Maaseudun Tulevaisuus

Ilkka Herlin: Maatalouden ohjelma Itämeren ja ilmaston kannalta

Maatalous edustaa Itämeren päästöistä reilua puolta ja koko ruokaketju 80–90 prosenttia. On siis ilmeistä, että ravintoon liittyvät ratkaisut ovat avainasemassa haluttaessa pelastaa Itämeri. Eikä pelkästään Itämeri, myös monet muut meret ja vesistöt ovat tuhoutumassa samanlaisen prosessin seurauksena. 

Tämän lisäksi ilmastonmuutoksen nähdään yhä useammin olevan samanlaisen prosessin tulosta. Esimerkiksi liiallinen ravinteiden käyttö, maaperän köyhtyminen ja eroosio ovat keskeisiä syitä moniin ongelmiin – siinä missä vaikkapa ruuan haaskauskin. 

Suomi on monin tavoin sitoutunut niin Itämeren pelastamiseen kuin ilmastotalkoisiinkin. Toisaalta julkisen vallan toimenpiteet ja ohjauskeinot ovat toivottoman hitaita ja toisinaan epäjohdonmukaisia, kilpailua vääristäviä ja voivat jopa johtaa tavoitteen kannalta väärään suuntaan vieviin prosesseihin. 

Esimerkiksi maataloustuki vesistöjen tai ilmaston pelastamisen ohjaajajana on hidas ja monimutkainen keino. Tähän on syynä asian monimutkaisuus ja toisaalta tukipolitiikan ohjaaminen kaukaa kentältä, jolloin säännöt ovat usein käytännölle vieraita ja ohjauksen intressi on kaukana ympäristön pelastamisesta.

Niinpä tämä jopa tutkimuksin todettu varsin tehoton menetelmä vaatii rinnalleen ja tuekseen muita keinoja. Sanottakoon, että tukipolitiikka voi ohjata oikeaankin suuntaan kuten esimerkiksi Suomen peltojen fosforilukujen alenemisessa. Jokainen voi kuitenkin todeta, miten hitaasti asia on edennyt. 

Vielä vaikeampaa on mitata suuntauksen vaikutuksia. Suomessa tiedetään yllättävän vähän peltojemme ravinnetilasta ja kunnosta muutenkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kamppaillaan samanlaisten ongelmien kanssa, mutta tietenkin aivan eri mittasuhteessa, tutkijoiden käytettävissä on tarkat tiedot maaperän tilasta. Tähän pitäisi Suomessakin päästä, jotta voitaisiin nopeammin soveltaa niitä keinoja, joita käytössämme ilman EU-byrokratiaa on.

Tunnetusti peltoviljelyn päästöt saadaan parhaiten vähenemään hyvällä viljelyllä. Oikea happamuustaso, oikeat ravinnesuhteet, vesitalous, sopiva humuspitoisuus ja optimaalinen maan mururakenne takaavat sen, että maassa olevat ja sinne laitettavat ravinteet löytävät tiensä kasveihin, eivätkä katoa vesistöihin tai ilmaan. Hyviä esimerkkejä löytyy jo paljon varsinkin Teho- ja Raki-hankkeiden jäljiltä.

Samoin tiedetään mitä pitäisi tehdä. Kunnollisiin tuloksiin pääseminen edellyttäisi kuitenkin tarkempia tietoja siitä missä ravinteiden ja muiden edellä kuvattujen tekijöiden suhteen ollaan ja mihin ollaan menossa. 

Tällä hetkellä Suomessa tehokkaimmat tavat parantaa Itämeren tilaa löytyvät maataloudesta ja erityisesti lihantuotannosta, jossa edelleenkin lannan käsittelyssä vuotaa pahiten ravinteita hukkaan. 

Istuva hallitus on jatkanut edeltäjiensä perintöä ja satsannut Saaristomeren tilan nopeutettuun parantamiseen. Nyt on Mynälahdella käynnistymässä pienimuotoinen pilottihanke, jossa kokeillaan eri keinoja lannan tehostetuksi käsittelemiseksi. 

Tuollainen pilotti jää auttamatta torsoksi, ellei tuloksia kunnolla mitata. Olisikin toivottavaa, että tieto saataisiin kunnolla liikkeelle. Siitä hyötyisivät kaikki.

 

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK ja Metsäteollisuus ry pettyivät Green Dealiin – "Metsätalouden kokonaisvaltaista kestävyyttä ei mainita lainkaan"

Satakunnan viljelijät haluavat pysäyttää villisikojen invaasion länteen – "Tarvitaan lisää yhteistyötä riistahallinnon ja metsästysseurojen kanssa"

Video: Oma innostus ulkoilmaelämään sai Esko Vilmingon valmistamaan puusuksia – nyt hän on myynyt niitä jopa Latviaan