Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Kantri

Aina valmiina!

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF

Partioharrastus pitää pintansa. Helsinkiläiset Karhu-Veikot retkeilivät Siuntion Korpirauhassa.

Aito tekemisen riemu on käsin kosketeltavissa, kun pienet sudenpennut vuolevat puukoillaan. Helsinkiläiset Karhu-Veikot harjoittelevat vuolemista syysretkellä Siuntion Korpirauhassa.

Puukonkäsittelyä varten on laadittu tiukat säännöt. Vuoleminen tapahtuu turvallisesti istuen ja riittävän välimatkan päässä toisista. Retken johtajat valvovat tarkkana sivusta.

Sudenpennut ovat 7–9-vuotiaita partiolaisia, joiden ryhmää kutsutaan laumaksi. ”Pienimmät eivät saa kuljettaa puukkoa vyöllään. Sitä säilytetään rinkassa”, laumanjohtaja Jouni Rynö toteaa.

Tällä kertaa ei laastaria tarvita. Tosin yksi sudenpentu on saanut pienen tikun sormeensa.

”Älä välitä, se tulee itsestään pois”, partiotoveri lohduttaa.

Partiossa jos missä kaveria autetaan.

Rennoin lippukunta

Karhu-Veikot on yksi Suomen noin 750 partiolippukunnasta. Helsingin Kalliossa vuonna 1945 perustettu poikalippukunta toimii nykyään Oulunkylässä, Pohjois-Helsingissä. Karhu-Veikkojen tavoitteena on olla pääkaupunkiseudun partiolaisten rennoin lippukunta, tinkimättä kuitenkaan partiomaisesta toiminnasta ja periaatteista.

”Jokaisella lippukunnalla on oma perinteensä ja ohjelmansa, mutta perusajatus on kaikilla sama. Jotkut painottavat erätaitoja tai nikkarointia”, partiojohtaja Juuso Hämäläinen selventää.

Partion tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuuntuntoisia kansalaisia. Tärkein tehtävä on jakaa vastuuta nuorille. Johtajana voi toimia jo 15–16-vuotiaana.

Pari vuotta vanhempi johtaja toimii hyvänä esikuvana lapselle.

Juuso Hämäläinen, 24, kuuluu nuoresta iästään huolimatta partiolaisten konkariosastoon. Hän liittyi partioon kymmenvuotiaana.

”Sukulaisiani asuu maaseudulla. Vanhempani huomasivat maalla käydessämme, että tykkään ryömiä metsässä. Niin he laittoivat minut partioon, ja tässä sitä ollaan”, Hämäläinen naurahtaa.

Aikuisiakin kaivataan mukaan

Partion imago etupäässä lasten harrastuksena on väärä. Partio on koko perheen harrastus, jossa aikuisilla on tärkeä rooli toiminnan tukemisessa.

Partioretkellä käyminen on ensikertalaiselle avartava kokemus. Ensiksi törmää siihen, että partiolaiset käyttävät toisistaan lempinimiä eli partionimiä – on Omenapiirakka ja Mörkö, Hirvi ja Vesimeloni.

”Partiossa viralliset nimet unohtuvat nopeasti. Minulla on vuosikymmeniä vanhoja partiotuttuja, joita tunnen vain partionimellä”, sudenpentujen johtaja Jouni Rynö toteaa.

Rynöllä on vuosikymmenten kokemus partiosta. Nyt hänen oma poikansa on seikkailijoissa.

Maailman muuttuminen näkyy myös partiossa.

”Omassa nuoruudessa laumassa saattoi olla yksi haastava sudenpentu, joka vie kokonaan yhden johtajan ajan. Nykyisin heitä saattaa olla laumassa useampia.”

Jännää puuhastelua

Samaan aikaan, kun sudenpennut vuolevat, läheisen metsäaukion reunaan viritetään A-pukkia. Sen avulla hyppäämällä pystyy helposti ylittämään kapean ojan tai joen.

Leveän ojan ylittäminen vaatii ryhmätyöskentelyä, sillä muut työntävät ylittäjän ojan yli A-pukin avulla. Jos jännittävä tehtävä epäonnistuu, ylittäjä molskahtaa ojaan. Niin ei tällä kertaa käy.

Lapsien touhuja seuratessa voi allekirjoittaa, että partiotoiminta tarjoaa monipuolista ja kivaa puuhasteltavaa arjen keskellä.

Juuso Hämäläinen pitää partiotoiminnan parhaana puolena sitä, ettei kenenkään tarvitse kilpailla paremmuudesta.

”Partiossa kaikki saavat peliaikaa taitotasostaan riippumatta. Kenenkään ei tarvitse olla mestari. Jos kymmenen hengen porukassa jokainen on keskiverto, lopputulos on ihan hyvä.”

Partio on myös joustava harrastus. Sitoutumispakkoa ei ole.

”Yläasteikäisillä voi olla viidet jalkapallotreenit viikossa. Partiolainen voi pitää hyvin puolen vuoden tauon esimerkiksi opiskelujen takia. Jos jalkapalloilija tekee niin, hän voi lentää ulos joukkueesta”, partiojohtaja Henrik Aalto vertaa.

Partiolaiset joutuvat usein oikomaan vääriä mielikuvia. Yhtenä syynä ovat suuret partioparaatit, jotka ruokkivat militanttia kuvaa. Partiolaiset saavat myös kuulla tuon tuosta ”Aku Ankan sudenpennuista” ja hassuista solmuista.

”Monet lapset kysyvät heti partioon tullessaan, saavatko hekin samanlaiset hatut kuin Aku Ankassa”, Henrik Aalto sanoo.

Aalto muistuttaa, että partiossa voidaan tehdä monenlaisia asioita.

”Esimerkiksi viime kesänä metsäleirillä joukko täysi-ikäisiä partiolaisia juoksi ympäriinsä trikooasuissa ja harrasti mutapainia”, hän muistelee.

”Jännää tekemistä on helpompi keksiä pienille lapsille kuin murrosikäisille. Pienimmät partiolaiset ovat innoissaan, jos heidät vie vaikka keräämään märkää heinää”, Hämäläinen jatkaa.


Yö teltassa on elämys

Elias Brade, 10, ja Eino Walden, 12, esittelevät puolijoukkuetelttaansa reippain isännän ottein.

Helsinkiläispojat selostavan innoissaan, kuinka edellisyönä jokainen on valvonut vuorollaan kipinävuorossa. Ennen nukkumaan menoa oli leikitty Baskervillen koiraa taskulampun valossa.

”Onhan se jännittävää nukkua keskellä pimeää metsää. Päivällä keräsimme suppilovahveroita. Niistä valmistetaan ruokaa illaksi”, Eino Walden kertoo.

Walden on ensikertalainen, Bradelle retki on jo viides. Molemmat kuuluvat seikkailijoihin, jotka ovat iältään 10–12-vuotiaita. Kummatkin aikovat jatkaa partiossa pitkään.

”En osaa sanoa mikä on parasta. Tämä on lähtökohtaisesti todella hauskaa. Täällä oppii koko ajan jotain uutta ja jännää,” Elias Brade perustelee.

Jo sudenpennut oppivat retkikeittimen käytön ja valmistamaan yksinkertaista ruokaa. Myös ensiaputaidot, solmujen teko sekä erilainen rakentaminen tulevat tutuksi. Moni pieni partiolainen myös tiskaa käsin elämänsä ensimmäistä kertaa partiossa.


Päivä huipentuu nuotiolla

Lämmin syksyinen lauantai kääntyy iltaan. On säkkipimeää. Värikäs päivä huipentuu partioretken vakio-ohjelmaan, iltanuotioon.

Jouni Rynö toteaa, että meininki vaihtelee eri lippukuntien iltanuotioilla.

”Kuuluin aikoinaan lippukuntaan, jossa nuotiolle oli tapana kävellä hiljaa ja jonossa. Nuotiolla ei saanut leikkiä ja paistaa makkaraa. Siellä istuttiin hartaasti.”

Karhu-Veikkojen nuotiolla on harras ja hilpeä tunnelma. Iloinen laulu ja leikki raikuvat Siuntion metsissä.

Iltanuotio on partiokivaa parhaimmillaan. Monen partiolaisen parhaat muistot ovat syntyneet nuotiolla.Yhteenkuuluvuuden tunne on vahva. Tällaisen hetken voi kokea vain partiossa.

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Lue lisää

HKScanin Tero Hemmilä kommentoi Helsingin kasvisruokalinjausta: "Huono esimerkki"

Hyveposeeraus huipussaan

Helsinki istuttaa 100 000 puuta katujen varsille, puistoihin, pihoille ja kaupunkimetsiin

Haluaisitko kirjoittaa päiväkirjaa, mutta et osaa tai jaksa? – Tässä yksinkertainen ratkaisu!