Maaseudun Tulevaisuus

Jääkö Nastolaa kaipaamaan?

Tiina Taipale: ”Asuinpaikka määrittää yhä vahvasti ihmisten minuutta.”

Kaikkiaan 11 kuntaa kattavaan Päijät-Hämeeseen on puuhattu kuntaliitosta jo vuosia. Kun selvitysmies Osmo Soininvaaran työstämä koko maakunnan kokoinen kunta sai alueella käytännössä lähes täystyrmäyksen viisi vuotta sitten, liitoksia yritettiin sittemmin toteuttaa useaan otteeseen pienemmillä kokoonpanoilla.

Nämä yritykset kuitenkin kariutuivat yksi toisensa jälkeen.

Vihdoin tämän vuoden alussa saatiin jotain aikaiseksi: Nastola ja Lahti hyväksyivät selvitysmiehen esittämän yhteenliittymisen 26. tammikuuta.

Tiedotteen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että Lahden ja Nastolan kunnat lakkaavat ja tilalle perustetaan uusi ja uljas, 120 000 asukkaan Lahden kaupunki.

Aikataulu on kaiken lisäksi yllättävänkin nopea, sillä vanha kotikuntani Nastola katoaa suomalaiselta kuntakartalta jo ensi vuoden alussa.

Liitosta perustellaan tietenkin taloudellisilla syillä. Hallinnolliset säästöt ovat laskelmien mukaan nelisen miljoonaa euroa vuodessa ja liitos vahvistaa Lahden alueen elinvoimaisuutta, kilpailukykyä ja vetovoimaa. Nykyiset palvelut on luvattu säilyttää ilman veronkorotuksia myös Nastolassa.

Kuten muuallakin Suomessa, oman kunnan itsenäisyydestä luopuminen ei ole houkutellut päijäthämäläisiä. Vaikka talous on aika tiukoilla lähes kaikissa alueen kunnissa, pelko Lahden ylivallasta on saanut jatkamaan itsenäisenä.

Nastolassakin kunnanvaltuusto hyväksyi liitoksen niukkaakin niukemmalla äänten enemmistöllä eli äänin 22–21.

Liitos Lahden kanssa herätti voimakkaita tunteita puolin ja toisin jo ennen äänestystä, ja reaktiot vain voimistuivat äänestystuloksen selvittyä.

Äänestyspäivän jälkeen nastolalainen kristillisdemokraattien kunnanvaltuutettu perusti Facebookiin sivuston nimeltä Nastolan muistoa kunnioittaen.

Sama yhdistymistä vastustanut valtuutettu oli jo aiemmin luonnehtinut liitosta kannattaneita ”vääräuskoisiksi saatanoiksi” ja liitosta havitellutta Lahtea ”Nastolan maa-alueiden ja vesirikkauksien anastajaksi”. Aika vahvaa puhetta kunnan päätöksenteossa mukana olevalta ihmiseltä.

Suomen Kotiseutuliitto kokosi joitakin vuosia sitten tutkijaverkoston pohtimaan kuntaliitosten vaikutuksia liitoskuntien asukkaiden identiteetille.

Liiton mukaan oli jäänyt melko vähälle huomiolle se, miten kuntarajojen muutokset vaikuttavat tavallisen ihmisen maailmankuvaan, mihin hän liitosten jälkeen samaistuu, keitä ovat meikäläiset ja keihin minä kuulun.

Suomalaiset ovat perinteisesti samaistuneet kuntiin, ja edelleen asuinpaikka määrittää vahvasti ihmisten minuutta. Kunnilla on selvät identiteettinsä ja brändinsä, joilla ne myös markkinoivat itseään.

Tutkijaryhmän tehtävänä oli pohtia, mitä näille tapahtuu, kun hallinnollinen kokonaisuus muuttuu liitoksen myötä.

Tutkimukselle on varmasti tarvetta, sillä kuntaliitoksia tehdään ja tullaan tekemään myös jatkossa. Kun oma kotikunta katoaa, ei ole välttämättä itsestään selvää, onko kunnanosalla sama mahdollisuus omaleimaisuuteen kuin vanhalla kunnalla.

Pelko uutta kohtaan on inhimillistä. Tuskin nastolalaisten reaktiot liitosta kohtaan ovat poikkeuksellisia, ja siksi ihmisiä on syytä tukea muutoksessa.

Asuin itse lapsuuteni ja nuoruuteni Nastolassa. Kunta oli tuolloin voimakasta muuttovoittoaluetta, ja elämä oli tietyllä tapaa aika juuretonta. Yläasteella luokkakoot hipoivat 40:tä, perheitä hajosi ja kunta kiikkui avioerotilastojen kärkisijoilla.

Koin silloin, että omalla kotikylälläni oli isompi merkitys kuin asuinkunnalla.

Myöhemminkin tuntui monasti, että vanhasta kotikunnastani julkisuuteen kantautuneet uutiset olivat pääosin kielteisiä. Toisaalta taas etäisyys on auttanut näkemään monet asiat paremmassa valossa kuin vielä paikkakunnalla asuessani.

Kun kuulin Lahteen liittymisestä, jäin pohtimaan uutisen herättämiä tunteita itsessäni. Vaikka en ole enää vuosikymmeniin asunut Nastolassa, toki vierailen siellä yhä usein. Nyt omistan myös palstan metsää yhtymän kautta lapsuudenkotini maisemissa.

Jatkossa olen siis lahtelaisen metsän omistaja. Taitaa se ajatus vähän kirpaista sittenkin.

Lue lisää

EU:n ympäristö- ja kalastuskomissaari tutustuu tänään Päijät-Hämeeseen

Poliittinen viestintä sotkee koronatilanteen hahmottamista – Päijät-Hämeen Marina Erhola haluaa suunnata energian tositoimiin: "Maskit päähän ja etäisyyttä, joulua ei peruta"

Suomen kovakasvuisimmat metsät löytyvät Kanta- ja Päijät-Hämeestä

Päijät-Hämeen keskussairaalassa koronatartunta –  lähes 30 työntekijää karanteeniin