Ihmiset & kulttuuri

Seikkailupuistot toivat puissa kiipeilyn taas muotiin: "kiipeillessään lapsi oppii tuntemaan omat rajansa"

Seikkailupuistobuumi on levinnyt ympäri Suomen muutamassa vuodessa. Tavallisessa pihapuussa tasapainoilua ei kuitenkaan korvaa mikään, uskoo rataa testannut Mari Salmela.
Sanne Katainen
Seikkailupuistossa puusta toiseen edetään monella tavalla. Jokaisen radan päättää vaijeriliuku, mutta radalla etenemiseen kuuluu myös tasapainoilua ja kiipeämistä.

Suomalaisia on purrut ärhäkkä kiipeilykärpänen: Seikkailupuistojen määrä on kasvanut muutamassa vuodessa räjähdysmäisesti, eikä buumi osoita laantumisen merkkejä.

”Aloittaessamme puiston suunnittelun vuonna 2013 seikkailupuistoja oli Suomessa vain muutama. Kun puisto valmistui vuonna 2015, puistoja oli jo kymmenkunta”, valottaa kasvunopeutta Pajulahden seikkailupuiston terveysliikuntajohtaja Semi Nuorala. Tällä hetkellä puistoja on parisenkymmentä ja määrä kasvaa edelleen.

Aurinkoisena päivänä Pajulahden seikkailupuiston ensimmäisille radoille kertyy jonoa. Toisin kuin tavanomaiset huvipuistot, monet seikkailupuistot ovat auki ympäri vuoden: Pajulahdessa pakkasraja on kymmenen astetta.

Seikkailupuistotrendi on levinnyt Suomeen Keski- Euroopasta. Ranska ja Saksa ovat Euroopan seikkailupuistokeskittymiä: puistoja on maissa satoja.

Nuorala uskoo, että kävijöitä kiehtoo itsensä haastaminen. ”Haaste voi antaa monelle enemmän kuin passiivisemmat huvipuistokokemukset.”

Keskustelu lasten liian vähäisestä liikkumisesta on käynyt viime aikoina vilkkaana. Puhutaan passiivisista ja kömpelöistä lapsista, jotka eivät osaa tehdä kuperkeikkaa tai kiivetä puuhun. Ja toisaalta ylisuojelevista vanhemmista, jotka pelkäävät lapsen loukkaavan itsensä.

Rataa 8-vuotiaan poikansa Sebastian Vanhalan kanssa testannut Mari Salmela harmittelee vanhempien varovaisuutta. Hän antaa lastensa kiipeillä pihapuissakin vapaasti.

”Kiipeillessään ja kokeillessaan lapsi oppii tuntemaan omat rajansa. Kupla puhkeaa joskus joka tapauksessa.”

Seikkailupuistossa onnettomuudet ovat Nuoralan mukaan harvinaisia. Siitä on kiittäminen valjasteknologian kehitystä: seikkailupuistoille suunniteltu kiinnitysjärjestelmä toimii siten, ettei molempia sulkurenkaita saa yläilmoissa irti vaijerista samanaikaisesti.

Yleisin ongelma on, että väsähtänyt kiipeilijä uuvahtaa kesken haastavampien ratojen.

Vaikka seikkailupuistot ovat hauskoja, on tavallisella pihapuullakin edelleen tärkeä paikkansa, Salmela uskoo.

”Arkista pihapuuhun kiipeämistä seikkailupuisto ei korvaa. Siihen lapsemme saavat edelleen kavuta – sanoivat naapurit mitä hyvänsä.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Miljoona virkaa: Vanhemmuutta itsellekin

Tämä laji vaatii kuntoa, taitoa ja täydellistä koordinaatiota

Psykologi neuvoo: Näin lapsen liikuntaharrastusta kannattaa tukea