenetelmiä tänne."

Meri ei ole ainoa teoksia yhdistävä teema. Mikkelsson haluaa teoksillaan herättää ajatuksia menneen ja nykypäivän välisestä suhteesta.

"Luonteelleni on ollut tyypillistä mennä eteenpäin kulkemalla takaperin, eli pohtia, miten mennyt vaikuttaa nykypäivään", hän luonnehtii.

"Kun ymmärrät, mistä tulet, ja tunnet historiaa, voit ymmärtää paremmin yhteiskunnallisia muutoksia koko maailmassa."

Omien juurien pohdiskelu ja ihmiselämän tarkastelu puhuttelevat katsojia muuallakin kuin Rymättylässä. Röölän-näytösten lisäksi Meriteatteri järjestää vierailuesityksiä ympäri Suomen.

Uusinta esitystä, Maailman merta, esitettiin alkukesällä Helsingissä. Teos sai lämpimän vastaanoton, ja muillakin kiertueilla yleisö on samaistunut rymättyläläisiin paikallistarinoihin.

"Ihmiset löytävät henkilökohtaisista aiheista tarttumapintaa, vaikka heillä ei olisi mitään kokemusta kalastuksesta tai merestä. Kun jokin on tarpeeksi henkilökohtaista, siitä voi aueta koko maailma."

Teosten vetovoimasta kertoo, että yleisöä saapuu Naantaliin ympäri Suomen. Heinäkuussa Maailman meri saa Röölän ensi-iltansa, ja Meriteatteri odottaa katsomonsa täyttyvän jälleen.

"Moni sanoo, että Röölään tulemisesta on tullut jo perinne. Viime vuonna, jolloin esitimme kaikki siihenastiset tuotantomme, eräs pariskunta tuli Savonlinnan oopperajuhlien sijaan tänne."

Toiminta on myös aktivoinut Röölää: teatterin vieressä toimii kesän ajan ruokakauppa, jonka kyljessä olevassa ravintolassa riittää väkeä esityspäivinä.

Anni Mikkelssonin pitää elokuussa jättää Rymättylä taakseen ainakin osittain. Hän aloittaa elokuussa työn Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana. Oman teatterin pyörittäminen on antanut näkyvään toimeen hyvät eväät.

"Kyllä näiden vuosien aikana on saanut kasvaa taiteilijaksi. Olen oppinut paljon yhteistyöstä ja kommunikoinnista."

Meriteatteri on opettanut työskentelemään myös vähäisellä rahoituksella ja talkoovoimin.

"Ensimmäisten esitysten lavastukset olivat pelkästään löydettyjä vanhoja tavaroita."

Vaikka työ vie minne sattuu, Röölää Mikkelsson ei aio kokonaan hylätä. Hän on jo vuosia asunut Helsingissä, ja pyrkii vierailemaan mökillään joka kuussa. Helsingin ja Rymättylän vastakkainasettelu olisi tässä tapauksessa keinotekoista.

Sitä paitsi koivistolaisten tarinat odottavat kertomista.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT