Ihmiset & kulttuuri

Vaasassa maksetaan pelosta - Kuokkamummo vaanii pimeässä

Ihmiset & kulttuuri 13.11.2016

Kauhulegenda heräsi henkiin Vaasassa. Elämyksen takana on muun muassa kolme kauhukirjailijaa, joista yksi, Marko Hautala, on kirjoittanut romaanin kuokkamummosta.


Jyrki Johannes Tervo
Mysteeripolulla pimeä metsä avautuu - tai sulkeutuu - heti verhon takana. Kukaan ei halua kohdata karmeaa kuokkamummoa.

”Ei helv... se on ihan takana! Avaa nyt äkkiä se lukko, se on ihan tuossa! Apua!”

Kuusihenkinen joukko vaikuttaa olevan aidosti paniikissa. Pelko tarttuu minuunkin.

Ympärillä on synkkä metsä, jossa valoa antavat vain heikosti valaisevat lyhdyt. Pimeydestä vaappuva ”se” on kuitenkin vain hirviöksi pukeutunut Mikko Karppi, ja joukkion edessä lukittu ovi pelkkä kulissi.

Olemme keskellä Mysteeripolku-nimistä elämystä, metsässä koettavaa kauhukertomusta, joka herättää eloon vaasalaisen legendan Kuokkamummosta. Sillä on peloteltu lapsia jo kymmeniä vuosia.

Kuokkamummo iskee kuokan lapaluittesi väliin, kääntää sinut ympäri ja repii sydämesi irti. Sitten se kaivaa sen perunamaahan, ja kun sydän on aivan mustunut, se syö sen hampaattomalla suullaan.

Lukko aukeaa ja ryhmä kompuroi juurakkoista polkua eteenpäin. Pelin ohjetta ”älä juokse” tuntuu olevan tavattoman vaikea noudattaa.

”Saimme idean Mysteeripolusta oikeastaan tahoillamme”, Karppi, yksi Mysteeripolun isännistä sanoo.

”Olin haaveillut jo jonkin aikaa, että haluaisin järjestää jotain erilaista, livenä toteutettavaa vaihtoehtoisen todellisuuden peliä. Sitten kävi ilmi, että myös Marko (Hautala) oli miettinyt samansuuntaista.”

”Ideoimme yhdessä lisää, ja tällaiseksi ajatus lopulta jalostui”, täydentää Marko Hautala, joka on kirjoittanut kuokkamummosta hyytävän romaanin.

”Esikuvana Mysteeripolulle ovat erilaiset pakohuoneet ja kummituskävelyt, joihin olen osallistunut ulkomailla. Göteborgissa on kummitushotelli ja Uumajassa teatteri, jossa yleisö ei saa istua paikoillaan katsomassa, vaan se vedetään mukaan esitykseen. Vaimoni mukana olen kokenut erilaisia kummituselämyksiä, esimerkiksi prahalaisessa linnassa.”

Karppi ja Hautala ovat molemmat kirjailijoita, kuten Mysteeripolun tausta­henkilöistä myös Hautalan vaimo Tiina. He kaikki kirjoittavat kauhua, kummitustarinoita ja fantasiaa.

Päivätyökseen Karppi ratkaisee rikoksia Pohjanmaan poliisilaitoksella. Mysteeripolun taustalla olevassa Pimeä Productionsissa on mukana myös muita rikostutkijoita.

Mielikuvitusta ja toisaalta näkemystä ja kokemusta elämän pimeistäkään puolista ei joukosta siis puutu. Mysteeripolku onkin yritykselle vasta alkusoittoa.

”Tarkoitus on jatkaa toimintaa myös muualla kuin Vaasassa. Aiomme kehitellä monenlaista elämystä ja lisätä niiden pelillisyyttä. Mysteeripolku oli meille vasta ensimmäinen juttu, kokeilu, miten ihmiset ottaisivat tämän vastaan. Hämmästyimme valtavasti, kun Mysteeripolun ensimmäinen viikonloppu myytiin loppuun muutamassa päivässä. Emme ehtineet edes markkinoida tätä kuin Facebookissa”, Karppi kertoo.

Miksi metsä sitten on niin pelottava ympäristö?

”Kenties se ei aikaisemmin ollutkaan. Ehkä me olemme erkaantuneet metsästä niin kauas, että se näyttäytyy meille pelottavana. Olemme tottuneet valoon ja rakennettuun ympäristöön. Itsekään en saa nukuttua mökillä, jossa on aivan pimeää. Aina pitää olla yövalo.”, Marko Hautala pohtii.

Metsäpolulla kompastelevan ryhmän hermostunut kikattelu hiukan vaikeuttaa pelkotilalle antautumista. Toisaalta nauru on vastareaktio pelolle ja siksi ymmärrettävää. Kukaan ei kuitenkaan naura, kun Mysteeripolun kammottavin hetki koittaa.

Astumme sisään polulle kyhättyyn telttaan. Siellä odottaa oppaamme, kalmanvalkeaksi maskeerattu tyttö. Hän kehottaa olemaan hiljaa ja sammuttamaan lyhdyt. Kuokkamummo lähestyy.

Lyhtyjen sammuttua mustuus ympäröi osallistujat. Kuokkamummon kuokan kilahtelu tannerta vasten lähestyy. Pian hahmo kiertelee telttaa. Pahaenteinen hyräily karmii selkäpiitä.

Kuokkamummon raskas hengitys kuuluu ohuen telttakankaan takana. Tekee mieli painautua ventovieraita ihmisiä vasten.

Kun selviämme metsästä valaistulle kadulle, huomaamme, että yksi on joukostamme poissa. Juuri siitähän meitä oli varoiteltu. Pälyilemme ympärillemme epäuskoisina.

Pelon tunne purkautuu vasta, kun olemme taas turvallisesti katuvalojen alla. Kertaamme kokemuksia hämmentyneen iloisina.

”Oli onnistunut kokemus. Sain juuri sen, mitä odotinkin, vaikka en oikeastaan tiennyt mitä odottaa”, toteaa Mysteeripolulle osallistunut Sami Seghair.

”Ihmeesti se paniikintunne hiipi kurkkuun, kun piti nopeasti saada lukko auki”, Tanja Erkkilä sanoo.

”Vaikka koko ajan tiesi, ettei ole todellista hätää.”

Kaksi maailman ensimmäistä Kuokkamummo-viikonloppua myytiin loppuun. Marko Hautala lupaa, että luvassa on lisää.

Ehkä jotain toisenlaista, mutta varmasti karmeaa.

Muutaman päivän päästä saan sähköpostiini viestin, jossa pyydetään liittymään sähköpostilistalle, jos tahdon tietoa tulevista tapahtumista. Liityn listalle, mutta viestin otsikkokenttään on kirjoitettava: Minulla ei ole itsesuojeluvaistoa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT