Maaseudun Tulevaisuus

Ilkka Herlin: "Voiko maatalous muuttua?

On jo käynyt selväksi, että maatalouden vesistöpäästöt saadaan kuntoon kahdella keinolla. Yksi on kerätä kotieläintuotannon lanta talteen ja kierrättää se jalostamalla siitä lannoitetta.
Toinen keino on maaperän pitäminen tasapainossa eli huippukunnossa. Kasvinviljelyssä tulee saattaa sekä maan rakenne että ravinnetasapaino optimaaliseksi. Näin saataisiin myös ilmastopäästöt kuriin. Etuna olisi myös satojen paraneminen.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Tuntuu siltä kuin virkavalta ei edes haluaisi kierrättää lantaa lannoitteeksi ja takaisin peltoon. Tämä käy ilmi viimeisimmästä asetuksesta, jossa kiellettiin kokonaan lannan ja orgaanisten lannoitteiden levittäminen rinnepelloille mutta sallittiin keinolannoitteiden levittäminen.

Ja kuitenkin Suomi on sitoutunut pyrkimään ravinteiden kierrätyksen mallimaaksi. Silloin ei saisi toimia näin keinolannoitevetoisesti.

On toki ymmärrettävää, että nitraattidirektiivi edellyttää jonkinlaista asetusta, mutta ei se saisi olla näin avoimen epäjohdonmukainen.

Vielä tiukemmaksi tilanteen tekee se, että ympäristötuen käyttö edellyttää fosforilannoitemäärien pienentämistä olivat ne sitten orgaanista tai synteettistä alkuperää. Lantaa jää siis entistä enemmän hoidettavaksi

Itämeren kannalta onni on, että suomalaiset ovat lainkuuliaista ja sääntöjä noudattavaa kansaa. Tätä ominaisuutta ei saisi liikaa koetella – olkoonkin, että me olemme myös EU-kansalaisia. Nyt on pakko keskittyä ankarasti sekä tilatason että keskitetyn lannankäsittelyn jouduttamiseen.

Muitakin muutoksia on tulossa. Yksi sellainen on ehdotus, jonka mukaan typen levitysmäärät voitaisiin sitoa maan multavuuteen. Eli mitä enemmän pellossa on humusta, sitä vähemmän sinne saisi laittaa typpilannoitetta.

En ole varma, miten tämä sopii siihen, miten typpi maassa käyttäytyy. Maaperäkemian hauska yksityiskohta on, että hyvässä maassa typen hyötysuhde paranee, eli sopiva määrä lisätyppeä voi tehostaa mikrobien toimintaa ja yleisesti ravinteiden hyödyntämistä.

Toinen ongelma on humuksen määrä. Miten tämä mitataan? Onko meillä käytössä riittävän tarkkoja menetelmiä humusmäärän mittaamiseksi? Tämä on aivan olennainen kysymys paitsi typpimäärien suhteen myös maaperän rakenteen kannalta. Viljelijät pitävät maa-analyyseja varsin suurpiirteisinä näiltä osin, ja näytteen ottomenetelmäkin voi vaikuttaa lopputulokseen.

Tähän liittyen meiltä kysytään, mitä oikeastaan teemme omilla pelloillamme. Olemme aloittaneet peltojemme kehittämisen analyysien avulla.

Neil Kinsey (KinseyAg) on amerikkainen agronomi, joka on kehittänyt analyysitekniikkaa jo vuosikymmeniä. Työhön liittyy Rodale-instituutti sekä leegio käytännön tiedemiehiä.
Maanäyte, joka lähtee laboratorioon analysoitavaksi valtamerten yli, kertoo maan kaikkien ravinteiden tilan sekä vaaditut korjaustoimet. Tämän avulla pääsemme lähemmäksi tietoa, miten saavuttaa maaperän optimikunto. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata eri analyyseja.

Seuraavaksi testaamme sekä luomu- että tavanomaisessa viljelyssä mikrobitoimintaa kiihdyttävää maanparannusainetta. Samanaikaisesti mittaamme päästöjä virtaamamittareilla testilohkoilta ja viereisiltä verrokkilohkoilta. Laitamme myös suurimpiin valtaojiin mittarit kokonaispäästöjen todellisen tason selvittämiseksi.

Toiveenamme on, että näillä toimilla olemme liikkeellepaneva osa muutosta. Muutosta, jossa maataloudesta tulee ilmastonmuutoksen kääntäjä, niukkojen ravinteiden kierrättäjä ja samalla kestävän ruoantuotannon mahdollistaja. Muutosta, jossa Suomen pellot voivat toimia globaalina esimerkkinä hyvästä hiilitaseesta ja kansallisesta tahdosta tehdä asiat oikein.

Aiheet Itämeri
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomen joet kuljettavat Itämereen hiiltä kiihtyvällä vauhdilla

EU-ministerit päättivät itäisen turskan kalastuksen lopettamisesta – "Vastuullinen ja kestävä ratkaisu"

Nautakarjatiloja on syyllistetty turhaan