Ihmiset & kulttuuri

Teini-iässä aloitettu pianoharrastus teki lukiolaisesta säveltäjän

18-vuotias Teemu Heinonen osallistuu sävellyskilpailun finaaliin vain kahden vuoden soittoharrastuksen jälkeen. Hän säveltää matematiikan avulla.
Sanne Katainen
Teemu Heinonen alkoi soittaa pianoa vanhempana kuin monet ikätoverinsa, vasta 16-vuotiaana. Nykyään piano on hänelle säveltämisen työkalu. "On harhaluulo, että vain lapsena pystyy oppimaan soittamisen. Tiedän, että kahdeksankymppinenkin on oppinut soittamaan selloa, joten minulla on vielä aikaa."

"En pidä selvittämättömistä asioista", 18-vuotias Teemu Heinonen sanoo.

Hattulan Parolannummella asuvan lukiolaisen tiedemiesmäinen vimma tietää ja ymmärtää ajoi Heinosen 16-vuotiaana pianotunneille. Kun koulussa ei opetettu musiikin rakenteista, oli ne opeteltava itse.

Heinonen on eittämättä selvittänyt jotain keskeistä musiikista. Hän on nimittäin yksi valtakunnallisen Lasten ja nuorten Uuno Klami -sävellyskilpailun kymmenestä finalistista.

Kahdessa vuodessa hän on kohonnut pianonsoitossa säveltäjän taitotasolle ja onnistunut kirjoittamaan kappaleen, joka vakuutti musiikin ammattilaisista koostuvan raadin.

Heinonen on itsekin hieman yllättynyt, samoin lähipiiri.

"Ystäväni, joka on ollut pienestä asti musikaalinen, ihmetteli, miten olen mennyt hänestä ohi näin äkkiä. Hän sanoi leikkisästi luulleensa olleen meistä se musikaalinen."

Heinosen mukaan hänen perheessään ei ole erityistä taipumusta klassiseen musiikkiin, sisko loistaa ennemminkin kuvataiteen ja kevyen musiikin parissa. Isänisä sen sijaan soitti harmonikkaa ja isänäidinisä oli kanttori sekä taitava viulisti.

"Ilmeisesti vanhassa virsikirjassa oli isänäidinisäni säveltämä virsi, mutta uudessa sitä ei enää taida olla."

Lapsuudestaan Heinonen muistaa Beethovenin parhaat -levyn, jonka raidat tekivät vaikutuksen.

"Suosikkini oli ehkä viidennen sinfonian alku, vaikka se on ehkä vähän kliseekin."

Vasta yläkoulussa klassinen musiikki tempaisi Heinosen kunnolla pauloihinsa. Kaikki alkoi kuin huomaamatta, kun Heinonen sai joululahjaksi viulun. Sitten hän löysi Gustav Mahlerin sinfoniat, ja alkoi keräillä klassisen musiikin levytyksiä. Kokoelma alkaa olla jo varsin kunnioitettava. Jopa kesken haastattelun ovikello soi yllättäen – posteljooni tuo jälleen yhden musiikkitallenteen lukiolaisen kokoelmiin.

Monen nuoren musiikkiharrastus kuihtuu juuri yläkoulun tai lukion aikana, kun soittoläksyt eivät kiinnosta, eikä tenavana valittu soitin ehkä tunnu enää omalta.

Heinoselle kävi juuri päinvastoin. 16-vuotiaana hän aloitti pianotunnit ja kahlasi lyhyessä ajassa läpi valtavan määrä musiikinteoriaa. Asteikot ja soittoharjoitukset kaikuivat talossa joka päivä tuntien ajan. Lisäksi hän kuunteli ja analysoi musiikkia.

"Halusin sukeltaa syvemmälle. Halusin tietää, miten musiikki on rakennettu. Sitten huomasinkin, että olen alkanut itse säveltää. On aika mysteeri, miten se tapahtui."

Pianonsoitonopettaja huomasi pian Heinosen kiinnostuksen säveltämistä kohtaan, ja ohjasi tämän ammattisäveltäjän oppiin.

"Tämä on siis suht uusi intohimo. Tosin se on ollut aina vähän piilevänä, ainakin sävellysopettajani uskoo niin."

Musiikki on Heinoselle myös tapa tasapainotella koulun kanssa. Ennen niin sanottua musiikillista heräämistään hän oli vahvasti suuntautunut tieteisiin, etenkin kemia kiinnosti.

"Aiemmin keskityin kouluun liian intensiivisesti. Halusin löytää tasapainon, siinä musiikki auttoi. Nyt suhtaudun kouluun terveemmin, musiikista on tullut vähän tärkeämpää."

Tämän kevään kilpailuun Heinonen osallistui pianolle, sellolle ja viululle sävelletyllä teoksella, mutta parissa vuodessa hän on ehtinyt luoda muutakin ohjelmistoa.

Muutama kappale on syntynyt pianolle, Drama-niminen teos jousikvartetille ja Point of no Return -sävellys jousikvartetille, huilulle ja klarinetille.

Ammattilaismuusikot ovat jo esittäneet pari jälkimmäistä kappaletta kahdesti, viimeksi Iittalan musiikkijuhlilla kesäkuun puolivälissä.

"Tällä hetkellä sävellän laulua Edith Södergranin runoon pianolle ja sopraanolle, mutta se saattaa vielä muuttua paljon. Seuraavan teoksen teen ehkä kuorolle."

Yllättäen pianolle säveltäminen on Heinoselle vaikeinta. Soitin on hänelle niin tuttu, että se saa tavoittelemaan liiallista täydellisyyttä.

Sävellyskilpailussa hän olisi voinut kirjoittaa kokonaiselle orkesterille, mutta se tuntui liian suurelta.

"Olen vasta niin nuori säveltäjä, että minulle on vielä luontevampaa pysytellä pienessä kokoonpanossa. Niin pystyn paremmin kontrolloimaan sitä mitä kirjoitan."

Vaikka musiikki on kiilannut tieteiden edelle esimerkiksi Heinosen urahaaveissa, eivät nämä kaksi intohimoa sulje suinkaan toisiaan pois.

Esimerkiksi kuudelle soittajalle sävelletty Point of no Return viittaa Heinosen tulkinnassa kvanttifysiikkaan.

"Aika-avaruudessa on rajakohta. Jos sen yli mennään, niin valokaan ei enää karkaa pois mustasta aukosta. Teos liittyy siihen, valon käyttäytymiseen."

Luonnontieteistä voi olla apua myös itse sävellystyössä. Heinosen finaalityö syntyi ankarien matemaattisten sääntöjen perusteella.

"Minua kiehtoo taito saada aikaan ilmaisuvoimaista musiikkia, vaikka säveltäjällä olisi todella tiukat rajat."

Yleensä Heinonen lähtee sävellystyössään liikkeelle melodiasta, mutta Piano Trio -kilpailutyö on erilainen. Heinonen oli jumissa toisen teoksen kanssa. Hän päätti vaihtelun vuoksi sukeltaa matemaattiseen maailmaan ja kokeilla modernia sävellystekniikkaa.

Sävellys syntyi päivässä.

"Nuottien kestot ja voimakkuudet on määritelty sarjan avulla. Se on symmetrinen kappale, mutta lisäsin sinne pieniä juttuja, jotka rikkovat symmetriaa kivalla tavalla."

Heinosen ja muiden sävellyskilpailun finalistien teokset esitetään marraskuussa. Heinosta jännittää kappaleensa soinnin kuuleminen.

"Uskon, että teos on aika haastava soittoteknisesti. Vaihtelevat rytmit on vaikea esittää matemaattisen tarkasti. Toisaalta ehkä pienen inhimillisen epätarkkuuden kautta siihen tulee ilmaisuvoimaa."

Heinonen odottaa kiinnostuneena palautetta tuomariston ammattisäveltäjiltä. Kritiikkiä hän ennustaa saavansa, eihän hän itse uskonut pääsevänsä edes finaaliin.

Kritiikin avulla on myös mahdollista kehittyä, luoda vielä parempia sävellyksiä. Ehkä jopa sellaisia, joiden avulla Teemu Heinosen nimi jää elämään.

"Aleksandr Borodin teki paljon kokeiluja aldehydien kanssa, mutta oli myös säveltäjä. Hänet saatetaan muistaa paremmin säveltäjänä kuin kemistinä."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kansallisoopperan konserttimestari Petteri Iivonen löytää sukutilalta rauhaa ja tasapainoa – nyt hänellä on edessään yllättävän hankala päätös

Video: Vaalalaiset sonnit innostuivat Sibeliuksesta – vuonna 2027 tähän mykkäfilmiin saa lisätä myös äänen

Kaakon kamarimusiikki versoi kesäasukkaan ajatuksesta