Ihmiset & kulttuuri

Teatteriarvio: Ruutukaavakomediassa Engel piirtää Helsingin keskustan

Ihmiset & kulttuuri 30.06.2017

Valtimonteatterin näytelmässä arkkitehti jatkaa työtään, vaikka ihmiset lyövät vetoa siitä milloin Helsingin tuomiokirkko romahtaa.


Charlotte Engelin (Pinja Hahtola) mielestä hänen miehensä Carl Ludwig Engel (Eero Enqvist) tekee liikaa töitä. Rouvan mielestä parasta olisi palata kylmästä Helsingistä Saksaan.

Viime vuonna Finlandia-palkinnon voittanut Jukka Viikkilän Akvarelleja Engelin kaupungista -kirja nosti Helsingin keskustan suunnitelleen preussilaissyntyisen arkkitehdin historian hämäristä jälleen monien mieleen. Carl Ludvig Engelin päätyöstä kertoo myös keskiviikkona ensi-iltansa saanut Engelin hattu -näytelmä, jota Valtimonteatteri esittää Helsingin kaupunginmuseon sisäpihalla.

Pinja Hahtolan esittämä Charlotte Engel alkaa olla malttamaton. Perhe on miehen työn takia jumittunut kalseaan Helsinkiin, ja rahaa on niin niukasti, ettei arkkitehdille voi edes tilata Saksasta uutta hattua. Onneksi Helsingin uudelleenrakennuskomitean johtaja Johan Albert Ehrenström – jota esittää oivallisesti Marko Pakarinen – tuo hyviä uutisia. Niin alkaa monumentaalisen keskustan suunnittelu Engelin omien ja muiden epäilyjen keskellä. Jopa oma piika (Anna Ranta) haluaa lyödä vetoa kirkon romahtamisen puolesta.

Engelin hattu -näytelmää kuvaillaan ruutukaavakomediaksi. Käsikirjoitus puristettiin turhaan komedian muottiin, ylikorostetun hauskuuttamisen jättäminen pois olisi antanut tilaa käsikirjoituksen hienovaraiselle huumorille.

Muuten näytelmä on oikein onnistunut. Arkkitehtuurin ja vaatemuotoilun ystäviä hellitään herkullisilla yksityiskohdilla, ja kuin huomaamatta tajuntaan istutetaan tiedonjyviä. Nykyisyys rinnastetaan menneeseen myös nokkelasti. Perheellisten murheet ovat ajasta riippumatta pitkälti samoja, eikä pätkätyöläisyys ole suinkaan vain nykyajan ilmiö.

Puvustus henkii 1800-lukua, ja istuu täydellisesti näytelmän miljöönä toimivan Falkmanin pihan arkkitehtuuriin. Ikkunaluukkuja ja minimalistista lavastusta käytetään monipuolisesti, Engelin vaalimat kukat puolestaan loistavat kesäisissä väreissä. Auringon paistaessa katsomon kovat puupenkitkään eivät latista tunnelmaa, mutta vesisateessa edellä istuvien olkapäiden yli kurkkiminen saattaa turhauttaa.

Näytelmän jälkeen on juhlallista poistua Senaatintorille, jonka luomista on juuri seurattu Engelin puutarhan kätköissä. Tuomiokirkko kurottaa juhlallisena kohti taivasta kuin Engelin hattu. Toisin kuin vedonlyöjät luulivat, ei kirkko romahtanut.

Valtimonteatterin Engelin hattu Falkmanin pihalla Helsingissä 14.7. saakka.