Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Kantri

Uusia kokemuksia

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF

Kolumni

HEIDI JAATINEN

Mukavaahan se oli, ei sillä kai niin väliä, ettei koko palloon tahtonut osua ollenkaan. Joka tapauksessa Aku Ankan vuosia jatkuneesta tilaamisesta oli hyötyä, muuten olisi ollut vaikea käsittää kaikkia niitä ankkamaisia tilanteita, joita radalla syntyi. Vai miten on selitettävissä se, että kun mies löi hulppean kaaren vastapäiseen mäntyyn, siitä näytti putoavan ikään kuin kaksi palloa.

Kesäloman alussa rehtori kehotti meitä opettajia kokeilemaan jotain uutta. Itse hän oli kokeillut ripsien pidennyksiä. Mikäpäs siinä, vanhoja urautuneita ajatuksia on syytä tuulettaa. Aina siinä jotain oppii. Uutta päin!

Aloitin kokeilemalla turvehoitoa, jonka olin saanut lahjaksi aika päivää sitten. Pian kellottelin jo hellästi kieräistyissä turvekapaloissa, autuasta! Surku tuli vain siksi, että harvoin nähty aurinko paistoi ikkunan väärällä puolen. Mutta voi miten siloinen oli iho mustan kylvyn jälkeen. Omin päin ei kuitenkaan kuulemma kannata suohon upota, aivan mikä tahansa turve ei tee hipiälle kutaa.

Seuraavaksi kokeilimme porukalla golfia. Sen mahdollisti ahvenanmaalainen rento meininki, jossa ei green cardien perään kyselty. Noin niin kuin lämmittelyksi tempaistiin rangella muutama harjoituslyönti ja sitten radalle.


Viimeisimmäksi kokeilin osallistumista partion suurleirille. Leireillä olin toki ollut ennenkin, mutta en partion toiminnassa. Tilaisuus tarjoutui, kun tyttären Sudenpentu-laumaan tuli peruutuspaikkoja. Olin innoissani, edes se, että olin toipilas, ei saanut minua jäämään kotiin.

Tai mitä arvelette ystäväperheen riskimmän puoliskon täräytyksestä, jossa täysillä vetäistiin pallo kimpoilemaan lähipusikkoon eri puulajien välille, ja tämä takavasemmalle. Vaikka puttaus lyhyeltäkään etäisyydeltä ei tahtonut aina onnistua, väylän numerokyltteihin osuttiin kiitettävän kaukaa metallisesta kaiusta päätellen.

Hauskaksi pelin teki se, ettei huimakaan onnistuminen taannut menestystä seuraavalle väylälle. Oma peli alkoi kulkea vasta, kun ymmärsin, että oli kiire lähteä pelaamiseen jo kyllästynyttä jälkikasvua syöttämään ja ylimääräinen, tärkeilevä keskittyminen sai jäädä.

Mutta kun ensimmäinen yö koitti, muistin miksi viimeisestä leirikokemuksesta oli jo ehtinyt kulua puoli ihmisikää. Onneksi ihmisellä on kaksi kylkeä, joita vaihtaa. Muutoin ei olo olisi ollut kaksinen retkipatjalta noustessa.

Mutta partiossa ei hätkähdetä. Kun ukkonen nousee päälle jyskämään, ei partiolainen ryntää sisätiloihin (niitä ei ole), vaan käyskentelee lauman toisten samanlaisten yksilöiden kanssa kuin muurahainen ikään.

Muurahaisia partiolaiset muistuttivat sikälikin, että toiminta oli viimeisen päälle organisoitua ja jatkuvasti itse itseään organisoivaa. Jopa ruuanjakajan selkärepulle oli Suunta-leirillä mietitty sijoituspaikka jakelun ajaksi. Mikä yhteisöllisyys! Vaikka hauskaa oli, partiolaiset itsekin ihmettelivät, mikä saa heidät palaamaan kylmään, katkeilevaan telttasuihkuun, kun ystäväperhe suuntaa etelänlomalle.

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Lue lisää

päivän kysymys Onko ulkona nukkumisessa taikaa?

Partioleirillärokataan ääneti

Nyt vietetään partioviikkoa

Aina valmiina!