Ilkka Herlin: Juuressa heinän sato - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Maaseudun Tulevaisuus

Ilkka Herlin: Juuressa heinän sato

Näin sanoi vanha kansa ainakin täällä Suomessa. Sanonta tuli mieleeni, kun luin ruotsalaisten maataloustiedemiesten kirjoittaman kirjan Den ekologiska drömmen.

Teoksen tarkoitus on mollata luomuviljely kaikin mahdollisin ja osin mahdottominkin argumentein. Kirjasta tuli iso kiista naapurimaassa, kuten viimeksi kirjoitin. Maininkeja kantautui Suomeen saakka. Tilasin kirjan.

Kirjoittajien pääargumentti on, että vain tieteeseen pohjautuva maatalous on kestävää ja kykenee tulevaisuudessa ruokkimaan maapallon yhä lisääntyvän väestön.

Luomu ei pohjaudu tieteeseen, vaan virheellisiin uskomuksiin, he väittävät. Niinpä luomu ei myöskään riittäisi ruokkimaan maailman väestöä, mikäli se olisi vallitseva viljelymuoto.

Luomuviljely perustuu orgaaniseen lannoittamiseen ja kemiallisten torjunta-aineiden välttämiseen, mutta se ei ole sen luonnonmukaisempaa kuin mineraalisten lannoitteiden käyttökään.

Torjunta-aineiden käytön virheet voidaan korjata tieteen omin menetelmin, kirjoittajat sanovat. Samoin tavanomaisen viljelyn aiheuttamat haitat maaperälle, vesistöille ja ilmastolle on korjattava ja voidaan korjata tavanomaisen maatalouden tieteellisin keinoin. Luomu vain pahentaa näitä ongelmia kirjoittajien logiikalla.

Entisenä tieteenhistorioitsijana uskallan sanoa, että miehet lankeavat tieteen itsensä muodostamaan loukkuun. Epätieteellisen fanaattisesti tieteelliseen menetelmään uskoen he luulevat oman näkemyksensä olevan ainoa tieteellisesti kehittämisen arvoinen.

Arvostellessaan luomua typen tuhlailevasta käytöstä he ovat luultavasti aivan oikeassa, mutta heille ei tule mieleenkään, että typen käyttöä luomussa voisi kehittää tieteellisin menetelmin. Ei, koska luomu on ”epätieteellistä”. (Mihin tällainen horjuttamaton käsitys perustuu, on epäselvää. Vähintään kirjalta menisi kärki ja miehiltä usko, jos he vain toteaisivat, että luomua voidaan tieteellisesti kehittää.)

Sen sijaan luomun ja yleensä orgaanisen viljelyn tutkimuksen viimeaikaiset tulokset he jättävät huomiotta. Yksi tällainen orgaanista viljelyä tukeva johtopäätös on se, että maan hiilipitoisuus on yksipuolisen tavanomaisen viljelyn seurauksena huolestuttavasti pienentynyt. Kuten olen aiemminkin todennut, tämä ongelma nähdään yhtenä pahimmista ilmaston lämpenemisen syistä.

Hyvä sato lisää juurimassaa ja siten maan hiilipitoisuutta, tiedemiehen toteavat ja keksivät samalla uudelleen vanhan kansan viisauden. Heidän mielestään tämä puolustaisi runsasta mineraalilannoitusta.

Ongelmaksi tulee, että monivuotisella viljelykierrolla ja orgaanisella lannoituksella päästään tässä suhteessa parempiin tuloksiin kuin yksivuotisilla viljakasveilla. – Eipä hätää, tutkijat toteavat. Alle 50 vuodessa kasvinjalostus on kehittänyt monivuotisen ”vehnäruohon”, eikä luomua enää tarvita.

Mikäs siinä. Varmaan tuollainenkin ihme nähdään, mutta väliaikana voisi olla hyvä tarkastella ennakkoluulottomasti niitä tuloksia, joita on saavutettu muin kuin vallitsevan tutkimussuunnan keinoin.

Itse jättäisin huomiotta sekä sokeasti luomun erinomaisuuteen että sokeasti teknis-tavallisen viljelyksen paremmuuteen uskovat, siis kaikki ääripäät, jotka näissä maallisissa kysymyksissä ”uskovat”.

Minulle maanviljelys on tieteen parhaita keinoja, kokemukseen perustuvaa hiljaista tietoa ja ennakkoluulotonta mieltä avoimien asioiden edessä.

Ennen kaikkea maanviljely on eri suuntien rajoista piittaamatonta halua löytää kaikki keinot, joilla maa, vesi ja ilma voivat mahdollisimman hyvin. Silloin myös tuottavuus on kohdallaan.

Lue lisää

Puutarhan kivipinnat voivat puhdistuksen jälkeen näyttää kuin uusilta – katso kuva ennen ja jälkeen

Tuntsan valtavalla paloalueella Sallassa hakataan nyt 60 vuoden jälkeen ensiharvennuksia – korkeimmat kohdat ovat metsittyneet huonosti

Pelastustehtävä Liperissä: Traktorin kaasu hirtti kiinni ja traktori lähti omin päin metsään

Omenasatoa ei kannata jättää pihaan mätänemään, ne houkuttelevat monenlaista kiusaa